Verikaasuanalyysi ja happo-emästasapainon tutkiminen

Keskeistä

• Verikaasuanalyysiä käytetään happo-emästasapainon ja kudosten happeutumisen häiriöiden toteamiseen ja hoidon seurantaan.
• Happo-emästasapaino voi häiriintyä respiratorisesta tai metabolisesta syystä.
  • Respiratorinen happo-emästasapainon häiriö johtuu hiilidioksidipitoisuuden muutoksesta – asidoosi hengityksen heikkenemisestä ja alkaloosi hyperventilaatiosta.
  • Metabolisessa häiriössä aineenvaihdunnan tuottamia tai elimistöön muuten päätyneitä happoja on asidoosissa ylimäärin ja alkaloosissa liian vähän.

Näyte

• Tutkimus tehdään ensisijaisesti valtimoverinäytteestä. Valtimopistonäytteen ottaa lääkäri.
• Näyte tutkitaan mahdollisimman tuoreena, mieluiten alle 15 min:ssa näytteenotosta. Jäähdytetty näyte voidaan tutkia vielä laboratorion ohjeistaman ajan kuluessa näytteenotosta.
• Näyte on ilmattava, eli siitä on poistettava ilmakuplat, ja sitä on käsiteltävä varoen (hemolyysin riski).
• Laskimoverestä tehtynä analyysi kuvaa lähinnä vain metabolisia happo-emästasapainon muutoksia «Peripheral venous blood gas analysis for the diagnosis of respiratory failure, hypercarbia and metabolic disturbance in adults»1.
• Kapillaariverinäytettä käytetään yleensä vain silloin, kun toistetut valtimopunktiot eivät ole suotavia (ensisijaisesti lapsilla).

Suureet

• Happiosapaine (pO₂, luotettava vain valtimonäytteestä)
• pH
  • Logaritminen asteikko (pH 5 on 10-kertainen pH 4:ään verrattuna)
• Hiilidioksidiosapaine (pCO₂)
• Emästase auttaa erottamaan, onko happo-emästasapainon häiriö ensisijaisesti metabolinen vai respiratorinen. Suureeksi on vakiintunut BE eli base excess.
  • Positiivinen BE: emäksinen ylimäärä → metabolinen alkaloosi (tai kompensoitunut hengityshappovaje)
  • Negatiivinen BE: emäksen vajaus → metabolinen asidoosi (tai kompensoitunut hengityshappoylimäärä)
• BE:n sijasta voidaan käyttää myös standardibikarbonaattipitoisuutta.

Viitearvot

• Viitearvot tulee tarkistaa käytetystä laboratoriosta.
• Valtimoveri
  • pH 7.35–7.45
  • pCO₂ 4.5–6.0 kPa
  • pO₂ keskimäärin > 11 kPa (ikä pienentää hieman)
  • Standardibikarbonaatti (SBC) 22–26 mmol/l
  • BE 0 ± 2.5 mmol/l
• Kapillaariveri
  • pH 7.35–7.43
  • pCO₂ 4.6–6.0 kPa
  • pO₂ 12.0–14.0 kPa, määritys epäluotettava
  • SBC 22–26 mmol/l
  • BE 0 -3.0 – +2.0 mmol/l
• Laskimoveri
  • pH 7.32–7.42
  • pCO₂ 5.3–7.3 kPa
  • pO₂ 4.0–6.7 kPa, määritys epäluotettava
  • SBC 24–28 mmol/l
  • BE 0 ± 2.5 mmol/l

Hengitysvajaus

• Hengitysvajaus «Hengitysvajaus»1 on usein monen samanaikaisen osatekijän tulosta, ja se manifestoituu monimuotoisena kaasujenvaihdon häiriötilana.
  • Johtuu alveolitason kaasujenvaihtohäiriöstä, keuhkotuuletuksen (ventilaation) häiriöstä tai molemmista.
  • Kaasujenvaihtohäiriö johtaa ensisijaisesti hypoksemiaan, ventilaatiovajaus hyperkapniaan.
• Hengitysvajaus voi olla akuutti tai krooninen.
  • Akuutteja oireita ovat subjektiivinen hengitysvaikeus, hengitystyön lisääntyminen, levottomuus, sekavuus ja tajunnan häiriöt.
  • Kroonisen hengitysvajauksen oireita ovat hengenahdistus, levoton yöuni, päiväaikainen väsymys, syanoosi, polysytemia ja sydämen oikean puolen kuormituksen merkit.
• Hypoksemiassa hemoglobiinin happikyllästeisyys on alle 90 % «Pulssioksimetria»2 ja pO₂ on alle 8 kPa.
• Hyperkapniassa pCO₂ on yli 6.0 kPa. Vaikeassa hyperkapniassa pCO₂ on yli 8 kPa.
  • Hyperkapnia voi johtaa hiilidioksidinarkoosiin, jossa tajunnantaso heikkenee.

Happo-emästasapainon häiriöt

• Elimistön puskurijärjestelmät pyrkivät happo-emästasapainon tasapainotilaan, ja siksi pH:n muutos on vakavan häiriön merkki. Pidempään jatkuneessa tilanteessa elimistö kompensoi muutosta, ja verikaasuanalyysin suureet muuttuvat kompensaation mukaisesti.
  • Ks. taulukko «Happo-emästasapainon häiriöt »1.
• Happo-emästasapainon häiriöiden hoito on yleensä häiriön aiheuttaneen taudin tai tilan hoitoa.

• Kompensaationa ilmenee sekundaarinen hyperventilaatio «Hyperventilaatio»3, johon liittyy väsymisen ja hengityslaman vaara.
• Metabolisen asidoosin syitä
  • Diabeettinen ketoasidoosi «Diabeettinen ketoasidoosi»4
  • Alkoholimyrkytys «Alkoholimyrkytykset»5
  • Akuutti munuaisvaurio «Akuutti munuaisvaurio»6, krooninen munuaisten vajaatoiminta «Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoito»7
  • Myrkytykset «Myrkytyspotilaan hoito»8
  • Sokki, riittämätön kudosten hapentarjonta

• Kompensaationa ilmenee sekundaarinen hypoventilaatio, jossa potilas hengittää normaalia vähemmän (tilavuus, taajuus).
• Metabolisen alkaloosin syitä
  • Oksentelu «Pahoinvointi ja oksentelu»9 tai kuivuminen muun syyn takia
  • Diureetit
  • Hyperaldosteronismi «Primaarinen hyperaldosteronismi (PHA)»10, Cushingin tauti «Cushingin oireyhtymä»11

• Respiratorisen asidoosin aiheuttaa akuutti tai krooninen ventilaatiovajaus «Hengitysvajaus»1.
• Kompensaationa munuaiset pidättävät bikarbonaattia.
• Akuuttivaiheessa on usein hyperkalemia «Hyperkalemia»12 ja korjaantumisvaiheessa hypokalemia «Hypokalemia»13.

• Respiratorisessa alkaloosissa keuhkotuuletus on liian voimakasta (hyperventilaatio) «Hyperventilaatio»3.
  • Keuhkoperäisiä syitä ovat mm. keuhkokuume «Keuhkokuume»14, keuhkoembolia «Keuhkoembolia»15 ja COPD «Keuhkoahtaumatauti (COPD)»16.
  • Psyykkiset syyt voivat aiheuttaa hyperventilaatiota erityisesti ahdistuneisuushäiriöissä «Ahdistuneisuushäiriö»17.
• Kompensaatiomekanismeina bikarbonaatin erittyminen virtsaan lisääntyy ja vetyionien erittyminen virtsaan vähenee.
• Usein esiintyy samanaikaisesti hypokalemia «Hypokalemia»13 ja hypokalsemia «Hypokalsemia, hypoparatyreoosi ja D-vitamiinin puute»18.