Takaisin Tulosta

Nuoruusikäisen masennus

Lääkärin käsikirja
21.1.2026 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Kim Kronström

Keskeistä

  • Nuoruusikä ajoitetaan tavallisesti ikävuosiin 13–22. Masennuksen tunne yleistyy nuoruusikään siirryttäessä, erityisesti tytöillä.
  • Masennusoireiden voimakkuus vaihtelee lievistä, itsestään ohi menevistä tuntemuksista vaikeaan masennustilaan.
    • Vaikeaan masennustilaan liittyy merkittävä toimintakyvyn lasku, nuoruusiän kehityksen vaikeutuminen sekä suurentunut itsetuhoisuuden riski.
  • Arvioitaessa huomioidaan nuoren kokonaistilanne, vointiin vaikuttavat elämäntapahtumat ja muut samanaikaiset mielenterveyshäiriöt.
    • Erityisesti samanaikainen vaikea ahdistuneisuushäiriö, päihdehäiriö sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus on huomioitava.
  • Nuoren masennus voi näkyä ärtyneisyytenä ja johtaa ihmissuhteista tai harrastuksista vetäytymiseen. Myös päihteiden käyttö, kyvyttömyys huolehtia itsestään tai ylenmääräinen suorittaminen eri elämän alueilla voi liittyä masennukseen.
  • Lievät ja keskivaikeat masennustilat hoidetaan perusterveydenhuollossa hyödyntäen lyhytinterventioita tai muita psykososiaalisia menetelmiä.
  • Nuoret, joilla on vaikea tai perustason hoitoon reagoimaton masennustila, ohjataan erikoissairaanhoitoon.
  • Akuuttiin itsetuhoisuuteen ja itsemurhavaaraan on reagoitava välittömästi.

Epidemiologia

  • Masennusoireet ja itsetuhoisuus yleistyvät nuoruusiässä.
    • Nuorista 5–10 %:lla on diagnosoitavissa masennustila, ja lievempiä oireita esiintyy n. 20 %:lla.
    • Tytöillä masennus on n. kaksi kertaa yleisempää kuin pojilla.
  • Masennusta sairastavista nuorista yli puolella on todettavissa myös jokin muu psykiatrinen häiriö, tavallisimmin ahdistuneisuushäiriö.

Etiologia

  • Masennuksen syntyyn vaikuttavat monet biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Läheiset ihmissuhteet yhdessä synnynnäisten temperamenttitekijöiden kanssa muovaavat nuoren käsitystä itsestään, omasta kelpaavuudestaan ja maailmasta. Turvattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset, kannustuksen ja tuen puute, menetykset ja liiallinen kuormitus altistavat masennusoireille.
  • Ensimmäisen masennusjakson puhkeamista edeltää usein jokin laukaiseva elämäntapahtuma. Masennusten toistuessa laukaisevien tekijöiden merkitys pienenee.
  • Perintötekijät selittävät n. 50 % nuoruusiässä alkavaan masennukseen sairastumisesta. Perintötekijöiden selitysosuus on suurempi kuin myöhemmin alkavissa masennustiloissa.
  • Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä perinnölliset tekijät selittävät 60–85 % sairastumisriskistä.

Oireet

  • Normaaliin kehitykseen liittyvät yksittäiset masennusoireet ovat lyhytkestoisia, niihin ei liity itsetuhoisuutta, eikä nuoren yleinen toimintakyky kärsi.
  • Vakava masennus aiheuttaa toimintakyvyn heikentymistä, tuottaa subjektiivista kärsimystä ja vaikeuttaa nuoruusiän kehityksen etenemistä, kuten itsenäistymistä, opiskelua ja ikätoverisuhteiden ylläpitoa.
  • Masennusoireisiin kuuluvat energian ja mielihyvän kokemuksen lasku sekä nuorella usein muutenkin hauraan itsetunnon edelleen heikentyminen. Nämä tekijät johtavat usein vetäytymiseen ihmissuhteista ja aktiviteeteista, mikä voi edelleen vahvistaa masennusoireita ja huonommuuden kokemusta.
  • Erityisesti nopeasti alkava, syvä ja ilman selkeitä psykososiaalisia rasitustekijöitä alkava masennusjakso nuorella voi viitata kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
    • Myös perheessä esiintyvä kaksisuuntainen mielialahäiriö lisää tämän häiriön riskiä.
    • Kaksisuuntainen mielialahäiriö voi alkaa joko masennusoireilulla tai kohonneella tai sekamuotoisella mielialajaksolla.
  • Oirekriteerit
    • Ydinoireet
      • Masentunut (tai nuorilla ärtynyt) mieliala
      • Kiinnostuksen tai mielihyvän kokemuksen menettäminen
      • Poikkeuksellinen väsymys
    • Muut oireet
      • Itseluottamuksen heikkeneminen
      • Perusteettomat itsesyytökset
      • Toistuvat kuolemaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käytös
      • Keskittymisvaikeudet, päättämättömyys
      • Kiihtyneisyys tai hidastuneisuus
      • Univaikeudet
      • Ruokahalun ja painon muutos
  • Nuoruusiän masennukseen voi liittyä lisäksi
    • voimakasta ärtyisyyttä, vihaisuutta, tunnepurkauksia, tyhjyyden tai epätoivon tunnetta
    • itkuherkkyyttä, vetäytymistä ihmissuhteista ja aktiviteetista, käytösoireita
    • somaattisia oireita, kuten päänsärkyä, vatsakipuja ja tai muita kipuja, joille ei tutkittaessa tarjoudu selitystä.

Diagnostiikka

  • Nuoren haastattelussa on hyvä pyrkiä korostetun ystävälliseen ja arvostavaan suhtautumiseen. Nuorelle annetaan mahdollisuus kertoa rauhassa tilanteestaan; tarvittaessa tarkennetaan ja autetaan suorilla kysymyksillä.
  • Nuori on hyvä haastatella ilman vanhempia.
  • Kartoitetaan nuoren elämäntilannetta ja omaa kokemusta voinnistaan ja hankalan olon taustasyistä.
    • Kysytään kotitilanteesta, kavereista, kiusaamisesta, koulusta, päihteiden käytöstä, harrastuksista, mielenkiinnon aiheista, elintavoista (uni, syöminen, liikunta), nuoren huolista ja toiveista.
    • Selvitetään oireiden kestoa, laatua ja vaikutusta jokapäiväiseen elämään «Nuoren psykiatrinen tutkiminen ja hoitoonohjaus»1.
  • Kuullaan myös lähiaikuisen näkemys tilanteesta.
  • Nuoren oireilun arvioinnissa voidaan käyttää nuorten interventionavigaattoria «https://terapiatetulinjaan.fi/lapset-ja-nuoret/nuorten-interventionavigaattori/»1.
  • Masennuksen vakavuuden arvioon soveltuvat oirekyselyistä PHQ-9 «PHQ-9 terveyskysely»1, BDI «BDI-kysely»2 ja nuorille suunnattu RBDI «RBDI-mielialakysely»3.
  • ICD-10-luokituksen mukaan diagnoosiin vaaditaan toimintakyvyn laskun lisäksi oirekriteereistä 2 ydinoiretta ja muita oireita niin, että lievässä masennustilassa oireita on yhteensä 4–5, keskivaikeassa 6–7 ja vaikeassa vähintään 8 oiretta (ks. edellä Oirekriteerit).
  • Samanaikaiset muut mielenterveyden häiriöt ovat suhteellisen yleisiä (40–80 %).
  • Mahdolliset somaattiset syyt voinnin heikentymiselle on syytä arvioida; esim. kilpirauhasen vajaatoiminta tai anemia voivat johtaa masennusta muistuttavaan oirekuvaan.
    • Somaattinen status: ravitsemustilan arviointi (paino ja pituus), harkinnan mukaan sydämen auskultaatio, verenpaine, ihon tarkistus (viiltely)
    • Laboratoriotutkimukset harkinnan mukaan: PVK, TSH, Gluk, CRP, keliakian poissulku, maksa-arvot, PEth, EKG (osa psyykenlääkkeistä voi pidentää QT-aikaa)

Itsetuhoisuuden arviointi

  • Itsetuhoisuus on masentuneilla yleistä, ja sen huomioiminen on osa masennuksen arviointia. Akuutissa itsemurhavaarassa tarvitaan välittömiä toimia nuoren turvallisuuden takaamiseksi.
  • Itsetuhoisuudesta ja itsen vahingoittamisesta on tarpeen kysyä suoraan, esim.: ”Onko sinulla ollut joskus niin vaikea olla, että olisit miettinyt, että haluaisit kuolla? Oletko aiemmin tehnyt tai voisitko tehdä jotain itsellesi? Oletko viillellyt? Voitko kertoa tarkemmin?”
  • Toivottomuus on vakavan itsetuhoisuuden keskeinen riskitekijä. Kysy esim.: ”Ajatteletko, että olosi tai tilanteesi voi muuttua paremmaksi jatkossa?”
  • Jos nuori kertoo, että hänellä on itsetuhoisia ajatuksia, voi tilannetta tarkentaa esim. kysymällä: ”Ymmärrän että sinulla on ollut tosi vaikea olo. Mikä on tähän asti estänyt sen, että tekisit itsemurhan? Estääkö se edelleen?”
  • Riskiä lisää, jos nuori on tehnyt valmisteluja itsemurhaa varten tai hän kokee, ettei pysty hallitsemaan itsemurhayllykkeitä.
  • Ks. Itsemurhavaara nuoruusiässä «Itsemurhavaara nuoruusiässä»8

Erotusdiagnostiikka

Hoito

  • Lievä ja keskivaikea masennus
    • Lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa, joissa nuoren toimintakyky ei ole voimakkaasti heikentynyt, hoito pyritään aloittamaan perusterveydenhuollossa.
    • Hoitomuotona ovat ensisijaisesti lääkkeettömät keinot, kuten psykoterapeuttiset hoidot ja psykososiaalinen tuki (keskustelutuki).
    • Tiivis yhteistyö vanhempien ja/tai muiden lähiaikuisten kanssa ja vanhemmuuden tukeminen
    • Usein tarvitaan myös yhteistyötä koulun, lastensuojelun tai muiden toimijoiden kanssa, jotta nuoren kuormitusta voidaan vähentää ja järjestää yksilöllistä tukea ja kuntoutusta.
    • Psykososiaalinen supportiivinen tuki tai lyhytterapeuttinen hoito voidaan toteuttaa alueesta ja resurssitilanteesta riippuen esim. koulupsykologin, kuraattorin tai psykiatrisen sairaanhoitajan toimesta koulussa tai matalan kynnyksen mielenterveyspalveluissa.
    • Varhaisnuorilla ja silloin, kun perheeseen liittyvät tekijät vaikuttavat keskeisesti nuoren oireiluun, ovat perheterapia ja perheeseen kohdistuvat interventiot ensisijaisia. Yksilöpsykoterapian rooli korostuu iän karttuessa ja silloin, kun oireilu ei kuvaudu varsinaisesti perheeseen liittyvänä.
    • Useista psykoterapiasuuntauksista on näyttöä nuoren masennuksen hoidossa, ja erot menetelmien tehokkuuksissa ovat epävarmoja. Muut kuin psykoterapiasuuntaukseen suoraan liittyvät tekijät, kuten nuoren ja terapeutin ominaisuudet, selittävät suuren osan psykoterapian tuloksellisuudesta.
    • Pidemmän psykoterapeuttisen hoidon järjestäminen vaatii useimmiten yhteyttä erikoissairaanhoitoon tai nuorisopsykiatrian erikoislääkäriin. Ne voidaan toteuttaa julkisella sektorilla, ostopalveluna, yli 16-vuotiaiden osalta kuntoutuspsykoterapiana ja eri ikäisillä vaikeasti oireilevilla myös Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen psykoterapiana.

Lääkehoito

  • Masennuslääkitystä voidaan liittää masennuksen hoitoon, ellei oireilu lievity aktiivisella psykoterapeuttisella hoidolla 1–2 kk:ssa tai masennus on vaikea-asteista.
  • Psykoterapian ja masennuslääkityksen yhdistelmä on keskimäärin tehokkaampaa kuin kumpikaan hoito yksinään.
  • Tarvittaessa harkitaan tilapäistä lääkitystä muiden samanaikaisten oireiden lievitykseen, esim. melatoniinia univaikeuksiin tai propranololia fyysisiin ahdistusoireisiin.
  • Bentsodiatsepiinien käytössä tulee olla pidättyväinen, koska niihin liittyy nuorilla paradoksaalisia reaktioita, kuten ahdistus- ja käytösoireiden voimistumista, sekä riippuvuuden ja väärinkäytön riski.
  • Lääkehoidossa käytetään yleisimmin selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
    • Alle 18-vuotiaiden masennuksen hoidossa ensisijainen vaihtoehto on fluoksetiini. Lääkitys aloitetaan tavallisimmin 10 mg:n annoksella aamuisin, ja sitä nostetaan viikon jälkeen 20 mg:n päiväannokseen.
    • Essitalopraami ja sertraliini ovat myös soveltuvia nuorten masennuksen hoitoon.
    • Lääkkeitä aloitettaessa on tarpeen kertoa, että lääkityksen hyödyt tulevat yleensä vasta viikkojen kuluessa.
      • Aluksi on mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä, että esiintyy ahdistuksen tai jopa itsetuhoisten ajatusten lisääntymistä tai fyysisiä oireita, kuten vatsaoireita tai päänsärkyä.
      • Perheelle kerrotaan, miten toimia, jos tilanne vaikeutuisi (yhteydenottokanavat, päivystyspalvelut), ja siitä, että mahdolliset haittavaikutukset yleensä väistyvät hoitoa jatkettaessa.
      • Nuorelle on myös tarpeen kertoa, että lääkkeisiin voi liittyä seksuaalisuuteen liittyviä haittavaikutuksia.
    • Jos nuorella on ollut maanisia tai hypomaanisia vaiheita tai suvussa on kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ei SSRI-lääkitystä tule aloittaa, koska se voi voimistaa mieliala- ja ahdistuneisuusoireilua ja altistaa itsetuhoisuudelle. Näissä tilanteissa nuori on syytä ohjata erikoissairaanhoidon arvioon.
  • 18 v:n iästä eteenpäin voidaan lääkehoidossa soveltaa aikuisten lääkehoitolinjoja «Depressio»15 «Masennuslääkkeet»16.
  • Lääkehoidon aloituksessa sekä sopivaa valmistetta ja hoitoannosta hakiessa nuorella tulee olla viikoittainen seuranta esim. hoitajan vastaanotolla.
  • Jos nuorelle aloitetaan masennuslääkitys ja tästä saadaan vastetta, lääkehoitoa on yleensä perusteltua käyttää ainakin puoli vuotta, ja se tulisi lopettaa vähitellen.

Lähettäminen

  • Nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ohjataan, kun nuoren masennukseen liittyy huomattavaa toimintakyvyn laskua tai psykoottisia oireita, oireilu on vaikea-asteista tai se ei lievity perusterveydenhuollossa asianmukaisilla interventioilla muutamassa kuukaudessa.
  • Myös jos herää epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, nuori on tarpeen ohjata erikoissairaanhoitoon.
  • Akuuttiin vakavaan itsetuhoisuuteen tai itsemurhavaaraan on reagoitava välittömästi: erikoissairaanhoidon puhelinkonsultaatio/tarkkailulähete.
  • Nuoren tukemista ja kontaktia tulee jatkaa, kunnes hän on siirtynyt erikoissairaanhoidon vastuulle.

Ennuste

  • Nuoren masennustila altistaa myöhemmällä iällä masennus- ja ahdistuneisuusoireilulle, päihdeongelmille ja sosiaalisille vaikeuksille sekä vaikeuttaa nuoruusiän kehityksen etenemistä. Masennuksen hoidolla voidaan vähentää näitä haittoja.

Kirjallisuutta

  1. Depressio. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 14.12.2025) «Depressio»17
  2. Zhou Y, Lu Y, Wu Y, ym. Safety of antidepressants commonly used in 6-17-year-old children and adolescents: A disproportionality analysis from 2014-2023 on the basis of the FAERS database. PLoS One 2025;20(8):e0330025 «PMID: 40802817»PubMed
  3. Linnaranta O, Pelkonen I, Kaltiala R, ym. Itsehoidot, omahoidot ja verkkoterapia lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa [Katsaus]. Duodecim 2024;140(7):537-45 «Itsehoidot, omahoidot ja verkkoterapia lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa (7/2024)»18
  4. Nguyen TD, Kowalec K, Pasman J, ym. Genetic Contribution to the Heterogeneity of Major Depressive Disorder: Evidence From a Sibling-Based Design Using Swedish National Registers. Am J Psychiatry 2023;180(10):714-722 «PMID: 37644812»PubMed
  5. Miller L, Campo JV. Depression in Adolescents. N Engl J Med 2021;385:445-449
  6. Ranta K, Marttunen M, Seilo N, Koskinen T. Nuorten ahdistuksen ja depression lyhytpsykoterapiat perusterveydenhuollossa [Yleiskatsaus]. Suom Lääkäril 2021;76(49):2959-2964 «Nuorten ahdistuksen ja depression lyhytpsykoterapiat perusterveydenhuollossa (49/2021)»19
  7. Marttunen M, Haravuori H, Miettinen J, Ranta K. Masentunut nuori - miten tunnistan, arvioin ja hoidan perustasolla? Suom Lääkäril 2019;74(22):1415-1420 «Masentunut nuori - Miten tunnistan, arvioin ja hoidan perustasolla? (22/2019)»20
  8. Weersing VR, Jeffreys M, Do MT, ym. Evidence Base Update of Psychosocial Treatments for Child and Adolescent Depression. J Clin Child Adolesc Psychol 2017;46(1):11-43 «PMID: 27870579»PubMed