Silmäluomien hyvänlaatuiset iho-ongelmat

Keskeistä

• Yleisimmät syyt Suomessa ovat ekseemataudit.
• Muista silmäluomi-ihottumat kuivasilmäisyyttä voimistavana ja silmien ärsytysoireita aiheuttavina tekijöinä.
• Muiden alueiden tutkiminen (hiuspohja, muu iho, kynnet, korvat) on tärkeää, koska diagnostisia merkkejä löytyy usein muualta kuin silmäluomista.
• Ruusufinni voi olla silmä- ja silmäluomioireiden taustalla.
• Muista myös ärsytysperäisen tai allergisen kosketusihottuman mahdollisuus (kosmetiikka, ihonhoitotuotteet, silmätipat).

Etiologia

Diagnoosi

• Diagnoosin kulmakivet ovat hyvä anamneesi ja kliininen tutkimus.
• Onko anamneesissa aikaisempia ihosairauksia, esim. atooppista ekseemaa tai psoriaasia?
• Onko kosketusallergia mahdollinen? Onko potilas saanut reaktioita esim. meikkivoiteista tai silmätipoista?
• Onko ajallista yhteyttä aloitettuun paikallishoitoon silmien alueella (esim. glaukooman hoidossa käytetyt silmätipat)?
• Onko kipua tai yleisoireita (infektiot)?
• Tarkastetaan muut alueet (hiuspohja, muu iho, kynnet, korvat ym.).

Tutkimukset

• Aikuisen atooppisella ihottumalla ei yleensä ole suoranaista yhteyttä potilaan IgE-välitteisiin allergioihin. Silmäluomi-ihottuma saattaa kuitenkin pahentua IgE-välitteisesti (esim. siitepölyt tai eläinten hilse), spesifisten IgE-vasta-aineiden mittaaminen tai prick-testit voivat olla aiheellisia. Näillä potilailla on yleensä myös allergisen konjunktiviitin oireita.
• Epikutaanitestit voivat olla aiheellisia epäiltäessä allergista kosketusihottumaa.
• Ihokoepalasta ei yleensä ole hyötyä (ei spesifistä histologiaa).
• Seborrooisessa ekseemassa sieninäytteessä (Sk-SienVi, tutkitaan sekä natiivi että viljely) voidaan natiivinäytteessä nähdä Malassezia -hiivasientä, mutta sieniviljely on negatiivinen. Taudin diagnoosi on kliininen.
• Hoitoresistenteissä märkäisissä blefariiteissa bakteeriviljelystä (-BaktVi) voi olla apua.
• Herpes simplex- tai zoster -epäilyssä konsultoidaan päivystyksenä silmälääkäriä.

Hoito

• Syynmukainen hoito, jos se on mahdollinen (esim. allergisessa kosketusihottumassa laukaisevan tekijän välttäminen)
• Silmäluomien iho on erityisen herkkä paikallisesti käytettyjen glukokortikoidivoiteiden haittavaikutuksille (teleangiektasiat, atrofia, silmänpaineen nousu, kaihi). Tärkein silmiin liittyvä haittavaikutus on silmänpaineen nousu (glaukooma). Vahvoja glukokortikoidivoiteita (III- ja IV-ryhmät) ei tule käyttää kasvojen alueella. Mietojakaan (ryhmä I) glukokortikoidivoiteita ei tule käyttää jatkuvana hoitona, vaan kuurien väleissä pitää olla riittävät tauot.
• 1–2 viikon ajoittaiset kuurit ovat turvallisia silmänpaineen suhteen. Glukokortikoidisilmätippojen käytössä silmänpaine nousee tyypillisesti 3–6 viikon käytön jälkeen ja palautuu noin 2 viikossa lopettamisen jälkeen. Voiteiden aiheuttama paineen nousu on yleensä hitaampaa.
• Riski glukokortikoidivasteelle nousee, jos potilaalla on glaukooma, tai glukokortikoidi on aiemmin nostanut silmänpainetta.
• Jos potilas tarvitsee jatkuvasti uusia kuureja lyhyessä ajassa, tai hänellä on jo ennestään glaukooma, ovat luultavasti kalsineuriinin estäjävoiteet ensisijainen valinta (esim. takrolimuusi 0.03 % voide).
• Epäselvissä tapauksissa, tai jos glukokortikoidivoiteita joutuu käyttämään pidempään tai useammin, suositellaan silmälääkärin arvioita ja/tai silmäpaineen mittausta (esim. optikkoliikkeessä).
• Atooppisessa ekseemassa «Atooppinen ekseema aikuisella»4 käytetään ensisijaisesti I-ryhmän paikallisglukokortikoideja jaksoittain esim. 1–2 viikon ajan. Turvallisena rajana pidetään enintään yhtä kuuria/2–3 kk.
• Hoitoresistenteissä tapauksissa tehoavat hyvin myös paikalliset kalsineuriinin estäjät (takrolimuusi ja pimekrolimuusi), esim. takrolimuusivoide 0.03 % kerran päivässä iltaisin 1–2 viikon ajan ja sen jälkeen 2 kertaa viikossa.
• Kuivasilmäisyydessä suositellaan käytettäväksi kyynelnesteen haihtumista vähentäviä tippoja useasti päivässä.
• Atooppisessa ekseemassa ja kuivasilmäisyydessä voivat myös silmille tarkoitetut perusvoiteet auttaa.
• Potilaat, joilla on myös allergisen konjunktiviitin oireita, hyötyvät kromoglikaattia tai antihistamiinia sisältävistä silmätipoista. Antihistamiini-silmätippojen yhteydessä suositellaan silmiä kuivattavan vaikutuksen takia myös kostutustippoja «Sidekalvotulehdus»17.
• Seborrooisessa ekseemassa käytetään I-ryhmän paikallisglukokortikoideja ja paikallisia kalsineuriinin estäjiä. Tarvittaessa näihin yhdistetään paikallinen antimykoottinen voide. Erittäin vaikeissa tapauksissa voidaan paikallishoidon lisäksi tehdä hoitokokeilu sisäisellä sienilääkkeellä, itrakonatsoli 100 mg 2 × 1 (7 päivän kuuri). Interaktiot muiden lääkkeiden kanssa on tarkistettava. «Seborrooinen ekseema (tali-ihottuma) aikuisella»7.
• Psoriaasiin tehoavat hyvin I-ryhmän paikallisglukokortikoidit ja paikalliset kalsineuriinin estäjät. Myös kalsitrioli-voiteen tehosta on näyttöä «Psoriaasi»10.
• Ruusufinnin aiheuttamassa blefariitissa suositellaan päivittäistä luomireunan puhdistushoitoa. Luomen päällä pidetään lämmintä kosteaa haudetta 5–10 min, jonka jälkeen käydään pumpulitikulla kevyesti ripsien tyvestä painellen läpi kaikki luomireunat. Tähän yhdistetään tarvittaessa sisäinen tetrasykliinihoito, esim. doksisykliini 50–100 mg × 1 yhteensä 6–12 viikon ajan. «Ruusufinni»9.
• Periokulaaridermatiitissa käytetään sisäisiä tetrasykliinihoitoja, esim. tetrasykliini 250 mg × 2 yhteensä 1–3 kk:n kuuri. Lievissä tapauksissa pelkkä metronidatsoli-voide voi olla riittävä «Suunympärysihottuma (dermatitis perioralis)»8.
• Muissa blefariiteissa (esim. märkäinen stafylokokki-blefariitti) käytetään mikrobilääkehoitoja, joko paikallisia (esim. kloramfenikoli- tai fusidiinihappo-silmätipat) tai tarvittaessa sisäisiä (esim. kefaleksiini 500 mg × 3, 7–10 päivän kuurina).

Konsultaatio

• Epikutaanitestit epäiltäessä allergista kosketusekseemaa
• Vaikeissa ja hoitoresistenteissä silmäluomi-ihottumissa ihotautilääkärin konsultaatio
• Vaikeassa atooppisessa silmäluomitulehduksessa ja kroonisissa blefariiteissa silmälääkärin konsultaatio