Kilpirauhasen vajaatoiminta

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen lastenendokrinologiyhdistyksen ja Suomen yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä
10.12.2024

Ota käyttöön

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Vastuun rajaus

  • Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta.
  • Ks. lisätietoa Mitä Käypä hoito -suositukset ovat ja miten niitä käytetään «Mitä Käypä hoito -suositukset ovat ja miten niitä käytetään?»1.

Keskeinen sanoma

  • Primaarisen kilpirauhasen vajaatoiminnan (hypotyreoosin) toteaminen ja hoito tyroksiinilla on yleensä selväpiirteistä ja toteutetaan pääosin avoterveydenhuollossa (perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai yksityissektorilla). Lapsen hypotyreoosin hoitoa ohjaa lastenlääkäri.
  • Epäily kilpirauhasen vajaatoiminnasta voi syntyä oireiden perusteella, mutta diagnoosin tulee perustua laboratoriomäärityksiin.
  • Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat usein epäspesifisiä, ja samanlaisia oireita ilmenee lukuisissa muissakin somaattisissa ja psyykkisissä sairauksissa.
  • Kliinisen hypotyreoosin tavallisia oireita ja löydöksiä ovat väsymys, kuiva iho, turvotus, palelu, muistihäiriöt, kuukautishäiriöt, infertiliteetti, suuri kolesterolipitoisuus ja anemia. Lapsella pituuskasvu voi hidastua ja pituuteen suhteutettu paino voi samanaikaisesti nousta.
  • Tyypillisten oireiden tai löydösten yhteydessä hypotyreoosi tulisi sulkea pois tyreotropiini (TSH) -pitoisuuden määrityksellä. Lapsille suositellaan myös vapaan tyroksiinin (T4-V) pitoisuuden määritystä.
  • Kliinisessä primaarisessa hypotyreoosissa TSH-arvo on yli viitealueen ylärajan ja T4-V-arvo alle viitealueen alarajan.
  • Kliinistä hypotyreoosia hoidetaan aina.
  • Subkliinisessä hypotyreoosissa TSH-arvo on toistetusti yli viitealueen ylärajan ja T4-V-arvo viitealueella.
  • Subkliininen hypotyreoosi hoidetaan tietyissä erityistilanteissa, kuten oireisilla ja raskautta suunnittelevilla potilailla, sekä useimmiten, kun TSH-pitoisuus on toistetusti vähintään 10 mU/l.
  • Tyroksiinihoitoa ei tule aloittaa, jos kilpirauhasarvot ovat viitealueella, vaikka henkilöllä olisi kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivia oireita, kuten ylipainoa ja väsymystä.
  • Jos kilpirauhashormonihoito on aloitettu ilman diagnostisia perusteita, voidaan tyroksiinihoito kokeilla lopettaa.
  • Hypotyreoosin hoidon tavoite on korjata hypotyreoosin oireet ja löydökset sekä normalisoida TSH-arvo viitealueelle. Hypotyreoosin hoito toteutetaan synteettisellä tyroksiinilla.
  • Yleensä seurannassa riittää laboratoriokokeeksi TSH-mittaus. T4-V-määritys kannattaa tehdä hoidon alkuvaiheessa, jos potilas on oireinen siitä huolimatta, että TSH-arvo on viitealueella, jos epäillään adherenssiongelmaa, jos seurataan sentraalista hypotyreoosia tai potilas on lapsi.
  • Hypotyreoosi vaatii säännöllistä seurantaa, koska tyroksiinin annostarve voi muuttua.
  • Vakaassa tilanteessa seurantaväli voi olla 1–2 vuotta. Tiheämpää seurantaa (6–12 viikon välein) tarvitaan, jos kilpirauhashormonilääkityksen annosta muutetaan tai jos paino, vointi tai muu lääkitys olennaisesti muuttuu.
  • Liian suuri tai pieni tyroksiiniannos lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta, minkä vuoksi TSH-arvo pyritään pitämään viitealueella. Liian suuri tyroksiiniannos (TSH-arvo alle 0,1 mU/l) lisää etenkin eteisvärinän ja osteoporoosin riskiä.
  • Iäkkäillä potilailla liian suuren tyroksiiniannoksen riskit korostuvat.
  • Potilasohjauksessa on olennaista lääkkeen oton sekä laboratoriokoeseurannan ohjeistus.
  • Työikäinen potilas saattaa tarvita tukea työkyvyn ylläpitämisessä, koska hypotyreoosipotilailla on suurentunut sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riski.
  • Mikäli potilaalla esiintyy oireita tavoitellusta TSH-arvosta huolimatta ja muiden sairauksien, lääkkeiden, elämäntilanteen ja elintapojen vaikutukset oireisiin on tutkittu ja hoidettu ensin, voi endokrinologian erikoislääkäri tai kilpirauhassairauksien hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri suunnitella hoitokokeilun synteettisen levotyroksiinin (T4) ja liotyroniinin (T3) yhdistelmähoidolla. TSH-arvon tulee pysyä viitealueella yhdistelmähoidon aikana.
  • T4 + T3 -yhdistelmähoito ei ilmeisesti paranna potilaan elämänlaatua, väsymystä masennusta, ahdistuneisuutta tai kipua tyroksiinimonoterapiaan verrattuna kliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.
  • T3-monoterapiaa tai eläinperäisiä valmisteita ei suositella.
  • Lasten, raskaana olevien ja kilpirauhassyöpäpotilaiden hoitoon liittyy erityispiirteitä.

Tiivistelmä ja potilasversio

Aiheen rajaus

  • Kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivien oireiden ja löydösten erotusdiagnostiikkaa ei käsitellä yksityiskohtaisesti tässä suosituksessa, vaan suositukseen on lisätty linkit muihin näitä oireita ja löydöksiä käsitteleviin ohjeisiin ja suosituksiin.

Tavoitteet

  • Suosituksen tavoitteena on
    • selkeyttää ja yhdenmukaistaa hypotyreoosin diagnostiikkaa ja hoitoa
    • vähentää liian suureen tai liian pieneen kilpirauhashormoniannokseen liittyviä terveyshaittoja
    • parantaa potilaiden informointia kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikan ja hoidon perusteista, hoidon tavoitteista ja seurantasuunnitelmasta
    • edistää tyroksiinihoidosta huolimatta jatkuvien oireiden syiden tunnistamista, selvittelyä ja hoitoa
    • parantaa potilaiden elämänlaatua, työ- ja toimintakykyä.

Kohderyhmä

  • Hypotyreoosin diagnostiikasta ja hoidosta vastaavat lääkärit, hoidon seurantaa toteuttavat terveydenhuollon ammattihenkilöt, lääketieteen ja terveysalan opiskelijat ja apteekkien farmaseuttinen henkilöstö.

Määritelmät

Taulukko 1. Kilpirauhashormonien tulkinta hypotyreoosissa.
* T3-V-määrityksestä ei ole hyötyä hypotyreoosin diagnostiikassa.
N = normaali eli viitealueella
↑= yli viitealueen ylärajan
↓ = alle viitealueen alarajan
Hypotyreoosin luokittelu Lievä
subkliininen
hypotyreoosi
TSH ≤ 10 mU/l
Subkliininen
hypotyreoosi
TSH > 10 mU/l
Primaarinen kliininen
hypotyreoosi
Sentraalinen
hypotyreoosi
Oirekuva oireeton tai
vähäoireinen
oireeton tai
vähäoireinen
oireinen oireinen
TSH N tai ↓
T4-V N N
T3-V* N N N tai ↓ N tai ↓
Kuva 1.

Hypotyreoosin oireiden ja löydösten esiintyminen terveillä ja hypotyreoosia sairastavilla

Mukailtu lähteestä: Canaris GJ, Manowitz NR, Mayor G ym. The Colorado Thyroid Disease Prevalence Study. Arch Intern Med 2000;160:526-34

Kuva 2.

Hypotyreoosin diagnostiikkakaavio. Avaa kaavion PDF-versio tästä linkistä «hoi50133a.pdf»1.

Mukailtu lähteestä: Chaker L, Bianco AC, Jonklaas J ym. Hypothyroidism. Lancet 2017;390:1550-62

Patogeneesi

Primaarinen kilpirauhasen vajaatoiminta

Sentraalinen kilpirauhasen vajaatoiminta

Taulukko 2. Kilpirauhasen vajaatoiminnan syyt «Chaker L, Bianco AC, Jonklaas J, ym. Hypothyroidis...»1.
Primaarinen hypotyreoosi
Sentraalinen, aivolisäke- ja hypotalamusperäinen hypotyreoosi
Perifeerinen hypotyreoosi
  • Kilpirauhashormonien poikkeava metabolia
  • Kilpirauhashormoniresistenssi (MCT8-, THRA-, THRB- ja SECISBP2-mutaatiot)
Taulukko 3. Kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavia lääkkeitä ja ravintolisiä.
Vaikutusmekanismi Lääke Hoidossa ja diagnostiikassa huomioitavaa
Kilpirauhasen hormonieritys vähenee Aminoglutetimidi
Etionamidi
Guaifenesiiniä sisältävät yskänlääkkeet
Jodi, sitä sisältävät lääkkeet (amiodaroni, kaliumjodidi, merilevätabletit ja
röntgenvarjoaineet*)
Karbimatsoli
Ketiapiini
Litium
Perkloraatti
Propyylitiourasiili
Sulfonamidit
Talidomidi, lenalidomidi
* Voi aiheuttaa myös kilpirauhasen liikatoiminnan
T4:n imeytymistä suolistosta vähentävät Alumiinihydroksidi*
Ferrosulfaatti (rautavalmisteet)*
Magnesium
Protonipumpun estäjät**
Kalsiumvalmisteet*
Orlistaatti
Sappihapon sitojat* (kolesevelaami, kolestipoli
kolestyramiini)
Sevelameeri
Sukralfaatti*
Jos T4-imeytymistä estävä valmiste ei ole korvattavissa toisella lääkkeellä, on huolehdittava riittävästä annosteluvälistä tyroksiinin ja ko. lääkkeen välillä
* Lääke tulee ottaa vähintään 4 tuntia tyroksiinin oton jälkeen

** Lääkkeen pitkän vaikutusajan takia tyroksiiniannosta voidaan joutua lisäämään
Kiihdyttää T4:n metaboliaa maksassa (maksan kautta poistuminen lisääntyy) Amiodaroni
Fenobarbitaali*
Fenytoiini*
Karbamatsepiini*
Mitotaani
Rifampisiini
Sertraliini
Valproaatti*
* Erityisesti kilpirauhasleikatuilla potilailla tyroksiiniannosta voidaan joutua suurentamaan
T4:n dejodittuminen T3:ksi vähenee (dejodinaasi 2:n esto) Amiodaroni
Beetasalpaajat
Glukokortikoidit (suprafysiologiset annokset)
Jodia sisältävät röntgenvarjoaineet
Propyylitiourasiili
Lisääntynynyt dejodinaasi 3:n aktiivisuus (T4:n ja T3:n dejodittuminen inaktiiviseen muotoon) Tyrosiinikinaasin estäjät**
(erit. sunitinibi, aksitinibi, imatinibi, kabotsantinibi, lenvatinibi, sorafenibi, vandetanibi)

** Hypotyreoosi kehittyy tyypillisesti sekundaarisena destruktiivisen tyreoidiitin ja siihen liittyvän hypertyreoosin jälkeen
TSH:n eritys vähenee tai estyy (sentraalinen hypotyreoosi) Dopamiini
Dopamiiniagonistit (kabergoliini, bromokriptiini)
Levodopa
Dobutamiini
Glukortikoidit
Immuunivasteen vapauttajat
  • PD-1-vasta-aineet (nivolomumabi, pembrolitsumabi*)
  • CTLA4-vasta-aineet (ipilimumabi*)

Interleukiini 1b ja 6
Mitotaani
Neuroleptit (ketiapiini ja olantsapiini suurilla annoksilla)
Oktreotidi, lanreotidi
TSH-määritys ei riitä yksistään tyroksiinihoidon seurannassa (lisäksi T4-V-määritys)
* Sentraalinen hypotyreoosi kehittyy hypofysiitin seurauksena
Lisääntynyt T4:n poistuma ja TSH-erityksen estyminen Beksaroteeni
Kilpirauhastulehdus (immunologinen, destruktiivinen) Alemtutsumabi*
Interferoni beeta
Amiodaroni
Granulosyyttimakrofagikasvutekijä
Interferoni alfa**
Interleukiini 2*
Immuunivasteen vapauttajat
  • PD-1-vasta-aineet (nivolomumabi, pembrolitsumabi***)
  • CTLA4-vasta-aineet (ipilimumabi***)

Litium
Tyrosiinikinaasin estäjät**
(erit. sunitinibi, aksitinibi, imatinibi, kabotsantinibi, sorafenibi, vandetanibi)
Kilpirauhasen toimintakokeita seurattava ja tyroksiini aloitettava, mikäli todetaan hypotyreoosi

* Voi aiheuttaa Basedowin taudin kilpirauhasen liikatoiminnan (hypertyreoosi)

** Hypotyreoosi kehittyy tyypillisesti sekundaarisena destruktiivisen tyreoidiitin ja siihen liittyvän hypertyreoosin jälkeen

*** Voivat aiheuttaa subkliinisen tai kliinisen hypotyreoosin
immunologisella mekanismilla tai sentraalisen hypotyreoosin hypofysiitin seurauksena
Taulukko 4. Lääkkeitä ja ravintolisiä, jotka aiheuttavat poikkeavia löydöksiä kilpirauhasen toimintakokeissa ja voivat vaikuttaa tyroksiinin annokseen, mutta eivät välttämättä vaikuta kilpirauhasen toimintaan.
Vaikutusmekanismi Lääke Hoidossa ja diagnostiikassa huomioitavaa
T4:n kantajavalkuaisen (TBG:n) pitoisuus pienenee
T4-V-pitoisuus suurenee
Anaboliset steroidit
Androgeenit
Danatsoli
Glukokortikoidit
Nikotiinihappo
L-asparaginaasi
Tyroksiinia käyttävällä henkilöllä lääkeannosta voidaan joutua pienentämään
TBG-pitoisuus suurenee
T4-V-pitoisuus pienenee
Estrogeeni (etenkin p.o.)
5-fluorourasiili
Morfiini
Kapesitabiini
Klofibraatti
Metadoni
Mitotaani
SERM (raloksifeeni)
Tamoksifeeni
Tyroksiinia käyttävällä henkilöllä lääkeannosta voidaan joutua suurentamaan
T4:n sitoutuminen kantajavalkuaiseen vähenee
T4-V-pitoisuus suurenee
Salisylaatit, ASA
Diklofenaakki
Fenytoiini
Furosemidi (isommilla annoksilla)
Hepariini
Mitotaani
Pienimolekylaarinen hepariini
Tyroksiinia käyttävällä henkilöllä lääkeannosta voidaan joutua pienentämään
Kiihdyttää T4:n maksametaboliaa (maksan kautta poistuminen lisääntyy)
T4-V-pitoisuus pienenee
Fenobarbitaali
Fenytoiini
Karbamatsepiini
Mitotaani
Rifampisiini
Sertraliini
Jotkin tyrosiinikinaasin estäjät (imatinibi)
Tyroksiinia käyttävällä henkilöllä lääkeannosta voidaan joutua suurentamaan
T4:n dejodittuminen T3:ksi vähenee (dejodinaasi 2:n esto)
T4-V-pitoisuus suurenee ja T3-V-pitoisuus pienenee
Amiodaroni
Beetasalpaajat (propranololi)
Glukokortikoidit (suprafysiologiset annokset)
Jodia sisältävät röntgenvarjoaineet
Nadololi
Propyylitiourasiili
Tyroksiiniannosta säädetään pääsääntöisesti TSH-pitoisuuden perusteella

Esiintyvyys

Riskitekijät

Jodi, seleeni ja rauta

Oireet ja löydökset

Oireet

Taulukko 5. Kliinisen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, löydökset ja erotusdiagnostiikka elinjärjestelmittäin. Suomennettu ja muokattu lähteestä «Chaker L, Bianco AC, Jonklaas J, ym. Hypothyroidis...»1.
Elinjärjestelmä Ilmentymä/oire Löydökset Erotusdiagnostiikka
(Lääkärin tietokantojen artikkelit vaativat kirjautumisen)
* harvinainen ilmentymä
Aineenvaihdunta Painon nousu
Palelu
Väsymys
Heikotus
Suurentunut painoindeksi, hidastunut aineenvaihdunta, turvotukset, myksödeema*, alentunut kehonlämpö* Väsymys «Väsymysoire»1
Painon nousu «Lihavuuden puheeksiotto ja arviointi»2
Uniapnea «Uniapnea aikuisilla»3
Unen häiriöt «Unettomuus»4
Sydän- ja verenkiertoelimistö ja keuhkot Heikentynyt suorituskyky
Hengenahdistus
Bradykardia ja johtumishäiriöt, hypertensio, diastolinen vajaatoiminta*, perikardium- ja pleuranesteily*, homokysteinemia* Hengenahdistus «Hengenahdistus»4
Kohonnut verenpaine «Kohonnut verenpaine»5
Neurosensoriset Äänen käheys
Makuaistin menetys
Heikentynyt näkö tai kuulo
Neuropatia, sisäkorvan toimintahäiriö, heikentynyt haju- tai makuaisti Polyneuropatia «Polyneuropatiat»5
Käheys ja äänihäiriöt «Käheys ja äänihäiriöt»6
Makuaistin häiriöt «Makuaistin häiriöt»7
Heikentynyt kuulo «Kuulokäyrän tulkinta ja heikentynyt kuulo»8
Neurologiset ja psyykkiset Muistiongelmat
Parestesiat
Mielialamuutokset
Kognitiivisten toimintojen heikentyminen, hidastuneet jänneheijasteet, masennus, dementia, ataksia*, hermopinneoireet*, kooma* Masennus «Depressio»9
Väsymys «Väsymysoire»1
Muistipotilaan tutkimukset «Muistipotilaan tutkimukset»10
Suolisto Ummetus
Ruokahaluttomuus
Vaimentunut ruokatorven motiliteetti, NASH*, askites* Aikuisen ummetus «Aikuisen ummetus»11
Muut endokriiniset vaikutukset Infertiliteetti
Kuukautishäiriöt
Galaktorrea
Infertiliteetti, seksuaalitoimintojen ongelmat, suurentunut prolaktiini, aivolisäkkeen hyperplasia*,
glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt, hyperkolesterolemia ja hypertriglyseridemia,
struuma
Lapsettomuus «Lapsettomuus»12
Kuukautiskierron häiriöt «Gynekologiset vuotohäiriöt»13
Galaktorrea «Erittävä rinta ja imettämättömän rintatulehdus»14
Vaihdevuodet «Vaihdevuosioireet ja hormonihoito»15
Metabolinen oireyhtymä «Metabolinen oireyhtymä»16
Muskuloskeletaaliset Lihasheikkous
Lihaskrampit
Nivelsäryt
Suurentunut kreatiinikinaasi tai suurentuneet transaminaasit Kipu «Kipu»6
Verenkuva ja hyytymisjärjestelmä Väsymys
Heikotus
Verenvuototaipumus
Lievä normosytaarinen anemia, hankinnainen von Willebrandin tauti*, pienentynyt proteiini C ja S*, suurentunut MCV*, suurentunut trombosyyttikoko* Aikuisen anemian selvittely «Aikuisten anemian selvittely»17
Verenvuotopotilaan tutkiminen «Verenvuotopotilaan tutkiminen ja hoito»18
Iho ja hiukset Kuiva iho
Hiustenlähtö
Karhea iho, kulmakarvojen irtoaminen*, kellertävät kämmenet*, pälvikalju * Hiustenlähtö ja kaljuuntuminen «Hiustenlähtö ja kaljuuntuminen»19
Elektrolyytit ja munuaisfunktio Heikentyvä munuaisfunktio Pienentynyt GFR, hyponatremia* Hyponatremia «Hyponatremia»20
Lapsen kasvu Hidastunut pituuskasvu ja painon nousu Suhteellisen pituuden väheneminen ja pituuteen suhteutetun painon (BMI SDS tai pituuspaino) nousu Lapsen normaali ja poikkeava kasvu «Lapsen normaali ja poikkeava kasvu»21
Taulukko 6. Hoitamattoman kliinisen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden ja löydösten esiintyvyys.
Oire Esiintyvyys hypotyreoosissa (%)
Heikkous, väsymys 99
Kuiva iho 76–97
Silmäluomien tai kasvojen turvotus 79–90
Palelu, ihon kylmyys 64–89
Vähentynyt hikoilu 89
Muistihäiriöt 66
Keskittymisvaikeus, unohtelu 46
Ummetus 48–61
Painon nousu 54–59
Hiusten lähtö 57
Perifeerinen turvotus 55–60
Käheys 34–52
Kuukautishäiriöt 32
Palpitaatio, bradykardia 31

Seulonta

Taulukko 7. Erityisryhmät, joilla hypotyreoosin seulontaa tai sulkemista pois kannattaa harkita myös oireettomilta henkilöiltä.
Raskautta suunnittelevat, joilla on aikaisempia keskenmenoja, ennenaikaisia synnytyksiä tai infertiliteetti
Henkilöt, joilla on todettu autoimmuunisairaus (tyypin 1 diabetes, vitiligo, alopecia areata, Addisonin tauti, keliakia, pernisiöösi anemia, APECED) «Garber JR, Cobin RH, Gharib H, ym. Clinical practi...»37, «Mäkimattila S, Harjutsalo V, Forsblom C, ym. Respo...»40
Henkilöt, joilla on hoidettu lapsuusiässä syöpä «Viikari L, Jahnukainen J, Lähteenmäki P. Endokriin...»39
Henkilöt, joilla on Turnerin tai Downin oireyhtymä «Karlsson B, Gustafsson J, Hedov G, ym. Thyroid dys...»16, «Gravholt CH, Andersen NH, Conway GS, ym. Clinical ...»17
Henkilöt, joilla on kilpirauhasen toimintaan mahdollisesti vaikuttava lääkitys: amiodaroni, litium, interferoni alfa, interferoni gamma, immuunivasteen muuntajat (immune check point inhibitors), tyrosiinikinaasin estäjät (ks. taulukot «Kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavia lääkkeitä ja ravintolisiä....»3 ja «Lääkkeitä ja ravintolisiä, jotka aiheuttavat poikkeavia löydöksiä kilpirauhasen toimintakokeissa ja voivat vaikuttaa tyroksiinin annokseen, mutta eivät välttämättä vaikuta kilpirauhasen toimintaan....»4), «Garber JR, Cobin RH, Gharib H, ym. Clinical practi...»37, «Taylor PN, Albrecht D, Scholz A, ym. Global epidem...»41

Laboratoriodiagnostiikka

Tyreotropiini (TSH)

Vapaa tyroksiini (T4-V)

  • Viitealueen alarajan alittava plasman vapaan tyroksiinin (T4-V) pitoisuus viittaa hypotyreoosiin, mutta lievästi alle viitealueen alarajan olevia arvoja todetaan myös terveillä henkilöillä.
  • Primaarisessa kilpirauhasperäisessä hypotyreoosissa T4-V-pitoisuus on pieni ja TSH-pitoisuus on suurentunut.
  • Sentraalisessa, hypofyysi- tai hypotalamusperäisessä hypotyreoosissa T4-V-pitoisuus on pieni ja TSH-pitoisuus on pieni tai viitealueella.
  • Vapaalla tyroksiinilla ei ole merkittävää vuorokausivaihtelua, joten sillä ei ole merkitystä näytteenoton ajoituksessa «Russell W, Harrison RF, Smith N, ym. Free triiodot...»43.
  • Tyroksiinihoitoa hypotyreoosiin saavilta potilailta T4-V-näyte tulisi ottaa aamulla ennen seuraavaa lääkeannosta, koska tyroksiinilääkitys suurentaa T4-V-pitoisuutta jopa 20 %. T4-V-pitoisuuden huippu saavutetaan noin 3,5 tuntia lääkkeen otosta, ja pitoisuus saattaa olla suurentunut jopa 9 tuntia lääkkeen otosta «Ain KB, Pucino F, Shiver TM, ym. Thyroid hormone l...»50.
  • Ks. lisätietoa «Vapaa tyroksiini (T4-V)»8.

Vapaa trijodityroniini (T3-V)

Kuva 3.

Hormonimuutokset primaarisen hypotyreoosin vaikeusasteen mukaan.

Mukailtu lähteestä: McDermott MT. In the clinic. Hypothyroidism. Ann Intern Med 2009;151:ITC61, PMID: 19949140

Käänteistrijodityroniini (rT3)

  • Käänteistrijodityroniinin (rT3) -määrityksiä ei tule tehdä «Dora JM, Biscolla RPM, Caldas G, ym. Choosing Wise...»51.
  • rT3:n määrittämisestä ei ole hyötyä hypotyreoosin diagnostiikassa eikä hoitoannosten suunnittelussa.
  • Määritys ei myöskään ole käyttökelpoinen yleissairauteen liittyvissä hormonimuutoksissa (NTI, non-thyroidal illness) erottelemaan sitä, onko potilaalla todellinen hypotyreoosi vai liittyvätkö kilpirauhashormonimuutokset yleissairauteen.
  • rT3-määritystä voidaan poikkeustapauksissa käyttää erikoissairaanhoidossa erittäin harvinaisten kilpirauhasen geneettisten häiriöiden tai tiettyihin kasvaimiin liittyvän kulutushypotyreoosin (consumptive hypothyroidism) diagnostiikassa.
  • rT3-molekyyli (reverse T3) muodostuu T4- ja T3-hormoneista dejodinaation kautta. Inaktivaation tarkoitus on todennäköisimmin kudosten suojelu liialliselta kilpirauhashormonivaikutukselta «Halsall DJ, Oddy S. Clinical and laboratory aspect...»52, «Gomes-Lima C, Wartofsky L, Burman K. Can Reverse T...»53.
  • rT3 on biologisesti inaktiivinen. rT3:n affiniteetti tumareseptoriin on varsin pieni, eikä rT3 käytännössä syrjäytä aktiivista T3-hormonia eikä estä sen toimintaa.

Kilpirauhasperoksidaasin (TPO) vasta-aineet

  • Kilpirauhasperoksidaasin (TPO) vasta-aineita todetaan autoimmuunityreoidiitissa (Hashimoto), joka on yleisin primaarisen hypotyreoosin syy.
  • TPO-vasta-aineita käytetään todetun subkliinisen tai kliinisen hypotyreoosin etiologian selvittämisessä ja seurannan suunnittelussa.
  • Kertamittaus riittää. TPO-vasta-aineita ei voi eikä pidä hoitaa, eikä niitä siitä syystä pidä seurata «Dora JM, Biscolla RPM, Caldas G, ym. Choosing Wise...»51.
  • TPO-vasta-aineita esiintyy 5–20 %:lla naisista, mutta useimmille ei kehity kilpirauhasen vajaatoimintaa.
  • TPO-vasta-aineita ei tutkita, ellei potilaalla ole subkliinistä tai kliinistä hypotyreoosia, paitsi riskipotilailta erikoissairaanhoidossa (esimerkiksi APECED-potilaat). Jos TPO-vasta-aineet on kuitenkin määritetty, niiden perusteella ei tarvitse rutiinimaisesti seurata kilpirauhaskokeita.
  • Suurentuneet TPO-vasta-aineet assosioituvat subkliinisen hypotyreoosin ennusteeseen «Vanderpump MP, Tunbridge WM, French JM, ym. The in...»54.
  • Potilailla, joilla TPO-vasta-aineet ovat suurentuneet ja joilla on subkliininen hypotyreoosi, on lisääntynyt taipumus kliinisen hypotyreoosin kehittymiseen verrattuna niihin, joilla TPO-vasta-aineita ei esiinny. Ks. kohta Subkliinisen hypotyreoosin hoitokokeilun toteuttaminen «A15»6.

Epätyypillisesti käyttäytyvien kilpirauhasarvojen selvittely

  • Epätyypillisesti käyttäytyvillä kilpirauhasarvoilla tarkoitetaan, että oireet ja kilpirauhasen toimintakokeiden tulokset ovat ristiriidassa tai että TSH- ja T4-V-arvojen tulkinta on keskenään ristiriidassa.
  • Tällaisissa tilanteissa kannattaa tarkistaa, onko vertailuun käytettävissä aiempia kilpirauhasarvoja.
  • Seuraavaksi toistetaan TSH- ja T4-V-määritykset.

Tavalliset syyt ja niiden selvittely

Taulukko 8. Ei-kilpirauhasperäinen sairaus (NTI) ja kilpirauhasen toimintakokeiden tulkinta «Vinayak Patki, Aniket Kumbhojkar, Praveen Khilnani...»56, «DeGroo L. The Non-Thyroidal Illness Syndrome. [Upd...»57.
TSH T4-V T3-V
N = normaali eli viitealueella
↑ = yli viitealueen ylärajan
↓ = alle viitealueen alarajan
Akuuttivaihe N
tai N tai ↑
Krooninen vaihe
Toipumisvaihe N tai ↑ ↓ tai N ↓ tai N
Taulukko 9. Epätyypillisesti käyttäytyvien kilpirauhasarvojen syyt ja niiden selvittely «Kilpirauhashormonimääritysten virhelähteistä»10, «Gurnell M, Halsall DJ, Chatterjee VK. What should ...»58, «Favresse J, Burlacu MC, Maiter D, ym. Interference...»59.
T4-V-arvo on alle viitealueen alarajan, mutta TSH-arvo on pieni suhteessa T4-V-arvoon
T4-V-arvo on yli viitealueen ylärajan, mutta TSH- ja T3-V-arvot ovat viitealueella
  • Laboratoriovirhe
  • Kilpirauhashormonin vasta-aineet virheellisesti suurentavat T4-V-pitoisuutta
    • Dialysoitu T4-V-määritys (T4-Vdi, KL 6160) on viitealueella.
  • Tyroksiini on aloitettu uudelleen tauon jälkeen tai annosta on suurennettu juuri ennen laboratorionäytteitä.
  • Lääkkeet, jotka vähentävät T4:n dejodinaatiota
    • Beetasalpaajat ja glukokortikoidit isommilla annoksilla
    • Amiodaroni
  • Lääkkeet, jotka virheellisesti suurentavat T4-V-pitoisuutta
    • Hepariini ja pienimolekylaarinen hepariini
      • Otetaan näyte vähintään 10 tuntia viimeisestä hepariiniannoksesta, mikä vähentää vaikutusta.
      • Suurentavat veren vapaiden rasvahappojen (FFA) pitoisuuksia, jotka muuttavat T4-V:n sitoutumista kantajaproteiineihin ja voivat häiritä immunologisia menetelmiä.
    • Furosemidi isoilla annoksilla
    • ASA, NSAID:t.
T4-V-arvo on yli viitealueen ylärajan, mutta TSH-arvo on viitealueella tai yli viitealueen ylärajan ja T3-V-arvo on yli viitealueen ylärajan
  • Arvioidaan, onko potilaalla hypertyreoosin oireita.
  • Biotiiniravintolisä aiheuttaa virheitä laboratoriotutkimuksissa, joten se pitää tauottaa vähintään 24 tuntia ennen laboratoriomäärityksiä.
  • Laboratoriovirhe
    • Toistetaan TSH- ja T4-V-arvot ja määritetään T3-V-arvo.
    • Ensisijaisesti epäillään virhettä TSH-määrityksessä.
    • Tarvittaessa toistetaan toisessa laboratoriossa, joka käyttää eri määritysmenetelmää «Kilpirauhasen toimintakokeiden laboratoriokohtaisia viitearvoja Suomessa»6.
    • TSH:n määritysmenetelmää häiritsevien immunologisten tekijöiden sulkeminen pois laboratoriossa
      • Imm-Ong (immunologinen menetelmä, häiriötekijän selvitys, KL 6614)
  • Tyreotropinooma eli sentraalinen hypertyreoosi. Harvinainen, selvittelyt erikoissairaanhoidossa.
    • Dialysoitu T4-V-määritys (T4-Vdi, KL 6160) ja T3-V-määritys (T3-Vdi, KL 6159) ovat yli viitealueen ylärajan.
    • Potilas on yleensä kliinisesti hypertyreoottinen.
  • Kilpirauhashormoniresistenssi
    • Harvinainen, selvittelyt erikoissairaanhoidossa.
    • Dialysoitu T4-V-määritys (T4-Vdi, KL 6160) on yli viitealueen ylärajan.
    • THRβ-geenitutkimus on yleensä positiivinen.
Kuva 4.

Kilpirauhasarvot akuutin sairauden yhteydessä.

Mukailtu lähteestä: Patki V, Kumbhojkar A, Khilnani P. Sick Euthyroid Syndrome: A Myth or Reality. Journal of Pediatric Critical Care 2017;4:4, DOI-10.21304/2017.0403.00213

Kuva 5.

Epätyypillisesti käyttäytyvien kilpirauhasen toimintakokeiden syyt ja niiden selvittely.

Hoidon aloituksen indikaatiot

Kliininen hypotyreoosi

  • Kliinistä hypotyreoosia (TSH-arvo yli viitealueen ylärajan ja T4-V-arvo alle viitealueen alarajan) hoidetaan aina.
  • Erityiskorvausoikeuden myöntäminen edellyttää kliinisen kilpirauhasen vajaatoiminnan osoittamista. Vajaatoiminnan kliinisen kuvan, alkamisajan ja mahdollisen etiologian tulee käydä lausunnosta ilmi. Lisäksi on ilmoitettava kilpirauhasen toimintaa kuvaavien laboratoriokokeiden (esimerkiksi TSH ja T4-V) tulokset ennen kilpirauhashormonihoidon aloittamista. Ks. Kela «https://www.kela.fi/laake104»7.
  • Subkliinistä hypotyreoosia ei pidetä erityiskorvattavuuteen oikeuttavana vaikeana sairautena.

Subkliininen hypotyreoosi

Subkliinisen hypotyreoosin hoidon indikaatiot

Kuva 6.

Subkliinisen hypotyreoosin hoito aikuisella. Avaa kaavion PDF-versio tästä linkistä «hoi50133b.pdf»4.

Subkliinisen hypotyreoosin hoitokokeilun toteuttaminen

  • Ennen hoitokokeilun aloittamista
    • Varmistetaan, että on kyse pysyvästä subkliinisestä hypotyreoosista. Tällöin TSH-arvo on vähintään kahdessa 3–6 kuukauden välein tehdyssä tutkimuksessa yli viitealueen ylärajan ja T4-V-arvo on viitealueella. (ks. kuva «Subkliinisen hypotyreoosin hoito aikuisella»6, «hoi50133b.pdf»4 (PDF))
    • Kirjataan hoidon tavoite eli ne oireet, joiden helpottumista tavoitellaan.
    • Selitetään potilaalle, että hoidon vaikutus oireisiin on epävarma ja hoito lopetetaan «Biondi B, Cappola AR, Cooper DS. Subclinical Hypot...»30, jollei 6 kuukauden hoidon aikana havaita vaikutusta oireisiin, vaikka TSH-arvo saadaan viitealueelle.
    • On myös syytä huomioida lääkehoidon aloittamiseen liittyvä mahdollinen lume- tai hoitosuhdevaikutus, jonka kesto on epäselvä ja riippuu muun muassa hoitosuhteen jatkuvuudesta.
  • Subkliinisessä hypotyreoosissa tyroksiinin tarve on yleensä pienempi kuin kliinisessä hypotyreoosissa.
    • Yleensä tyroksiini suositellaan aloitettavaksi annoksella 25–50 µg vuorokaudessa.
    • Tyroksiinin annosta säädetään 6–8 viikon välein, kunnes TSH-arvo on asettunut viitealueelle. Tämän jälkeen jatketaan samalla annoksella.
  • Tuloksettoman hoitokokeilun jälkeen tutkitaan TSH- ja T4-V-pitoisuus uudestaan vuoden kuluttua, jotta havaitaan mahdollinen eteneminen kliiniseksi hypotyreoosiksi.

Jos TSH-arvo on vuoden seurannan jälkeen alle 10 mU/l, ei säännöllistä seurantaa ole välttämätöntä järjestää, koska vain 2–4 % tapauksista etenee vuosittain kliiniseen hypotyreoosiin «Meyerovitch J, Rotman-Pikielny P, Sherf M, ym. Ser...»65.

  • Potilaat, joilla TSH-arvo on vähintään 10 mU/l tai joilla tyroksiinin hoitokokeilu on tuloksellinen, hoidetaan yleensä pysyvästi tyroksiinilla.
    • Mikäli silti päädytään seurantalinjalle, suositellaan TSH- ja T4-V-pitoisuutta seuraamaan vuosittain, jotta havaitaan mahdollinen kliininen hypotyreoosi. Seuranta lopetetaan, jos TSH-arvo palautuu viitealueelle ilman tyroksiinihoitoa.

Hypotyreoosiin sopivia oireita, mutta TSH- ja T4-V-arvot ovat viitealueella

Kliinisen hypotyreoosin hoidon toteutus

Kuva 7.

Tyroksiinihoidon aloitusannos ja annoksen muutokset aikuisilla. Avaa kaavion PDF-versio tästä linkistä «hoi50133c.pdf»2

Tyroksiiniannoksen säätö aikuisella

  • Annoslisäyksen suuruus riippuu potilaan tyroksiiniannoksesta ja TSH-arvosta. Kuvassa «Tyroksiinihoidon aloitusannos ja annoksen muutokset aikuisilla»7, «hoi50133c.pdf»2 (PDF) esitetään tyroksiinin annossäätö.
  • Jos TSH-arvo on hieman viitealueen ulkopuolella, tyroksiiniannos on ollut pitkään stabiili ja potilas on oireeton, annosta ei ole välttämätöntä muuttaa, vaan TSH-arvon voi ensin kontrolloida 6–12 viikon kuluttua «Ross DS. Treatment of primary hypothyroidism in ad...»89.
  • Jos TSH-pitoisuus on suurentunut, varmistetaan ensin, että potilas ottaa tyroksiinin säännöllisesti ohjeen mukaan tyhjään vatsaan eikä käytössä ole tyroksiinin imeytymistä estäviä lääkkeitä.
    • Annosmuutos voidaan arvioida myös prosentteina viikkoannoksesta, jolloin annosmuutos on 10–20 %. Esimerkiksi potilaalla, jonka päiväannos on 100 µg päivässä, annosta voi suurentaa lisäämällä 100 µg:n tabletin yhdelle päivälle tai puolikkaan kahdelle päivälle viikossa, jolloin 100 µg:n viikkoannoksen muuttaminen vastaa noin 14 %:n ja 14 µg:n vuorokausiannoksen muuttamista «Ross DS. Treatment of primary hypothyroidism in ad...»89.
    • Annosten hienosäädössä voi käyttää apuna 25 µg:n tai 13 µg:n vahvuista tyroksiinia varoen kuitenkin titrausvaiheessa useiden eri annosvahvuuksien aiheuttamaa sekaannusta.
  • Jos TSH-pitoisuus on ollut pitkään pieni liian suuren tyroksiiniannoksen vuoksi, voi pienempi annos olla paremmin siedetty, kun annosta pienennetään hitaammin. Jos TSH-pitoisuus on alle 0,05, saattaa kestää pitempään (jopa 6 kuukautta) ennen kuin se on viitealueella.
  • TSH-pitoisuuden normalisoituminen voi kestää jopa 6 kuukautta, mikäli pitoisuus on lähtötilanteessa hyvin suuri tai kliininen hypotyreoosi on kestänyt kauan ennen hoidon aloitusta «Vasileiou M, Gilbert J, Fishburn S, ym. Thyroid di...»86. Tämän vuoksi hoidon alkuvaiheessa voi T4-V-määritystä käyttää annostitrauksessa apuna, jos TSH-arvo ei normalisoidu säätämällä annosta kuvan «Tyroksiinihoidon aloitusannos ja annoksen muutokset aikuisilla»7, «hoi50133c.pdf»2 (PDF) mukaisesti.
  • Annoksen vakiinnuttua kannattaa pyrkiä mahdollisimman samansuuruisiin päiväannoksiin ja helposti toteutettavaan annosteluun «Ross DS. Treatment of primary hypothyroidism in ad...»89.

Hoidon seuranta

Seurannassa käytettävät verikokeet

Pitkäaikaisen tyroksiinihoidon lopettaminen

  • Jos hoidon aloituksen indikaatio ei ole selvä tai tyroksiiniannos on pieni eikä annosta ole tarvinnut suurentaa ja hoidon teho on epävarma, voidaan tyroksiinihoito kokeilla lopettaa.
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla ohimenevä (transientti hypotyreoosi), jolloin tyroksiinikorvaushoidon tarve on tilapäistä.
  • Kilpirauhastulehduksen eli tyreoidiitin alkuvaiheen liikatoiminta- eli hypertyreoosivaihetta seuraa vajaatoimintavaihe, joka suurimmalla osalla on ohimenevä.
  • Tyroksiinihoidon lopettaminen:
    • Jos tyroksiiniannos on enintään 50 µg/vrk, tyroksiini voidaan lopettaa ilman annoksen pienentämistä. TSH- ja T4-V-pitoisuudet tutkitaan 6–12 viikon kuluttua «Burgos N, Toloza FJK, Singh Ospina NM, ym. Clinica...»94.
    • Jos tyroksiiniannos on tätä suurempi, hoitoannos puolitetaan ja TSH- ja T4-V-pitoisuus tutkitaan 6 viikon kuluttua. Mikäli TSH-arvo ei ylitä viitealueen ylärajaa, hoito voidaan lopettaa ja TSH- ja T4-V-pitoisuudet kontrolloida jälleen 6–12 viikon kuluttua.
    • Mikäli TSH-arvo pysyy viitealueella 3–6 kuukautta tyroksiinin lopettamisesta, ei tyroksiinihoitoa tarvitse jatkaa. Mikäli TSH-pitoisuus on alle 10 mU/l 12 kuukautta tyroksiinin lopettamisesta eikä potilaan vointi olennaisesti muutu, ei jatkossa tarvitse järjestää säännöllistä TSH-seurantaa, koska vain 2–4 % lievistä subkliinisistä hypotyreoositapauksista etenee vuosittain kliiniseen hypotyreoosiin «Meyerovitch J, Rotman-Pikielny P, Sherf M, ym. Ser...»65.
    • 1 103 potilaan seurantatutkimuksessa kolmanneksella (37 %) «Burgos N, Toloza FJK, Singh Ospina NM, ym. Clinica...»94 kilpirauhasen toiminta pysyi normaalina tyroksiinin lopettamisen jälkeen. Näistä suurimmalla osalla oli alun perin ollut subkliininen hypotyreoosi. Kilpirauhasen toiminnan pysyminen normaalina oli epätodennäköisempää (11 %), jos hoito oli aloitettu kliiniseen hypotyreoosin. Näissä tapauksissa todennäköinen syy hypotyreoosiin on ollut ohimenevä hypotyreoosi kilpirauhastulehduksen jälkeen.

Tyroksiinin annokseen vaikuttavat lääkkeet ja kliiniset tilanteet

Hoitoon sitoutuminen (adherenssi)

  • Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa vain 66–68 % potilaista saavuttaa riittävän eli 80 % hoitoon sitoutumisen eli adherenssin T4-hoidon toteutuksessa, mikä on samaa luokkaa kuin muissa pitkäaikaissairauksissa «Briesacher BA, Andrade SE, Fouayzi H, ym. Comparis...»96, «Briesacher BA, Andrade SE, Fouayzi H, ym. Medicati...»97, «Caron P, Declèves X. The Use of Levothyroxine Abso...»98.
  • Adherenssia voi parantaa hyvällä alkuinformaatiolla ja kertauksella tyroksiinihoidon indikaatioista ja hoidon tavoitteista sekä lääkkeen imeytymiseen vaikuttavista seikoista.
  • Samansuuruinen päivittäinen annos tyroksiinia saattaa parantaa adherenssia kuten myös dosetin käyttö ja puhelimeen asetetut muistutukset.
  • Viitealueen ylärajan ylittävä TSH-arvo ja samanaikainen viitealueella oleva T4-V-arvo voivat viitata riittämättömään adherenssiin.
  • Hyvästä adherenssista kertovat säännölliset sähköisten reseptien toimitustiedot, joita voi hyödyntää, jos potilas on hoitosuhteessa.
  • Jos tyroksiiniannos ylittää 1,9 µg/kg/vrk ja TSH-pitoisuus pysyy suurena huolimatta tyroksiiniannoksen suurentamisesta, tulee epäillä ongelmaa tyroksiinin imeytymisessä. Ellei selittävää syytä löydy, voidaan erikoissairaanhoidossa tehdä absorptiotesti, joka erottelee malabsorption lääkitykseen sitoutumisen ongelmasta «Walker JN, Shillo P, Ibbotson V, ym. A thyroxine a...»99, «Caron P, Declèves X. The Use of Levothyroxine Abso...»98. Ks. kohta Tyroksiinin annokseen vaikuttavat lääkkeet ja kliiniset tilanteet «A9»12.

Tarpeeseen nähden liian pienen tai liian suuren tyroksiiniannoksen riskit

Myksödeemisen kooman hoito

  • Myksödeeminen kooma on henkeä uhkaava ja välitöntä hoitoa vaativa tilanne «Olkkola K,Kiviluoma K, Saari T ym. (toim.). Aneste...»110.
    • Leikkaus, infektio tai muu stressi voi laukaista myksödeemisen kooman hoitamatonta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla «Ross DS, Cooper DS, Mulder JE. Myxedema coma. UpTo...»111.
    • Tila voi myös kehittyä ilman laukaisevaa tekijää, jos potilaalla on ollut pitkään toteamaton tai hoitamaton vaikea hypotyreoosi.
  • Keskeisiä oireita ja löydöksiä ovat sydämen harvalyöntisyys, EKG:n muutokset (low voltage), alhainen verenpaine, alilämpöisyys, hypoglykemia, hyponatremia ja eriasteiset tajunnan häiriöt, kuten hidastuneisuus, harhaisuus ja harvoin syvä tajuttomuus tai kouristelu.
    • Usein esiintyy myksödeema (ihon ja muiden kudosten laaja-alainen turvotus) ja hengitysvajaus.
    • Voi myös esiintyä paralyyttinen ileus.
  • Diagnoosi perustuu poikkeaviin kilpirauhaskokeiden arvoihin (TSH ja T4-V).
  • Ennen hoidon aloitusta on tutkittava plasman kortisolipitoisuus, jotta varmistetaan, ettei potilaalla ole hoitamatonta hypokortisolismia «Ross DS, Cooper DS, Mulder JE. Myxedema coma. UpTo...»111.
  • Hoitona on tyroksiinia 200–400 µg i.v. kerta-annoksena, sitten 50–100 µg i.v. päivittäin.
  • Lisäksi voidaan antaa liotyroniinia 5–20 µg i.v. kerta-annoksena, sitten 2,5–10 µg i.v. 8 tunnin välein, mikäli sitä on saatavilla.
  • Määritä alkuvaiheessa kilpirauhashormonit 1–2:n vuorokauden välein.
  • Vältä T3-V-arvon suurentamista yli viitealueen ylärajan, erityisesti iäkkäillä potilailla.
  • Potilaille tulisi antaa hydrokortisonia 100 mg i.v. 8 tunnin välein, kunnes hypokortisolismi on suljettu pois, koska aiemmin toteamaton hypokortisolismi voi esiintyä samanaikaisesti ja syvässä hypotyreoosissa ACTH:n vaste stressitilanteeseen voi olla heikentynyt.
  • Vitaalien elintoimintojen tukeminen, neste-, elektrolyytti- ja glukoositasapainon korjaaminen, lämpötilan passiivinen korjaaminen ja laukaisevan tekijän poistaminen kuuluvat myös hoitoon «Brent GA, Weetman AP. Hypothyroidism and Thyroidit...»112.
  • Suonensisäisen tyroksiinin olisi syytä kuulua ympärivuorokautisesta päivystyksestä vastaavien sairaaloiden päivystysvarastoihin.
    • Jos levotyroksiini joudutaan antamaan tabletteina suun kautta tai jauhettuna nenä-mahaletkun kautta, on huomioitava, että syvässä hypotyreoosissa tyroksiinin imeytyminen suolistosta on heikentynyt.
    • Lyhytaikaisessa tehohoidossa ja parenteraalisessa ravitsemuksessa ei tarvita suonensisäistä tyroksiinia myksödeemisen kooman ehkäisemiseen, koska tyroksiinilla on pitkä puoliintumisaika.

Potilaan kohtaaminen ja potilas-lääkärisuhde

  • Luottamukseen perustuva potilas-lääkärisuhde on tärkeässä asemassa myös hypotyreoosia sairastavien kuten muidenkin pitkäaikaissairaiden hoidossa.
  • Hoidon aloituksen ja seurannan yhteydessä on olennaista luottamuksellisuus, potilaan kohtaaminen empaattisesti, potilaan kuuleminen sekä potilaan informointi näyttöön perustuvaan tietoon pohjautuen.
  • Seurannassa potilaan oireisiin vakavasti ja empaattisesti suhtautuminen, psykofyysisten oireiden yhteyden tunnistaminen, huolien kuuleminen ja niiden hälventäminen sekä ylidiagnostiikan ja -hoidon välttäminen korostuvat. Seurantakäynneillä on hyvä huomioida myös sairauden mahdollinen vaikutus parisuhteeseen, perhe-elämään, harrastuksiin sekä työ- ja toimintakykyyn.
  • Ihmiset kokevat ja tulkitsevat oireita eri tavoin, ja kyky sietää oireita ja epätietoisuutta vaihtelee.
  • Potilaan ohjauksessa voidaan hyödyntää Käypä hoito -suosituksen potilasversiota (tekeillä).
  • Potilaslähtöisen hoidon toteutumisen esteenä voivat olla vaihtuvat ammattihenkilöt ja pitkien hoitosuhteiden puuttuminen «Raivio R. Väitöskirja. Hoidon jatkuvuus perusterve...»113, «Raivio R, Holmberg-Marttila D, Mattila KJ. Patient...»114, «Mitchell AL, Hegedüs L, Žarković M, ym. Patient sa...»115.
  • Terveydenhuollon ammattilainen voi auttaa sopeutumisessa ja vahvistaa potilaan resilienssiä.
  • Lääkärin tulee suojella potilaita aiheettomilta tutkimuksilta ja lääkityksiltä, joista heille voi seurata haittoja.
  • Vertaistuki potilasjärjestön (Kilpirauhasliitto ja sen jäsenjärjestöt), internetin ja sosiaalisen median kautta voi olla tärkeä apu sairauteen liittyvien tunteiden käsittelyssä ja muussa sopeutumisessa sairauteen.
  • Joskus sosiaalinen media herättää myös pelkoa ja ristiriitoja.
  • Vaikka sosiaalisen median kanavat tarjoavat vaivattoman tavan tiedonhakuun ja vertaistukeen, liittyy niiden käyttöön myös riski siihen, että yksittäisen potilaan kokemus sekoittuu näyttöön perustuvaan tutkimustietoon.

Hoitotyytyväisyys ja siihen vaikuttavat tekijät

  • Kyselytutkimusten mukaan hypotyreoosipotilaista jopa 20–60 % on tyytymättömiä vointiinsa. Tyypillisiä vointia huonontavia oireita ovat väsymys, painon nousu, masennus ja muistihäiriöt «Peterson SJ, Cappola AR, Castro MR, ym. An Online ...»116, «Perros P, Hegedüs L, Nagy EV, ym. The Impact of Hy...»117.
  • Hoitotyytymättömyyden taustat ovat monitekijäiset. Taustalla voivat olla muun muassa epäoptimaalinen kilpirauhashormonihoito, autoimmuunisairaus, muut hoitamattomat oireet ja sairaudet, potilaan kokemus hoidosta, henkilökunnan asiantuntemus, ongelmat hoidon jatkuvuudessa, käytetty kilpirauhasvalmiste tai potilaan epärealistiset odotukset hoidosta «Hegedüs L, Bianco AC, Jonklaas J, ym. Primary hypo...»35.
    • Hypotyreoosin hoitotyytyväisyyttä selvittäneessä E-MPATHY-kyselytutkimuksessa todettiin, että 48 % potilaista oli tyytymättömiä hypotyreoosin hoitoon ja 69 %:lla oli arkipäivän elämää haittaavia oireita (lihasheikkoutta, energisyyden puutetta, hitautta, keskittymiskyvyn puutetta) «Perros P, Hegedüs L, Nagy EV, ym. The Impact of Hy...»117. Hoitoon tyytymättömyyttä selittivät potilaan heikko luottamus terveydenhuollon henkilökuntaan, kokemus siitä, että terveydenhuollon ammattilaisilla ei ollut riittävästi aikaa ja tietämystä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta, potilas ei saanut osallistua päätöksentekoon ja saanut riittävästi tai ymmärrettävää informaatiota kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta ja lääkityksestä, tai kokemus laboratoriokokeiden rasittavuudesta.
    • Kilpirauhaslääkityksellä (tyroksiini tai T3-pohjainen hoito) ei ollut vaikutusta hoitotyytyväisyyteen.
    • Arkipäivän elämää haittaavia oireita oli vähemmän tyroksiinimonoterapiaa saavilla potilailla kuin T3-pohjaisia valmisteita saavilla.
    • Hoitoon tyytymättömyydellä oli heikko mutta tilastollisesti merkitsevä assosiaatio arkipäivän elämää haittaaviin oireisiin.
    • Tutkimukseen osallistui 3 915 kilpirauhasvalmisteita hypotyreoosiin käyttävää potilaista 68 maasta, ja 4,3 % potilaista oli Suomesta.
  • Somatisaatiohäiriö on yksi mahdollinen selitys hypotyreoosipotilaiden oireille, jotka jatkuvat hoidosta huolimatta «Perros P, Nagy EV, Papini E, ym. Hypothyroidism an...»118, «Taylor PN, Iqbal A, Minassian C, ym. Falling thres...»13, «Panicker V, Evans J, Bjøro T, ym. A paradoxical di...»119.
    • E-MPATHY-tutkimuksessa 58,6 %:lla täyttyivät somatisaation kriteerit (yli 10 pistettä kyselyssä), kun somatisaation esiintyvyys väestössä on yleensä 5–25 %, ja somatisaatiohäiriö assosioitui hoitoon tyytymättömyyteen sekä arkipäivää haittaaviin oireisiin.
    • E-MPATHY kyselytutkimuksessa käytettiin somatisaatiohäiriön arvioimiseen Patient Health Questionnaire-15 (PHQ-15) -kyselykaavaketta, johon vastasi 3 516 potilasta (90 % kaikista potilaista).

Elämänlaatu ja työkyky

Oireet jatkuvat tavoitellusta TSH-pitoisuudesta huolimatta

  • Populaatiotutkimusten mukaan 5–15 %:lla tyroksiinihoidetuista hypotyreoosipotilaista on hypotyreoosiin sopivia oireita viitealueelle hoidetusta TSH-pitoisuudesta huolimatta «Peterson SJ, Cappola AR, Castro MR, ym. An Online ...»116, «Panicker V, Evans J, Bjøro T, ym. A paradoxical di...»119, «Wekking EM, Appelhof BC, Fliers E, ym. Cognitive f...»124, «Saravanan P, Chau WF, Roberts N, ym. Psychological...»125.
  • Viitevälin sisällä vaihtelevan TSH-arvon ei ole todettu korreloivan potilaan oireisiin tai tyytyväisyyteen «Saltevo J, Kautiainen H, Mäntyselkä P, ym. The Rel...»126.
  • Jos potilas ei ole tyytyväinen vointiinsa tai elämänlaatuunsa tyroksiinimonoterapian aikana «Jonklaas J. Optimal Thyroid Hormone Replacement. E...»95
    • tarkistetaan, onko potilaalla primaarinen kliininen hypotyreoosi
    • arvioidaan, onko hypotyreoosin etiologia sellainen, että se johtaa pysyvään ja merkittävään kilpirauhashormonivajaukseen
      • kilpirauhasleikkaus, radiojodihoito, kaulan sädehoito tai autoimmuunityreoidiitti (TPOAb-arvo)
    • tarkistetaan tyroksiinihoidon asianmukainen toteutuminen
      • Arvioidaan, onko kilpirauhasarvojen hoitotavoitteet saavutettu tyroksiinihoidolla (TSH-viitealueella).
      • Liian suuri tai nopeasti muuttuva annos voi olla syy huonoon hoitovasteeseen. Tällöin voidaan muuttaa hoidon aloitusannosta ja suurentaa annoksia asteittain.
      • Muut lääkkeet ja sairaudet voivat aiheuttaa tyroksiinin annostarpeen muuttumisen tai kilpirauhasen toimintakokeiden tulosten vaihtelun.
    • kirjataan potilasta häiritsevät oireet
    • selvitetään, onko oireiden taustalla jokin muu diagnosoimaton tai hoitamaton sairaus tai syy (ks. taulukko «Kliinisen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, löydökset ja erotusdiagnostiikka elinjärjestelmittäin. Suomennettu ja muokattu lähteestä ....»5).
      • Muiden syiden aiheuttamiin oireisiin viittaa tilanne, jossa oireet ovat esiintyneet jo diagnoosivaiheessa, mutta eivät ole korjaantuneet asianmukaisesti toteutetusta tyroksiinihoidosta huolimatta.
      • Oireiden muita syitä tulee aktiivisesti selvitellä ja hoitaa myös tilanteissa, joissa potilas on aiemmin voinut hyvin tyroksiinihoidon aikana, mutta alkanut voida huonosti sen aikana asianmukaisesti toteutetusta hoidosta huolimatta.
      • Muita syitä voivat olla:
      • unettomuus, unihäiriöt ja uniapnea
      • liikunnan puute
      • kuormittava elämäntilanne (krooninen stressitila, työuupumus, päihdeongelma)
      • vaihdevuodet
      • metabolinen syy (hyperkalsemia, hypokalsemia, lihavuus, elektrolyyttihäiriö)
      • masennus, ahdistus, fibromyalgia, somatisaatio «Perros P, Nagy EV, Papini E, ym. Hypothyroidism an...»118
      • krooninen väsymysoireisto tai virussairauden jälkitila
      • muu endokriininen sairaus (diagnosoimaton diabetes, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta)
      • muu autoimmuunisairaus (keliakia, tyypin 1 diabetes, Addisonin tauti)
      • hematologinen sairaus (anemia, myelooma)
      • muu somaattinen sairaus (munuais-, maksa- ja sydänsairaus, polymyalgia rheumatica tai muu krooninen tulehduksellinen sairaus)
      • ravitsemuksellinen syy (B12-vitamiinin puutos, D-vitamiinin puutos, folaatin puutos, raudan puutos)
      • lääkevaikutus (keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, suuriannoksinen beetasalpaaja, glukokortikoidihoito).
  • Kokonaisarvion jälkeen potilaalle voidaan harkita endokrinologin tai kilpirauhassairauksien hoitoon koulutuksen saaneen sisätautilääkärin suunnittelemaa LT4 + LT3 -yhdistelmähoitoa. Ks. kohta Tyroksiinin ja liotyroniinin yhdistelmähoito «A10»13.

Hypotyreoosin ja tyroksiinihoidon vaikutus painoon

  • Kilpirauhasarvojen normaalistamiseen tähtäävä kilpirauhashormonihoito ei ilmeisesti korjaa ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnassa «Kilpirauhasarvojen normaalistamiseen tähtäävä kilpirauhashormonihoito ei ilmeisesti korjaa ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnassa.»B.
  • Aineenvaihdunnan vilkkauteen ja ruokahalun ja painon säätelyyn vaikuttavat mekanismit ovat moninaisia, ja kilpirauhashormoni on vain yksi osatekijä monimutkaisessa systeemissä.
  • Koska suurin osa painon noususta hoitamattomassa hypotyreoosissa johtuu suolan ja veden kertymisestä elimistöön, tyroksiinihoito pudottaa painoa hiukan. Paino palaa yleensä tasolle, jolla se oli ennen hypotyreoosin kehittymistä, elleivät muut syyt nosta sitä «Karmisholt J, Andersen S, Laurberg P. Weight loss ...»127. Mikäli muut hypotyreoosin oireet korjaantuvat painoa lukuun ottamatta, on hyvin epätodennäköistä, että hypotyreoosin hoidosta huolimatta jatkuva paino-ongelma liittyy yksin kilpirauhaseen.
  • Kun hypotyreoosi on hoidossa ja TSH-arvo viitealueella, on henkilön kyky nostaa tai pudottaa painoa yhtä suuri kuin henkilöllä, jolla ei ole kilpirauhasen toimintahäiriötä.
  • Painon kehitystä arvioitaessa on huomioitava pitemmän aikavälin painohistoria ja muut painon nousuun vaikuttavat tekijät, kuten muutokset liikunnan määrässä, stressissä ja nukkumisessa. Mikäli painon nousua on edeltänyt painon väheneminen, painonsäätelyyn vaikuttavat fysiologiset säätelymekanismit pyrkivät nostamaan painon vähintään edeltävälle tasolle.
  • Ylisuuri tyroksiiniannos vilkastuttaa aineenvaihduntaa, mutta samalla menetetään myös lihaskudosta. Toisaalta se voi myös lisätä painoa, jos ruokahalu lisääntyykin energiankulutusta enemmän. Koska iatrogeeninen tyreotoksikoosi aiheuttaa myös luu- ja sydänhaittoja, sitä ei suositella painonhallintaan.

Näyttöön perustumattomat hoitomuodot

Tyroksiinin (T4) ja liotyroniinin (T3) yhdistelmähoito

Yhdistelmähoidon kustannukset

  • Suomessa saatavilla olevat erityisluvalliset synteettiset liotyroniini (T3) -valmisteet ovat noin 20 kertaa niin kalliita kuin myyntiluvalliset synteettiset T4-valmisteet. Erityisluvallisia valmisteita käytettäessä syntyy lääkekustannusten lisäksi myös muita lisäkustannuksia, koska laboratoriokoeseurantaa tarvitaan enemmän ja seurannassa joudutaan määrittämään TSH-pitoisuuden lisäksi T4-V- ja T3-V-pitoisuudet.
  • Lisäksi erityisluvan uusimisesta tulee vuosittain lisäkustannuksia sekä terveydenhuollolle että potilaalle.
  • Koska yhdistelmähoito tulee potilaalle kalliimmaksi kuin T4-hoito, tulee kustannukset ja lääkitykseen liittyvä erityislupamenettely käydä potilaan kanssa läpi ennen yhdistelmähoidon aloitusta.

Yhdistelmähoitoon soveltuvat potilaat

Yhdistelmähoidon toteutus

Yhdistelmähoidon aloitusannoksen arvioiminen

  • Hoidossa suositellaan käytettäväksi synteettistä LT3-valmistetta, joka on erityisluvallinen lääke.
  • Lääkelain mukaan Fimea voi erityisistä sairaanhoidollisista syistä myöntää luvan luovuttaa kulutukseen sellaisen lääkevalmisteen, jolla ei Suomessa ole myyntilupaa. Fimean erityisluvan myöntäminen ei ole osoitus siitä, että viranomainen olisi arvioinut lääkehoidon tarpeelliseksi, vaikuttavaksi tai turvalliseksi yksittäisen potilaan kohdalla, vaan lääkäri vastaa lääkehoidosta, ja vastuu korostuu, kun hän määrää erityisluvallisia valmisteita.
  • T3-valmisteelle haetaan erityislupa vuoden välein. Erityislupahakemuksen lisäksi potilaalle tulostetaan kirjallinen lääkemääräys samalle T3-valmisteelle ja -annokselle. Potilas toimittaa apteekin kanssa yhteistyössä kirjallisen lääkemääräyksen erityislupahakemuksen liitteenä Fimealle.
  • Erityislupaa vaativa hoitomuoto edellyttää osaamista ja kokemusta hoitoannoksien laskemiseksi.
  • Tyroksiinin (T4) ja liotyroniinin (T3) suhteen tulisi vastata ihmisen kilpirauhasen tyroksiinin ja liotyroniinin erityksen suhdetta (13:1–16:1), ja annoksien laskemisessa tulisi huomioida liotyroniinin 3–4 kertaa tyroksiinia suurempi teho mikrogrammaa kohden laskettuna «Wiersinga WM, Duntas L, Fadeyev V, ym. 2012 ETA Gu...»128.
  • Sopiva annos määräytyy aiemman optimaalisen (TSH-arvo viitealueella) tyroksiiniannoksen perusteella.
  • T3:n vuorokausiannoksien tulee olla pieniä (5–15 µg/vrk) ja vuorokausiannos tulee jakaa 2–3 annokseen «Lan H, Wen J, Mao Y, ym. Combined T4 + T3 therapy ...»130, «Leese GP, Soto-Pedre E, Donnelly LA. Liothyronine ...»131.
  • T4:n ja T3:n annostelun suhteessa 10:1–20:1 arvioidaan johtavan fysiologiseen kudospitoisuuteen.
  • Farmakokineettisten tutkimusten mukaan näyttää siltä, että tyroksiiniin yhdistetyllä T3-annoksella 0,07 µg/kg kahdesti päivässä saavutetaan kohtalaisen tasainen T3-pitoisuus «Khan W, Van Der Gugten G, Holmes DT. Thyrotoxicosi...»136.
    • Tästä 70 kg painavalle aikuiselle laskettu T3-annos on 5 µg x 2.
  • Taulukossa «Tyroksiiniannoksen perusteella suunnitellut yhdistelmähoidon annokset....»10 on esimerkkejä fysiologisen yhdistelmähoidon T4- ja T3-annoksista suhteutettuna tyroksiinihoitoannoksiin «Wiersinga WM, Duntas L, Fadeyev V, ym. 2012 ETA Gu...»128.
  • Liotyroniinista on saatavana 5 µg:n ja 20 µg:n annosvahvuudet.
Taulukko 10. Tyroksiiniannoksen perusteella suunnitellut yhdistelmähoidon annokset.
Nykyinen T4-annos µg/vrk Fysiologinen yhdistelmähoito LT4- ja LT3-valmisteilla
(suhde 13:1–16:1)
T4 µg T3 µg
75–100 50–75 2,5 µg x 2
112–137 88–112 2,5 µg x 3 tai 5 µg + 2,5 µg
150–175 112–137 5 µg x 2
200–250 150–200 7,5 µg + 5

Yhdistelmähoidon seuranta

  • Hoidon alussa kirjataan ne potilasta häiritsevät oireet, jotka hän liittää hypotyreoosiin «Ross DS. Treatment of primary hypothyroidism in ad...»89
  • Hoidon seurannassa arvioidaan hoidon vaikutusta erityisesti niihin oireisiin, joita haluttiin korjata, sekä mahdollisiin haittavaikutuksiin «Jonklaas J. Optimal Thyroid Hormone Replacement. E...»95.
  • Tärkein seurantaparametri on TSH-pitoisuus, jonka suositellaan asettuvan viitealueelle.
  • T4-V- ja T3-pitoisuudet eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa korvaushoidon onnistumisesta.
    • T4-V- ja T3-V-pitoisuuksia voidaan kliininen kokonaistilanne huomioiden määrittää etenkin, jos TSH-pitoisuus pienenee alle 0,1 mU/l.
    • T4-V-pitoisuus voi olla pieni, jos LT4/LT3-suhde on epäfysiologisesti T3-painotteinen.
    • T3-V-pitoisuudet ovat myös varsin vaihtelevia LT3:n nopean imeytymisen ja lyhyen puoliintumisajan vuoksi.
    • T3-V-pitoisuus saattaa olla viitealueen yläosassa 3–4 tuntia tabletin oton jälkeen ja pieni ennen seuraavaa annosta. T3-V-pitoisuus ei saa ylittää viitealueen ylärajaa.
  • Yhdistelmähoidon titraus
    • 6–8 viikon kuluttua hoidon aloituksesta tarkistetaan TSH-pitoisuus.
    • Annosmuutokset TSH-pitoisuuden perusteella:  
      • Jos TSH-pitoisuus on hieman suurentunut, lisätään tyroksiinin määrää 12,5–13 µg.
      • Jos TSH-pitoisuus on yli 10 mU/l, voidaan sekä T3- että T4-annosta suurentaa säilyttäen suhde 13:1–16:1.
      • Jos TSH-pitoisuus on viitealueella, jatketaan samaa annosta
      • Jos TSH-pitoisuus on alle viitealueen alarajan mutta mitattavissa ja suhde noin 13:1, pienennetään T3-annosta 2,5 µg. Nuoremmilla, joilla suhde on noin 16:1, pienennetään T4-annosta 12,5–13 µg.
  • 6 kuukauden kuluttua arvioidaan hoidon hyödyt ja haitat. Mikäli yhdistelmähoito ei korjaa ennen hoidon aloitusta kirjattuja oireita, palataan takaisin T4-hoitoon.
  • Jos kliinisen hypotyreoosin diagnoosi on varma, vasta-aiheita ei ole, yhdistelmähoito toteutuu turvallisesti ilman haittavaikutuksia ja TSH-arvo pysyy viitealueella, hoitoa voidaan jatkaa huomioiden, että kyseessä on erityislupaa vaativa hoitomuoto, jossa lääkäri on erityisessä vastuussa hoidon turvallisuudesta. Pääsääntöisesti tähän tarvitaan T4-monoterapiaa tiiviimpää kliinistä ja laboratoriokoeseurantaa.
  • Seurannassa on arvioitava uudelleen hoitotuloksen säilyminen ja siirtyminen takaisin T4-hoitoon, jos hoitovaste menetetään.
  • On tärkeää, että potilaat eivät toteuta T3-hoitoa omatoimisesti subjektiivisten tuntemustensa perusteella, vaan annosmuutokset perustuvat laboratoriokokeiden tuloksiin.
  • Seurannassa huomioidaan myös vasta-aiheet ja haittavaikutuksille altistavat mahdolliset sydän- ja verisuonitautien oireet sekä mielialan muutokset ja luusto-ongelmat. Vakiintuneessa vaiheessa potilasta seurataan vastaanotolla 12 kuukauden välein: anamneesi, kliininen tutkimus, verikokeet ja tarvittaessa EKG.
  • Jos potilaalla on raskaustoive, tyroksiinihoitoon tulee siirtyä ajoissa «Metso S, Hakala T, Attanasio R ym. Kilpirauhashorm...»11.

Yhdistelmähoidon vaihtaminen tyroksiinihoitoon

  • Yhdistelmähoidon muuttamista turvallisemmaksi tyroksiinimonoterapiaksi suositellaan erityisesti, mikäli yhdistelmähoidon toteuttamiseen liittyy ongelmia, hoidon hyöty on jäänyt epävarmaksi tai hoidolle on vasta-aiheita. Tarvittaessa tyroksiinihoitoon siirtymisestä voi konsultoida endokrinologia tai kilpirauhassairauksien hoitoon koulutuksen saanutta sisätautilääkäriä.
  • Jos yhdistelmähoitoa suositellaan jatkettavaksi, pitäisi tälle olla perusteet ja yhdistelmähoidon turvallisuuden tulisi olla osoitettavissa T3-valmisteen erityislupaa uusittaessa.
  • Mikäli hoitoa on toteutettu aiemmin yksityissektorilla tai omatoimisesti, perusterveydenhuollon yleislääkäri ei ole velvollinen uusimaan lääkemääräystä eikä toteuttamaan hoitoa, jota ei tunne ja joka on potentiaalisesti haitallinen etenkään, elleivät diagnoosi ja tässä suosituksessa asetetut hoitoindikaatiot toteudu.
  • T3 on noin 3–4 kertaa voimakkaampaa verrattuna tyroksiiniin. Esimerkiksi siirryttäessä yhdistelmästä liotyroniini 10 µg + tyroksiini 50 µg tyroksiinimonoterapiaan sopiva annos tyroksiinia on 80–100 µg. Annoksen valinnassa kannattaa huomioida TSH-pitoisuus, ikä, oireet ja hoidon tavoitteet.
  • Yhdistelmähoitoa voidaan myös keventää asteittain tyroksiinin määrää lisäämällä. TSH-pitoisuutta seurataan samalla 6–12 viikon välein.
  • Jos liotyroniinihoitoon on liittynyt haittoja, voi hoidon lopettaa heti ilman annoksen asteittaista vähentämistä.
  • Se, että potilaalla on käytössä vain pieni annos liotyroniinia kerran päivässä, saattaa viitata lumevaikutukseen ja ennakoida mahdollisuutta siirtyä takaisin tyroksiinimonoterapiaan.

Eläinperäiset valmisteet (dessicated thyroid extract, DTE)

  • Eläinperäisten valmisteiden aloittamista ei suositella, koska lääkityksen titraus ja monitorointi on haasteellista. Valmisteiden vaikuttavuutta ja turvallisuutta tulee seurata kliinisin tutkimuksin ja laboratoriokokein tiheämmin kuin T4-monoterapiahoidossa.
  • Valmisteiden ongelma on ihmiselle epäfysiologinen T4/T3-hormonisuhde ja vaikeampi annosten säätelymahdollisuus verrattuna synteettisiin valmisteisiin.
  • Suuremman T3-pitoisuuden vuoksi fysiologista suhdetta on vaikeampi saavuttaa, ja hoidossa ajaudutaan herkästi tilanteeseen, jossa TSH-arvo on pieni, T4-V-arvo pienentynyt ja T3-V-arvo vaihteleva «Wiersinga WM, Duntas L, Fadeyev V, ym. 2012 ETA Gu...»128.
  • Hoito vaatii erityislupaa.
  • Ehdottomat vasta-aiheet ovat
    • raskaus tai raskaustoive
    • arytmiataipumus
    • vaikea ahdistus
    • sydän- ja verisuonitauti.
  • Jos kliinisen hypotyreoosin diagnoosi on varma, vasta-aiheita ei ole, hoito toteutuu turvallisesti ilman haittavaikutuksia ja TSH-arvo on viitealueella, hoitoa voidaan huolellisen yksilöllisen harkinnan mukaan jatkaa huomioiden, että kyseessä on erityislupaa vaativa hoito, jossa lääkäri on erityisessä vastuussa hoidon turvallisuudesta ja riittävästä seurannasta.
  • Eläinperäisen valmisteen vaihtaminen T4-hoitoon:
    • Siirryttäessä 60 mg:n annoksesta eläinperäistä kilpirauhasuutetta tyroksiinohoitoon, tyroksiinin aloitusannos on 100 µg tyroksiinia.
    • Siirryttäessä 90 mg:n annoksesta eläinperäistä valmistetta tyroksiinihoitoon, tyroksiinin aloitusannos on 112–150 µg.

T3-monoterapia

  • T3-monoterapiaa ei suositella hypotyreoosin hoidoksi, koska tyreotoksikoosin riski on suuri, lääke- ja seurantakustannukset ovat suuremmat kuin tavanomaisessa tyroksiinihoidossa, hoito on epäfysiologista ja hoitomuoto on puutteellisesti tutkittu.
  • T4 on T3:n prohormoni, joka konvertoituu T3-hormoniksi. T3 sitoutuu solujen kilpirauhashormonireseptoreihin, mikä johtaa kilpirauhashormonien biologisiin vaikutuksiin.
  • T3:n puoliintumisaika on eri tutkimusten mukaan 6–22 tuntia «Saberi M, Utiger RD. Serum thyroid hormone and thy...»138, «Nicoloff JT, Low JC, Dussault JH, ym. Simultaneous...»139. Puoliintumisaika on näin ollen huomattavasti lyhyempi kuin T4:n noin 7 vuorokauden puoliintumisaika.
  • T3:n lyhyt puoliintumisaika johtaa helposti plasmapitoisuuden suureen vaihteluun.
  • Jokseenkin tasaisen T3-pitoisuuden saavuttamiseksi jouduttaisiin T3-monoterapiassa annostelemaan hormonivalmiste useita kertoja vuorokaudessa.
  • Hypotyreoosin monoterapiasta T3-hormonilääkevalmisteilla on vain rajallisesti tietoa.
    • 14 potilaan satunnaistetussa ja kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa eutyreoosin saavuttaminen oli hankalaa ja sen saavuttaminen kesti keskimäärin 180 päivää.
    • 6 viikon tutkimuksessa verrattiin liotyroniinin ja tyroksiinin monoterapiahoitoa «Celi FS, Zemskova M, Linderman JD, ym. Metabolic e...»140. Keskimääräinen liotyroniiniannos oli 0,57 ± 0,08 µg/kg/vrk ja tyroksiiniannos 1,68 ± 0,33 µg/kg/vrk (suhde 1:3). Liotyroniinin vuorokausiannos jaettiin kolmeen osaan. TSH-arvo pysyi molemmissa ryhmissä viitealueella. Ryhmien välillä ei havaittu eroa elämänlaadussa, glukoosiaineenvaihdunnassa tai haittavaikutuksissa. Liotyroniinia käyttäneiden paino väheni keskimäärin 2,1 kg ja LDL-kolesteroli 13,3 % verrattuna tyroksiinia käyttäneisiin.
  • T3-monoterapiaan liittyen on kuvattu vakavia sairaalahoitoon johtaneita haittoja «Yi W, Kim BH, Kim M, ym. Heart Failure and Stroke ...»135, «Khan W, Van Der Gugten G, Holmes DT. Thyrotoxicosi...»136.
  • T3-monoterapian ehdottomat vasta-aiheet ovat
    • raskaus tai raskaustoive
    • arytmiataipumus
    • vaikea ahdistus
    • sydän- ja verisuonitauti.

Hoidon porrastus

  • Primaarisen hypotyreoosin toteaminen ja hoito tyroksiinilla on yleensä selväpiirteistä ja toteutetaan pääosin perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai yksityissektorilla.
    • Päätöksen hoidon aloittamisesta tulee perustua asianmukaiseen laboratoriodiagnostiikkaan. Hoidon peruste ja TSH-tavoite tulee kirjata.
    • Lasten hypotyreoosin hoito aloitetaan lastentautien erikoislääkärin ohjauksessa, ks. kohta Lapset «A2»4.
    • Kilpirauhassyöpäpotilaat hoidetaan alkuvaiheessa erikoissairaanhoidossa, ks. kohta Kilpirauhassyöpäpotilaat «A7»10.
    • Sentraalisen hypotyreoosin diagnostiikka ja hoidon aloitus toteutetaan kaikenikäisillä erikoissairaanhoidossa, ks. kohta Sentraalinen hypotyreoosi «A1»3.
    • Raskaana olevien hypotyreoosi hoidetaan perusterveydenhuollossa tarvittaessa erikoissairaanhoitoa konsultoiden, ks. kohta Raskaus «A4»7.
  • Mahdollisia konsultaatio- tai läheteaiheita erikoissairaanhoitoon ovat seuraavat:
    • Kilpirauhaskokeiden tulokset ovat ristiriitaisia, ks. kohta Epätyypillisesti käyttäytyvien kilpirauhasarvojen selvittely «A6»9
    • Epäily sentraalisesta hypotyreoosista, ks. kohta Sentraalinen hypotyreoosi «A1»3
    • Vaikeudet kilpirauhasen hormonihoidon toteuttamisessa
    • Yhdistelmähoidon tarpeen arviointi
    • Perusterveydenhuollossa seurattavat kilpirauhassyöpäpotilaat, joiden TSH-pitoisuus on alle 0,1 vanhentuneen hoitokäytännön mukaisesti, ks. kohta Kilpirauhassyöpäpotilaat «A7»10
      • Erikoissairaanhoidon seurannassa olevien kilpirauhassyöpäpotilaiden tyroksiiniannosta ei tule muuttaa ilman konsultaatiota.
  • Hyvinvointialueiden velvollisuus on varmistaa alueellisten hoitoketjujen ja hoitokäytäntöjen toimivuus ja huolehtia koulutuksesta, ohjeistuksesta ja toimivista konsultaatiopalveluista. Hoidon porrastusta koskevat suositukset ovat yleislinjauksia, ja niitä voidaan muokata paikallisesti.
  • Hoidon tarpeen arviointi ja hoidon seuranta voidaan toteuttaa lääkärin tai hoitajan vastaanotolla, videovastaanotolla, puhelimessa tai sähköisesti potilaan hoidon tarpeen mukaan potilaslähtöisesti.
    • Oireisten seuranta suositellaan toteutettavaksi lääkärin vastaanotolla.
    • Hoitajan kontrolleissa voidaan seurata potilaita, joiden TSH-pitoisuus on hoitotavoitteessa ja joille ei ole ilmaantunut uusia oireita.
    • Alkuvaiheessa ja hoitajaseurantaan siirryttäessä on huomioitava potilaan hyvä informointi kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidosta, tavoitteista ja hoidon vaikutuksesta oirekuvaan sekä erotusdiagnostisten vaihtoehtojen selvittelyn ja hoidon tarve, ks. kohta Oireet jatkuvat tavoitellusta TSH-pitoisuudesta huolimatta «A11»14, «Perros P, Hegedüs L, Nagy EV, ym. The Impact of Hy...»117.
    • Etäseurannan lisääntyessä on hypotyreoosin hoidossa kiinnitettävä erityistä huomiota potilaisiin, jotka eivät voi hyvin, vaikka TSH-arvo on viitealueella. Näiden potilaiden oireiden syiden selvittelyyn ja hoitoon tarvitaan useimmiten lääkärin vastaanotto.
  • Hypotyreoosin hoidon suunnitelma voidaan kirjata sairauskertomuksen erikoisalalehdelle tai terveys- ja hoitosuunnitelmaan (THS). Suunnitelmaan kirjataan hoidon tarve, tavoitteet, toteutus ja keinot sekä tarvittava tuki, työnjako, hoidon arviointi, seuranta ja lääkitys sen mukaisesti, mikä on kunkin potilaan hoidon kannalta olennaista «Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. §24. https://...»141, «Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/78...»142.
    • Hoitosuunnitelma voidaan laatia ja toteuttaa myös sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla, mutta lääkäri määrittää diagnoosin, lääkehoidon ja seurannan tiheyden.
  • Koska hypotyreoosipotilailla on todettu lisääntynyt sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeen riski, on tärkeää seurata ja tukea työkykyä. Parhaiten tämä hoituu työterveydenhuollossa, jonne työssä käyvä potilas on hyvä ohjata, kun hypotyreoosidiagnoosi tehdään (ks. Käypä hoito -suositus Sairauspoissaolon tarpeen arviointi «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»7, «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -...»123).

Hoidon porrastus T3-valmisteiden käytön osalta

  • Erikoissairaanhoitoon tehdään lähete kaikista raskaana olevista (kiireellinen) tai raskautta suunnittelevista T3-monoterapiaa, eläinperäisiä kilpirauhaslääkkeitä tai yhdistelmähoitoa käyttävistä potilaista.
  • Käytössä olevan T3-monoterapian, eläinperäisen kilpirauhaslääkkeen tai yhdistelmähoidon suhteen suositellaan tarvittaessa endokrinologin tai kilpirauhassairauksien hoitoon koulutuksen saaneen sisätautilääkärin arviota hoidon turvallisuudesta ja tarpeesta.
    • Mikäli hoitoa on toteutettu aiemmin yksityissektorilla ylisuurin annoksin (TSH-pitoisuus pieni), voi potilaasta tehdä tarvittaessa lähetteen endokrinologin konsultaation, mikäli potilas on halukas muuttamaan hoidon turvallisemmaksi ja suositusten mukaiseksi.
    • Mikäli T3-monoterapiaa, eläinperäistä kilpirauhasvalmistetta tai yhdistelmähoitoa on toteutettu aiemmin yksityissektorilla tai omatoimisesti, perusterveydenhuollon lääkäri ei ole velvollinen uusimaan lääkemääräystä eikä toteuttamaan hoitoa ilman, että potilas sitoutuu turvalliseen hoidon toteutukseen.
    • Perusterveydenhuollon lääkäri voi jatkaa erikoissairaanhoidon konsultaation tai arvion pohjalta hyväksyttyä tai aloitettua yhdistelmähoitoa edellyttäen, että hoito on arvioitu asianmukaiseksi ja turvalliseksi, seurantaohjeet ovat riittävät ja potilas sitoutuu hoitosuunnitelmaan.

Raskaus

Kilpirauhasarvot raskauden aikana

  • Terveillä kilpirauhasen toiminta muokkautuu raskauden aiheuttamiin fysiologisiin muutoksiin ongelmitta.
  • Jos äidillä on piilevä tai ilmeinen kilpirauhassairaus, kilpirauhastoiminnan poikkeavuudet voivat ilmaantua tai korostua raskauden aikana.
  • Raskaus vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan seuraavilla tavoilla:
    • Tyroksiinin kantajaproteiinin (TBG) pitoisuus suurenee.
    • Kilpirauhashormonien tuotanto lisääntyy.
    • Jodin menetys virtsaan lisääntyy, mikä lisää jodin tarvetta.
    • Kilpirauhasen koko kasvaa noin 10 %, jos jodin saanti on riittävä, ja reilusti enemmän, jos jodin saanti on liian vähäistä raskauden tarpeisiin nähden.
    • Istukkahormonin (hCG) vaikutuksesta TSH-pitoisuus pienenee ja T4-V-pitoisuus suurenee alkuraskaudessa.
      • 15 %:lla TSH-arvo pienenee alle viitealueen alarajan alkuraskauden aikana.
      • hCG:n aiheuttama liikatoiminta on yleensä lievä ja vähäoireinen ja korjaantuu tai lievenee spontaanisti toisen ja viimeisen kolmanneksen aikana.
    • Alkuraskauden jälkeen TSH-pitoisuus suurenee, mutta pysyy pienempänä kuin ennen raskautta.
  • Raskauden aikana kilpirauhasen toiminnan häiriön diagnosoinnissa olisi optimaalisinta käyttää populaatio- ja raskauskolmanneskohtaisia TSH:n viitearvoja. Ongelmana on se, että kirjallisuudessa julkaistut raskaudenaikaiset kilpirauhashormonien viitearvot vaihtelevat huomattavasti riippuen tutkitusta raskauspopulaatiosta ja käytetystä määritysmenetelmästä «Alexander EK, Pearce EN, Brent GA, ym. 2017 Guidel...»143, «Osinga JAJ, Derakhshan A, Feldt-Rasmussen U, ym. T...»144. Suomessa kliiniset laboratoriot eivät myöskään ole ilmoittaneet raskauskolmanneskohtaisia viitearvoja käytössään oleville laboratoriomenetelmille.
  • T4-V-pitoisuus tarkistetaan raskauden aikana vain, kun TSH-arvo on poikkeava (alle 0,3 mU/l tai yli 3,9 mU/l)
  • Raskauden aikana monet vapaan tyroksiinin immunologiset määritysmenetelmät, joita käytetään yleisesti kliinisissä laboratorioissa, ovat epäluotettavia T4-V-pitoisuuden arvioinnissa «De Groot L, Abalovich M, Alexander EK, ym. Managem...»145, «Lee RH, Spencer CA, Mestman JH, ym. Free T4 immuno...»146.
    • Tämä johtuu raskaudenaikaisesta tyroksiinin kantajaproteiinin pitoisuuden suurenemisesta, plasmavolyymin lisääntymisestä ja hemodiluutiosta «Aguree S, Gernand AD. Plasma volume expansion acro...»147 sekä albumiinipitoisuuden pienenemisestä. Muutokset vaikuttavat vapaan tyroksiinin sitoutumiseen kuljetusproteiineihin ja häiritsevät immunologisia vapaiden hormonien menetelmiä.
      • Raskaudenaikainen T4-V-pitoisuuden pieneneminen on menetelmäkohtainen.
    • Tasapainodialyysiin tai ultrafiltraatioon ja herkkään nestekromatografia-massaspektrometriaan perustuvat määritysmenetelmät ovat automatisoituja immunologisia vapaan tyroksiinin määrityksiä luotettavampia, mutta ne ovat kalliita (dialysoitu T4-V-määritys, T4-Vdi, KL 6160).
      • T4-Vdi-pitoisuus pienenenee raskauden aikana noin 10 %.
  • Erityisesti raskauden viimeisen kolmanneksen aikana T4-V-arvo voi alittaa terveiden aikuisten viitealueen alarajan «De Groot L, Abalovich M, Alexander EK, ym. Managem...»145.
    • Tämä raskauteen liittyvä fysiologinen tila muistuttaa sentraalista hypotyreoosia ja voi aiheuttaa tulkintaongelmia, koska Suomessa ei ole erikseen määritelty viitealueita raskaana oleville naisille.
    • Tyroksiinihoidosta ei ole osoitettu olevan hyötyä isoloidussa hypotyroksinemiassa raskauden aikana, eikä tyroksiiinihoitoa suositella pelkästään pienen T4-V-arvon takia.
    • Sikiö alkaa tuottaa kilpirauhashormoneja ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen eikä siksi ole niin riippuvainen äidin T4-V-pitoisuudesta raskauden puolivälin jälkeen.
    • Sentraalinen hypotyreoosi on harvinainen.
    • Isoloitu hypotyroksinemia on useimmiten raskauteen liittyvä ja kilpirauhasarvot normaalistuvat raskauden jälkeen.

Kilpirauhasarvojen tarkistus ja seuranta raskauden aikana

  • TSH-seulontaa kaikille raskaana oleville naisille ei suositella.
  • TSH-seulonta raskauden aikana kohdistetaan riskiryhmiin (ks. taulukko «Erityisryhmät, joilla hypotyreoosin seulontaa tai sulkemista pois kannattaa harkita myös oireettomilta henkilöiltä....»7) sekä potilaisiin, joilla on ollut aikaisemmin kilpirauhasen toiminnan häiriöitä.
  • TSH-pitoisuus tarkistetaan myös, jos oireiden tai kliinisen tilan perusteella epäillään hypotyreoosia tai hypertyreoosia.
  • Raskauden aikana suositellaan pelkän TSH-arvon seurantaa T4-V-määritykseen liittyvien tulkintaongelmien vuoksi.
  • Mikäli potilaalla on ollut aikaisemmin Basedowin tauti, tarkistetaan TSHRAb.
  • Jos tyroksiini ei ole käytössä ennen raskautta «De Groot L, Abalovich M, Alexander EK, ym. Managem...»145, (kuva «Tyroksiinihoidon tarpeen arviointi raskaana olevilla naisilla, joilla ei ole ollut tyroksiinia käytössä ennen raskautta»8, «hoi50133d.pdf»3 (PDF)) ja TSH-arvo on
    • < 0,3 nmol/l, tarkistetaan TSH-, T4-V-, T3-V- ja TSHRAb-pitoisuudet
      • Jos T4-V- ja T3-V-pitoisuudet ovat viitealueella, kyseessä on subkliininen hypertyreoosi.
      • Jos T4-V- tai T3-V-pitoisudet ylittävät viitealueen ylärajan, kyseessä on kliininen hypertyreoosi.
      • Jos TSHRAb-pitoisuus ylittää viitealueen ylärajan, kyseessä on todennäköisesti Basedowin tauti.
      • Jos TSHRAb-pitoisuus ei ylitä viitealueen ylärajaa, kyseessä on todennäköisesti alkuraskauteen liittyvä hypertyreoosi, joka usein liittyy raskauspahoinvointiin, tai muusta syystä johtuva hypertyreoosi.
    • ≥ 4,0 mU/l, tarkistetaan TSH- ja T4-V-pitoisuudet
      • Jos T4-V-pitoisuus on viitealueella, kyseessä on subkliininen hypotyreoosi.
      • Jos T4-V-pitoisuus on alle viitealueen alarajan, kyseessä on kliininen hypotyreoosi.
    • 2,5–3,9 mU/l, tarkistetaan TPOAb-pitoisuus kertaalleen (ks. kohta Jos TSH-pitoisuus on 2,5–3,9 mU/l «A13»16).
Kuva 8.

Tyroksiinihoidon tarpeen arviointi raskaana olevilla naisilla, joilla ei ole ollut tyroksiinia käytössä ennen raskautta. Avaa kaavion PDF-versio tästä linkistä «hoi50133d.pdf»3.

Subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta ja kilpirauhasen vasta-aineet raskauden aikana

  • Jos TSH-pitoisuus on 4,0–9,9 mU/l ja T4-V-arvo on viitealueella, aloitetaan tyroksiini raskauden ajaksi. Ks. kuva «Tyroksiinihoidon tarpeen arviointi raskaana olevilla naisilla, joilla ei ole ollut tyroksiinia käytössä ennen raskautta»8, «hoi50133d.pdf»3 (PDF).
    • Alkuannos 0,75–1,0 µg/kg x 1
    • TSH-tavoite < 2,5 mU/l ensimmäisellä kolmanneksella ja < 3,0 mU/l sen jälkeen raskauden aikana riippumatta TPOAb-pitoisuudesta
    • TSH-arvo 4,0–9,9 mU/l raskauden aikana merkitsee jo suurentunutta keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen ja sikiön huonomman neuropsyykkisen kehityksen riskiä «De Groot L, Abalovich M, Alexander EK, ym. Managem...»145.
  • Jos TSH-pitoisuus on 2,5–3,9 mU/l ensimmäisessä raskauskolmanneksessa tai 3,0–4,0 mU/l toisessa ja kolmannessa raskauskolmanneksessa, suositellaan TPOAb-arvon tarkistamista kertaalleen.
    • Jos TPOAb-pitoisuus on suurentunut, suositellaan, että tyroksiini aloitetaan (alkuannos 25 µg x 1).
    • Hoitotavoitteena on TSH < 2,5 mU/l ensimmäisellä kolmanneksella ja < 3,0 mU/l sen jälkeen.
    • TPOAb-positiivisuus on todettavissa noin 2–17 %:lla raskaana olevista naisista.
    • Jos TPOAb-arvo on suurentunut, kilpirauhasen kliinisen vajaatoiminnan kehittyminen on todennäköisempää, koska kilpirauhasen kyky lisätä kilpirauhashormonien tuotantoa raskauden aikana on heikentynyt.
    • Näyttö ei ole yksiselitteistä, mutta tyroksiinihoito saattaa vähentää raskaudenaikaisia komplikaatioita ja vaikuttaa myönteisesti sikiön neuropsyykkiseen kehitykseen, jos TSH-pitoisuus on 2,5–3,9 mU ja TPOAb-pitoisuus on suurentunut «De Groot L, Abalovich M, Alexander EK, ym. Managem...»145, «Osinga JAJ, Derakhshan A, Feldt-Rasmussen U, ym. T...»144.
    • Jos TPOAb-arvo on viitealueella, tyroksiinihoitoa ei tarvita eikä myöskään rutiinimaista seurantaa raskauden aikana.
    • Seuranta on valikoidusti tarpeen tietyillä riskiryhmillä esimerkiksi, jos kilpirauhasta on aiemmin leikattu tai radiojodihoidettu tai potilaalla on ollut jodialtistus esimerkiksi varjoaineella.

Raskauden aikana todettu kliininen kilpirauhasen vajaatoiminta

Ennen raskautta todettu kilpirauhasen vajaatoiminta

  • Jos potilaalla on hypotyreoosi, johon hän saa tyroksiinihoitoa
    • tyroksiinin annostelulla säädetään TSH-arvo raskaudenaikaiseen tavoitteeseen (TSH < 2,5 mU/l) jo raskauden suunnitteluvaiheessa.
    • potilasta ohjeistetaan suurentamaan tyroksiiniannosta noin 30 % heti, kun hän tietää olevansa raskaana.
    • TSH-arvo tarkistetaan ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä ja tarvittaessa tyroksiiniannosta muutetaan.
  • Jos tyroksiini on ollut käytössä jo ennen raskautta tai tyroksiini aloitetaan raskauden aikana, TSH-pitoisuus tarkistetaan 4 viikon välein raskausviikkoon 20 asti ja tyroksiiniannosta säädetään tarpeen mukaan.
  • Kun tyroksiiniannos on vakiintunut ja TSH-arvo on tavoitteessa (< 2,5 mmol/l ensimmäisellä kolmanneksella ja < 3,0 mmol/l sen jälkeen), riittää TSH-pitoisuuden määrittäminen ja tarvittaessa tyroksiiniannoksen säätäminen lähellä raskausviikkoa 30.

Kilpirauhasarvojen tarkistus synnytyksen jälkeen

  • Jos potilaan hypotyreoosia hoidettiin tyroksiinilla jo ennen raskautta, tyroksiiniannos pienennetään raskautta edeltävälle tasolle heti synnytyksen jälkeen.
  • Jos raskauden aikana todettiin subkliininen hypotyreoosi tai kliininen hypotyreoosi (TSH ≥ 10 mU/l T4-V-arvosta riippumatta tai TSH 4,0–9,9 mmol/l ja T4-V alle viitealueen alarajan), tyroksiiniannosta pienennetään noin 30 % synnytyksen jälkeen.
  • Jos tyroksiini aloitettiin, koska TSH-pitoisuus oli 2,5–3,9mU/l ja TPOAb-pitoisuus oli suurentunut tai TSH-pitoisuus oli 4,0–9,9 mU/l ja T4-V-pitoisuus viitealueella, tyroksiini lopetetaan heti synnytyksen jälkeen.
  • Kilpirauhasarvot tarkistetaan 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.
    • Tyroksiiniannosta säädetään tai tyroksiinilääkitys aloitetaan uudelleen samoilla hoitoperiaatteilla kuin naisilla, jotka eivät ole raskaana.

Synnytyksen jälkeinen tyreoidiitti

  • Synnytyksen jälkeinen tyreoidiitti kehittyy noin 1–16 %:lla äideistä vuoden sisällä synnytyksestä. Yleensä se kehittyy 6 kuukauden kuluttua synnytyksestä.
  • Synnytyksen jälkeisen tyreoidiitin riskitekijät ovat muun muassa aiempi synnytyksen jälkeinen tyreoidiitti, suurentunut TPO-vasta-ainepitoisuus ja tyypin 1 diabetes.
  • Klassisessa muodossa (25 % tapauksista) alkuvaiheessa on lievä hypertyreoosi, jota seuraa lievä ja ohimenevä hypotyreoosi «Alexander EK, Pearce EN, Brent GA, ym. 2017 Guidel...»143.
    • Hypertyreoosi hoidetaan oireenmukaisesti tarvittaessa beetasalpaajalla ja hypotyreoosi tarvittaessa tyroksiinilla.
    • 32 %:ssa tapauksista esiintyy vain ohimenevä hypertyreoosivaihe.
    • 43 %:ssa tapauksista esiintyy vain hypotyreoosivaihe.
  • Tyroksiinin voi usein purkaa pois myöhemmin.
    • Jos TPOAb on suurentunut, riski pysyvän hypotyreoosin kehittymiseen on lisääntynyt.
  • Erotusdiagnoosina on Basedowin tauti, jonka yhteydessä
    • hypertyreoosin vaikeusaste on usein merkittävämpi
    • Basedowin taudin silmäoireita voi esiintyä
    • TSHRAb on lähes aina suurentunut
    • hoitolinja poikkeaa synnytyksen jälkeisestä tyreoidiitista. Basedowin hypertyreoosin alkuvaiheen hoito on tyreostaatti.

Liotyroniini ja muut T3:a sisältävät lääkkeet raskauden aikana

Kilpirauhassyöpäpotilaat

  • Useimmiten kilpirauhassyövän hoitona on koko kilpirauhasen poisto, jolloin elinikäinen tyroksiinilääkitys on tarpeen «Filetti S, Durante C, Hartl D, ym. Thyroid cancer:...»149, «Suomen Kilpirauhassyöpäryhmä. Papillaarinen ja fol...»150, «Haugen BR, Alexander EK, Bible KC, ym. 2015 Americ...»151.
  • TSH-tavoitteet kilpirauhassyövän sairastaneilla potilailla vaihtelevat mahdollisen syövän jäljellä olon ja uusimisriskin sekä kilpirauhassyövän hoidon ja seurannan vaiheen mukaan.
  • TSH-tavoite asetetaan yksilöllisesti, ja se voi muuttua hoidon ja seurannan myötä.
  • Kun syövän hoidoksi riittää kilpirauhasen poisto eikä tarvita radiojodihoitoa liitännäishoitona hyvän ennusteen vuoksi, tyroksiinilääkitys toteutetaan kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.
  • Silloin, kun leikkauksen lisäksi radiojodihoito on tarpeen, TSH-tavoite on alle 0,1 mU/l tai 0,1–0,5 mU/l ainakin 8–12 kuukauden kuluttua hoidon jälkeen tehtäviin vastearviotutkimuksiin saakka.
  • Jos vastearviotutkimusten jälkeen ei syövän jäljellä olosta ole viitteitä, TSH-tavoitteeksi asetetaan 0,5–2 mU/l.
  • Jos vastearviotutkimusten perusteella ei saada varmuutta syövän parantumisesta vaan vaaditaan joko lisähoitoja tai pidempää seuranta-aikaa, pidetään TSH-pitoisuus alle viitealueen alarajan 0,1–0,5 mU/l.
  • Jos syöpää on kuvantamisen perusteella jäljellä, TSH-tavoite on alle 0,1 mU/l, koska TSH-pitoisuus voi stimuloida syöpäsolujen kasvua. TSH:n suppressio parantaa näiden potilaiden ennustetta.
  • TSH-pitoisuutta ei tule pitää parantuneessa syövässä pienenä, koska se lisää sydän- ja verisuonisairastavuuden ja -kuolleisuuden riskiä mutta ei vaikuta syövän ennusteeseen.
  • Erittäin hyväennusteisen kilpirauhassyövän hoidoksi saattaa riittää toisen kilpirauhaslohkon poisto, jolloin useimmiten ei kehity kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tarvittaessa noudatetaan tavanomaisia kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikan ja hoidon periaatteita.

Kilpirauhassyöpäpotilaiden hoidon seuranta

  • Seuranta toteutetaan alkuun erikoissairaanhoidossa onkologialla tai endokrinologialla, mutta siirretään yleensä myöhemmin perusterveydenhuoltoon.
  • Erikoissairaanhoidon ollessa seurantavastuussa tyroksiinilääkityksen säätely toteutetaan erikoissairaanhoidossa tai seurannasta vastuussa olevaa yksikköä konsultoiden.
  • Seurannan siirtyessä perusterveydenhuoltoon on syöpä todettu parantuneeksi, ja tällöin tyroksiinilääkitystä säädellään samoin periaattein kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (TSH-tavoite viitealueella).
  • Iäkkäillä parantuneen kilpirauhassyövän ylihoitoa on syytä varoa. Tyroksiinikorvaushoidon TSH-tavoite on suurempi iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) «Waring AC, Arnold AM, Newman AB, ym. Longitudinal ...»64, «Leng O, Razvi S. Hypothyroidism in the older popul...»71, «Kilpirauhasen toimintakokeiden laboratoriokohtaisia viitearvoja Suomessa»6.
  • Perusterveydenhuoltoon siirtyvien kilpirauhassyövän sairastaneiden TSH-arvoja seurataan 1–2 vuoden välein.
  • Mikäli kliinisesti herää epäily syövän uusimisesta, tulee ohjelmoida kaulan kaikukuvaustutkimus ja tyreoglobuliinimittaus.
  • Joskus erikoissairaanhoidosta saatetaan ohjeistaa yksilöllisempi seuranta, esimerkiksi vuosittainen tyreoglobuliinimittaus. Tällöin erikoissairaanhoito ohjeistaa myös arvojen tulkinnan.
  • Kilpirauhassyöpä ei yleensä diagnoosivaiheessa tai uusiessaan vaikuta TSH- tai T4-V-arvoihin.
  • Aiempina vuosikymmeninä on ollut käytäntönä pitää kaikkien kilpirauhassyövän sairastaneiden potilaiden TSH suppressiossa. Näitä vanhentuneen käytännön mukaan hoidettuja potilaita on vielä perusterveydenhuollon seurannassa. Tällaisessa tilanteessa voi tarvittaessa konsultoida erikoissairaanhoitoa TSH-tavoitteen päivittämiseksi nykykäytännön mukaiseksi.

Lapsena, nuorena tai nuorena aikuisena syövän sairastaneet

  • Nuorena syövän sairastaneilla voi annetuista hoidoista riippuen olla lisääntynyt kilpirauhasen toimintahäiriön tai kilpirauhassyövän riski.
  • Elinikäistä, säännöllistä (1–2 vuoden välein sekä tarvittaessa oireiden yhteydessä tehtävää) kilpirauhashormonipitoisuuksien seurantaa (TSH ja T4-V) suositellaan potilaille, jotka ovat saaneet pään tai kaulan alueen tai koko kehon sädehoitoa. Lisäksi kilpirauhasarvojen seurantaa suositellaan niille potilaille, jotka ovat saaneet 131I-MIBG-hoitoa «Viikari L, Jahnukainen J, Lähteenmäki P. Endokriin...»39, «Welch JJG, Ames B, Cohen LE, ym. Management of chi...»152.
  • Pieniinkin sädeannoksiin liittyy suurentunut kilpirauhaskasvainten riski. Lisäksi suuremmat sädeannokset lisäävät hypo- tai hypertyreoosin kehittymisen riskiä. Myös immunologisiin hoitoihin ja tyrosiinikinaasin estäjiin liittyy kilpirauhasen toimintahäiriöiden kehittymisen riski.
  • Sentraalinen hypotyreoosi on harvinainen ja kehittyy vasta käytettäessä suuria pään alueen sädeannoksia. Useimmiten se on osa panhypopituitarismia eli laaja-alaista aivolisäkkeen vajaatoimintaa.
  • Syövän sairastaneille potilaille tulee herkemmin aloittaa tyroksiinihoito myös subkliinisen hypotyreoosin yhteydessä, koska suurentunut TSH-pitoisuus voi lisätä kilpirauhaskasvainten riskiä. Tyroksiinihoidolla pyritään näillä potilailla pitämään TSH-pitoisuus viitealueen alapuoliskossa «Waguespack SG. Thyroid Sequelae of Pediatric Cance...»78.

Iäkkäät

  • TSH-määritys tulee harkittavaksi iäkkäillä usein muun muassa toimintakyvyn heikkenemisen, muistin huononemisen ja ummetuksen selvittelyssä. 
  • Etenkin iäkkäillä ylidiagnostiikkaa ja ylihoitoa on syytä varoa.
  • Nykysuositusten mukaan hyvin iäkkäiden subkliinistä hypotyreoosia (TSH < 10 mU/l, T4-V viitealueella) ei pidä hoitaa. Yli 70-vuotiailla ei ole näyttöä subkliinisen vajaatoiminnan hoitamatta jättämisen riskeistä.
  • Lääkkeiden ja muiden sairauksien vaikutus kilpirauhasen toimintaan, toimintakokeiden tuloksiin ja tyroksiinihoitoon on otettava huomioon, koska muiden sairauksien ja lääkitysten todennäköisyys on suurempi (ks. taulukot «Kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavia lääkkeitä ja ravintolisiä....»3 ja «Lääkkeitä ja ravintolisiä, jotka aiheuttavat poikkeavia löydöksiä kilpirauhasen toimintakokeissa ja voivat vaikuttaa tyroksiinin annokseen, mutta eivät välttämättä vaikuta kilpirauhasen toimintaan....»4).
  • Levotyroksiinin aloitusannos on 25 µg/vrk. Annosta lisätään vähitellen 4–6 viikon välein. Liian suuren tyroksiiniannoksen haitat korostuvat yli 70-vuotialla.
  • Vakavan sairauden tai sen hoidon aiheuttama painon väheneminen voi olla nopeaa, jolloin TSH-pitoisuutta on hyvä seurata tiheämmin tyroksiinin annosmuutostarpeen varalta. Hyvin iäkkäillä etenkin painon vähittäinen väheneminen on melko yleistä ja myös tämä tulisi ottaa huomioon TSH-pitoisuuden seurantafrekvenssissä.
  • Alkavan muistisairauden ensimmäinen merkki voi olla yllättävä TSH-arvo hypotyreoosin seurannassa. Lääkitys on voinut toteutua epäsäännöllisesti tai jäädä kokonaan pois käytöstä. Etenkin iäkkäillä olisikin huolehdittava siitä, että TSH-pitoisuus määritettäisiin säännöllisesti vuosittain sekä tarvittaessa, mikäli voinnissa, muussa lääkityksessä tai painossa tulee muutoksia.

Lapset

  • Lapsen hypotyreoosi voi olla synnynnäinen tai hankittu (juveniili).

Synnynnäinen hypotyreoosi

  • Synnynnäisen hypotyreoosin yleisyys Suomessa on 1:2 783 «Danner E, Niuro L, Huopio H, ym. Incidence of prim...»153.
  • Synnynnäisen hypotyreoosin tavallisin aiheuttaja on kilpirauhasen kehityshäiriö. Kehityshäiriö voi ilmetä kilpirauhasen puuttumisena kokonaan (aplasia), pienikokoisuutena (hypoplasia) tai poikkeavana sijaintina. Kilpirauhasen kehityshäiriö on tavallisimmin sporadinen.
  • Noin 35 %:ssa tapauksista todetaan normaalikokoinen tai suurentunut kilpirauhanen tavanomaisella paikalla, ja näistä noin puolessa syynä on kilpirauhashormonien synteesin perinnöllinen virhe (dyshormonogeneesi) «Danner E, Niuro L, Huopio H, ym. Incidence of prim...»153.
  • Harvinainen sentraalinen hypotyreoosi ei löydy TSH-pitoisuuteen perustuvassa vastasyntyneiden seulonnassa «Wassner AJ. Congenital Hypothyroidism. Clin Perina...»154.
  • Synnynnäisen primaarisen hypotyreoosin diagnoosi perustuu Suomessa napaseerumin TSH-pitoisuuden määritykseen.
    • Jos napaseerumin TSH-pitoisuus ylittää seulontarajan (laboratoriomenetelmästä riippuen 35 tai 40 mU/l), otetaan vähintään 72 tunnin iässä kontrollinäyte, josta määritetään plasman TSH- ja T4-V-pitoisuudet.
    • Jos kontrollinäytteen TSH-pitoisuus ylittää seulontarajan (yleensä P-TSH 20 mU/l), aloitetaan heti levotyroksiinihoito «Linko-Parvinen A, Kouki A, Uitto J. Synnynnäisen h...»155.
    • T4-V-pitoisuus kertoo hypotyreoosin vaikeusasteesta, mutta lääkitys aloitetaan myös T4-V-arvon ollessa viitealueella.
    • Jos kyseessä on kaksosraskaus ja sikiöillä on ollut yhteinen istukka tai tästä ei ole varmuutta ja syntyneet lapset ovat samaa sukupuolta, suositellaan TSH- ja T4-V- pitoisuuksien kontrollointia kahden viikon iässä, koska sairaan vastasyntyneen kilpirauhashormonipitoisuudet voivat olla terveeltä sikiöltä saatuja ja TSH-pitoisuuden suureneminen hypotyreoottisella lapsella kestää yli viikon. Samoin, jos lapsen syntymäpaino on alle 1 500 g tai raskauden kesto syntymähetkellä on ollut alle 32 viikkoa tai vastasyntynyt on ollut tai on vakavasti sairas, suositellaan plasman TSH- ja T4-V-pitoisuuksien kontrolloimista kahden viikon iässä, vaikka aiemmat seulontatulokset olisivat olleet viitealueella «Rose SR, Wassner AJ, Wintergerst KA, ym. Congenita...»156.
    • Jos lapsella on todettu Downin oireyhtymä, suositellaan arvojen kontrolloimista 4 viikon iässä «van Trotsenburg P, Stoupa A, Léger J, ym. Congenit...»157.
  • Vastasyntyneen T4-V- ja TSH-pitoisuudet tulee tarkastaa sentraalisen hypotyreoosin sulkemiseksi pois, jos lapsi on poikkeavan hypotoninen, hänellä on pitkittyvä keltaisuus tai hänellä epäillään tai on todettu muita aivolisäkehormonien vajeita «van Trotsenburg P, Stoupa A, Léger J, ym. Congenit...»157.
    • Jos vastasyntyneellä on myös lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, tulee kortisolikorvaushoito aloittaa ennen tyroksiinihoitoa.
  • Levotyroksiinihoidon suositeltu aloitusannos on 10–15 µg/kg «van Trotsenburg P, Stoupa A, Léger J, ym. Congenit...»157, «Niuro L, Danner E, Viikari L, ym. Treatment of Con...»158.
    • Tämän vaihteluvälin yläosaan painottuvasta aloitusannoksesta voi olla hyötyä tilanteessa, jossa T4-V-pitoisuus on kontrolliseulontanäytteessä hyvin pieni.
    • Sopiva annos voidaan murskata ja antaa lusikalla veteen tai maitoon sekoitettuna kerran päivässä.
    • Lääkeannos voidaan antaa myös ruokinnan yhteydessä, mutta samaan vuorokauden aikaan «van Trotsenburg P, Stoupa A, Léger J, ym. Congenit...»157.
  • Ennen hoidon aloitusta ei tarvita etiologiaa selvittäviä tutkimuksia, mutta kilpirauhasen sijainti, koko ja rakenne voidaan selvittää kaikukuvaustutkimuksella.
    • Geenitutkimusten asema on vakiintumaton, mutta tutkiminen voi olla hyödyllistä, jos taudinkuva on poikkeava.
  • Ensimmäinen laboratoriokontrolli suositellaan tehtäväksi kahden viikon ikään mennessä hoidon aloituksesta ja jatkossa kahden viikon välein siihen asti, kunnes TSH- ja T4-V-arvot ovat iänmukaisella viitealueella.
  • Jos TSH-arvo on iänmukaisella viitealueella, suositellaan T4-V-pitoisuuden sijoittuvan iänmukaisen viitealueen yläpuoliskoon «van Trotsenburg P, Stoupa A, Léger J, ym. Congenit...»157, «Kilpirauhasen toimintakokeiden laboratoriokohtaisia viitearvoja Suomessa»6.
    • Tyroksiiniannosta pienennetään vain, jos T4-V-pitoisuus on selvästi yli iänmukaisen viitealueen ylärajan ja TSH-pitoisuus on poikkeavan pieni tai lapsella on hypertyreoosiin sopivia oireita.
    • Suositeltu seurantaväli ensimmäisen vuoden aikana on enintään 3 kuukautta, 3 vuoteen saakka enintään 4 kuukautta ja myöhemmin enintään 6 kuukautta aina kasvukauden loppuun saakka. Jos lääkeannosta muutetaan, suositellaan kilpirauhasarvojen kontrollointia 4–6 viikon kuluttua.
  • Synnynnäinen hypotyreoosi voi olla ohimenevä.
    • Hypotyreoosin ohimenevyyden todennäköisyys on suurempi, kun normaalikokoinen kilpirauhanen on löydettävissä oikealta paikaltaan eikä TSH ole suurentunut yli 10 mU/l -pitoisuuteen ensimmäisen elinvuoden jälkeen.
    • Tällöin voidaan 2–3 vuoden iässä keskeyttää tyroksiinihoito ja kontrolloida kilpirauhasarvot viimeistään 4 viikon kuluttua.

Lapsen hankittu (juveniili) hypotyreoosi

  • Myös lasten juveniilin hypotyreoosin tavallisin (70 % tapauksista) aiheuttaja on Hashimoton autoimmuunityreoidiitti «Hunter I, Greene SA, MacDonald TM, ym. Prevalence ...»159.
  • Suomalaisessa takautuvassa rekisteritutkimuksessa hypotyreoosin diagnoosivaiheessa noin puolet lapsista oli oireettomia.
  • Diagnostiikan ja hoidon aloituksen perusteet ovat samat kuin nuorilla aikuisilla, ja subkliinisessä hypotyreoosissa tyroksiinihoitoa suositellaan, jos TSH-pitoisuus on yli 10 mU/l «Kilpirauhasarvojen normaalistamiseen tähtäävä kilpirauhashormonihoito ei ilmeisesti korjaa ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnassa.»B.
    • Erityisesti lihavuus voi suurentaa lapsella TSH-pitoisuutta T4-V-pitoisuuden pysyessä viitealueella myös ilman tyreoidiittia. Kilpirauhaslääkehoidosta ei ole tässä tilanteessa hyötyä ja TSH-arvo normaalistuu, jos paino normaalistuu.
  • Jos lapsen kilpirauhanen on täysin toimimaton, on levotyroksiinin keskimääräinen annostarve pienillä lapsilla 4–6 µg/kg/vrk ja murrosikäisillä nuorilla 2–4 µg/kg/vrk «Jonklaas J. Sex and age differences in levothyroxi...»162. Yleensä diagnoosivaiheessa oma kilpirauhanen kuitenkin osittain toimii, jolloin hoito kannattaa aloittaa pienemmällä, usein noin puolella annoksella.
    • Hoito suositellaan aloitettavaksi lastentautien erikoislääkärin toimesta tai ohjauksessa.
    • Seurannassa on tärkeää seurata myös lapsen kasvua ja kehitystä.
    • Hoidossa pyritään pitämään TSH-pitoisuus iänmukaisella viitealueella tai sen alapuoliskossa.
    • TSH- ja T4-V-arvoja seurataan puolen vuoden välein, alle 3-vuotiailla lapsilla kuitenkin tiheämmin (3–4 kuukauden välein). Kun kasvu on päättynyt, seuranta voidaan siirtää perusterveydenhuoltoon.
    • Jos pysyvän kilpirauhashormonihoidon tarve ei ole ilmeinen eikä annosta ole tarvinnut TSH-pitoisuuden perusteella suurentaa, tulee kasvun päätyttyä harkita hoidon tauottamista ennen seurannan siirtämistä perusterveydenhuoltoon.
  • T4- ja T3-hormonien yhdistelmähoidosta on lapsilla hyvin vähän näyttöä, eikä lapsen voinnin paranemisesta yhdistelmähoidolla ole näyttöä, joten hoitoa ei tule käyttää.

Sentraalinen hypotyreoosi

  • Sentraalinen hypotyreoosi johtuu aivolisäkkeen tai hypotalamuksen toiminnan häiriöstä «Persani L, Brabant G, Dattani M, ym. 2018 European...»7.
  • Alle 1 % hypotyreoositapauksista on sentraalisia. Diagnostiikka ja hoidon aloitus toteutetaan erikoissairaanhoidossa.
  • Esiintyvyydeksi arvioidaan 1:20 000–80 000.
  • Oireet ja löydökset ovat samanlaisia kuin primaarisessa hypotyreoosissa, mutta yleensä lievempiä.
  • Sentraalisen hypotyreoosin syitä ovat aivolisäkkeen adenooma, muut aivokasvaimet, aivolisäkkeen leikkaus, pään alueen sädehoito, infiltratiiviset ja tulehdukselliset sairaudet sekä aivolisäkkeen verenvuoto (pituitaarinen apopleksia) (ks. taulukko «Kilpirauhasen vajaatoiminnan syyt ....»2).
  • Myös jotkin lääkkeet voivat estää aivolisäkkeen TSH-eritystä (ks. taulukot «Kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttavia lääkkeitä ja ravintolisiä....»3 ja «Lääkkeitä ja ravintolisiä, jotka aiheuttavat poikkeavia löydöksiä kilpirauhasen toimintakokeissa ja voivat vaikuttaa tyroksiinin annokseen, mutta eivät välttämättä vaikuta kilpirauhasen toimintaan....»4).
  • Laboratoriokokeissa TSH-arvo on yleensä viitealueella tai alle viitealueen alarajan eli pieni T4-V-arvoon nähden, T4-V-arvo on alle viitealueen alarajan ja T3-V-arvo on viitealueella tai alle viitealueen alarajan «Ross DS. Central hypothyroidism. UpToDate. April 2...»165.
    • Yleisin syy pieneen TSH-pitoisuuteen on subkliininen hypertyreoosi.
    • Myös T3-valmisteet voivat aiheuttaa sentraalista hypotyreoosia muistuttavan laboratoriolöydöksen (TSH- ja T4-V-arvot alle viitealueen alarajan).
    • Akuutin sairauden yhteydessä voi esiintyä pieniä TSH- ja T4-V-arvoja.
  • Erotusdiagnostiikassa tulee muistaa myös toiminnalliset kilpirauhasen vajaatoiminnan syyt, kuten yleissairaus ja vajaaravitsemus.
  • Laboratoriodiagnostiikan vaiheittainen eteneminen:
    • T4-V-arvo on alle viitealueen alarajan ja TSH-arvo on viitealueella tai alle sen alarajan.
    • Kontrolloidaan TSH- ja T4-V-arvot, arvioidaan kliininen kuva ja pohditaan tavalliset syyt pieneen TSH- ja T4-V-pitoisuuteen, ks. kohta Epätyypillisesti käyttäytyvien kilpirauhasarvojen selvittely «A6»9.
    • Konsultoidaan endokrinologia, jos on edelleen sentraalisen hypotyreoosin epäily. Usein on syytä määrittää plasman kortisoli- ja prolaktiinipitoisuus.
    • Erikoisairaanhoidossa määritetään aivolisäkkeen toimintakokeet ja tarvittaessa T4-Vdi- ja T3-V-pitoisuudet sekä kuvannetaan aivolisäke magneettikuvauksella.
  • Sentraalista hypotyreoosia epäiltäessä tyroksiinia ei tule aloittaa perusterveydenhuollossa, koska aivolisäkkeen vajaatoiminnassa voi esiintyä samanaikaista hypokortisolismia, jolloin tyroksiinin aloitus ennen hydrokortisonia voi aiheuttaa kriisitilanteen.

Potilasviiteryhmän näkemykset Kilpirauhasen vajaatoiminta Käypä hoito -suosituksesta

Potilasviiteryhmän näkemykset on esitetty lisätietoaineistossa «Potilasviiteryhmän näkemyksiä Kilpirauhasen vajaatoiminta Käypä hoito -suosituksesta»14.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen lastenendokrinologiyhdistyksen ja Suomen yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Kilpirauhasen vajaatoiminta -suosituksen historiatiedot «Kilpirauhasen vajaatoiminta, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»15

Puheenjohtaja:

Saara Metso, LT, sisätautiopin dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, diabeteksen hoidon ja haavanhoidon erityispätevyys; Tays, sisätautien vastuualue, endokrinologia, Pirkanmaan hyvinvointialue

Jäsenet:

Hanna Aula, LT, syöpätautien erikoislääkäri; Tays, syövänhoidon vastuualue, Pirkanmaan hyvinvointialue

Tapani Ebeling, LT, sisätautiopin dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, diabeteksen hoidon, haavanhoidon ja terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyys, osastonylilääkäri; OYS Sisätautikeskus, endokrinologia, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde

Seija Eskelinen, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, lääkärikouluttajan erityispätevyys, asiantuntijalääkäri; Kela Asiantuntijalääkärikeskus 2

Esa Hämäläinen, LKT, kliinisen kemian professori, emeritus; Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö

Jarmo Jääskeläinen, LT, lastentautien professori ja ylilääkäri, lastentautien ja -endokrinologian erikoislääkäri; KYS, lasten ja nuorten osaamiskeskus ja Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö

Otto Knutar, LL, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, diabeteksen hoidon erityispätevyys, ylilääkäri; Vaasan keskussairaala

Virpi Kröger,LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, tulosaluejohtaja, kuntoutus; Kanta-Hämeen hyvinvointialue

David Laaksonen, LL, FT, sisätautiopin dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; KYS, endokrinologian ja ravitsemustieteen poliklinikka

Eero Mervaala, LT, professori; Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, farmakologian osasto ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja)

Lassi Nelimarkka, LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, kliininen opettaja, sisätautioppi; Turun yliopisto

Leena Norvio, LL, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; HUS Hyvinkään sairaala

Milla Rosengård-Bärlund, LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; HUS, Vatsakeskus, Endokrinologia, Meilahden sairaala

Liisa Viikari, LT, lastentautien erikoislääkäri, lastenendokrinologi, diabeteksen hoidon erityispätevyys; Tyks lasten ja nuorten klinikka

Asiantuntijat:

Asiantuntijat eivät ole osallistuneet päätöksentekoon hoitosuosituksen sisällöstä ja muotoiluista.

Potilasviiteryhmän jäsenet:

Raili Bergqvist, Kristiinankaupunki; viiteryhmän jäsen

Johanna Erkkilä, Tampere; viiteryhmän jäsen

Leena Kallionsivu, Pori; viiteryhmän jäsen

Tuula Karhila, Kannonkoski; viiteryhmän jäsen

Raili Kuusela, Rovaniemi; viiteryhmän jäsen

Satu Tommola, Helsinki; viiteryhmän jäsen

Jorma Komulainen; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Käypä hoito -päätoimittaja (viiteryhmän puheenjohtaja)

Kirsi Tarnanen; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja (viiteryhmän sihteeri)

Lisäksi viiteryhmässä oli mukana 4 viiteryhmän jäsentä, jotka eivät antaneet lupaa julkaista nimeään.

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 1.11.2023 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Hanna Aula: Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Roche, MSD.

Tapani Ebeling: Sivutoimet: yksityisvastaanotto; Lääkärikeskus Mehiläinen Oulu, Satucon Oy:n työntekijä ja pienosakas. Ohjaushankkeet: Virtuaalisairaalan Diabetestalo-hanke 2016–, ohjausryhmä 2017–, Diabetes Käypä hoito -neuvottelukunta 2017–.

Seija Eskelinen: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.

Esa Hämäläinen: Sivutoimet: laboratoriolääketieteen asiantuntija; Vita Laboratoriot Oy, Helsinki (lokakuusta 2022 lähtien). Tutkimusrahoitus: Laboratoriolääketieteen Edistämissäätiö ja Koulab Oy. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Labquality Oy, Thermo Fisher Scientific Oy, Suomi, Vita Laboratoriot Oy, Roche Diagnostics Ldt. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Vita Laboratoriot Oy, Roche Diagnostics Ldt. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Kliinisen Kemian erikoislääkäriyhdistys, hallituksen jäsen, Suomen Lääkäriliitto, kliinisen kemian alaosasto, hallituksen jäsen. Muut sidonnaisuudet: Orion Oyj, pienosakas.

Jarmo Jääskeläinen: Sivutoimet: ylilääkäri; lastentaudit, Kuopion yliopistollinen sairaala, Pohjois-Savon hyvinvointialue, Kuopio. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Itä-Suomen yliopisto, Kliinisen lääketieteen yksikön johtaja.

Otto Knutar: Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Amgen Oy, Boehringer Ingelheim Oy, Astra Zeneca Oy. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Amgen Oy, Astra Zeneca Oy. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen jäsen, rahastonhoitaja; Suomen Endokrinologiyhdistys, valtuuskunnan jäsen; Suomen Lääkäriliito, valtuuskunnan jäsen; Suomen Erikoislääkäriyhdistys.

Virpi Kröger: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.

David Laaksonen: Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: NovoNordisk, Sanofi, Pfizer.

Eero Mervaala: Sivutoimet: Käypä hoito -toimittaja; lääketieteellinen asiantuntija (farmakologia). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: jäsen; Suomen Verenpaineyhdistyksen hallitus, jäsen; Lääketietoverkosto, FIMEA.

Saara Metso: Sivutoimet: Diabetesrekisterin vastuuhenkilö; THL, endokrinologian vastuukouluttaja; Tampereen yliopisto, asiantuntija; Potilasvakuutuskeskus. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Endokrinologiyhdistyksen hallitus 2012–2022, Kilpirauhasliiton hallitus 2021–2022, UEMS Board of Endocrinology jäsen 2016 alkaen.

Lassi Nelimarkka: Sivutoimet: erikoislääkäri; TYKS, Medisiininen toimialue, endokrinologia. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Amgen, Astra-Zeneca, Lilly, MSD, Novo Nordisk, Sanofi. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Amgen, Astra Zeneca, Novo Nordisk, Sanofi.

Leena Norvio: Koulutus-, konsultointi ja asiantuntijatoimintaa: Novo Nordisk Farma Oy, Medtronic Finland Oy, Astra Zeneca Oy. Muut sidonnaisuudet: Orion osakeomistus.

Milla Rosengård-Bärlund: Sivutoimet: Prakticonova (erikoislääkäri, vastaanottotoiminta Aavassa, etävastaanotto Pihlajalinnassa). Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Sanofi-Aventis, Eli Lilly, Novo Nordisk, Boehringer Ingelheim, Sandoz, Astra, Orion, Terveystalo, Ipsen, GSK. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Eli Lilly, Novo Nordisk, Sanofi-Aventis, Novartis, Amgen, Ipsen. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Diabetesliiton lääkärineuvosto 2017–2023, Endokrinologiyhdistyksen hallituksen jäsen 2020–, Suomen lihavuuslääkärit ry hallituksen varapj 2020–.

Liisa Viikari: Sivutoimet: lastentautien erikoislääkäri (lastenendokrinologian lisäkoulutusohjelman aikana); HUS Lasten ja nuorten klinikka yhteensä 5 kuukautta 2017–2018. Tutkimusrahoitus: Medtronic. Koulutus-, konsultointi ja asiantuntijatoimintaa: Mannerheimin lastensuojeluliitto, Diabetesliitto, Merck, Pfizer, Novo Nordisk. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Novo Nordisk, Merck, Pfizer. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen lastenendokrinologiyhdistys ry:n puheenjohtaja 2019– (hallituksessa 2012–, sihteeri 2015–2018), Diabetesliiton lääkärineuvoston jäsen 2019–.

Kirjallisuusviite

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen lastenendokrinologiyhdistyksen ja Suomen yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»9

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Chaker L, Bianco AC, Jonklaas J, ym. Hypothyroidism. Lancet 2017;390(10101):1550-1562 «PMID: 28336049»PubMed
  2. Rao RH, McCready VR, Spathis GS. Iodine kinetic studies during amiodarone treatment. J Clin Endocrinol Metab 1986;62(3):563-8 «PMID: 3944239»PubMed
  3. Franklyn JA, Davis JR, Gammage MD, ym. Amiodarone and thyroid hormone action. Clin Endocrinol (Oxf) 1985;22(3):257-64 «PMID: 3978832»PubMed
  4. van Beeren HC, Bakker O, Wiersinga WM. Structure-function relationship of the inhibition of the 3,5,3'-triiodothyronine binding to the alpha1- and beta1-thyroid hormone receptor by amiodarone analogs. Endocrinology 1996;137(7):2807-14 «PMID: 8770901»PubMed
  5. Stanbury JB, Ermans AE, Bourdoux P, ym. Iodine-induced hyperthyroidism: occurrence and epidemiology. Thyroid 1998;8(1):83-100 «PMID: 9492158»PubMed
  6. Roti E, Minelli R, Gardini E, ym. Thyrotoxicosis followed by hypothyroidism in patients treated with amiodarone. A possible consequence of a destructive process in the thyroid. Arch Intern Med 1993;153(7):886-92 «PMID: 8466380»PubMed
  7. Persani L, Brabant G, Dattani M, ym. 2018 European Thyroid Association (ETA) Guidelines on the Diagnosis and Management of Central Hypothyroidism. Eur Thyroid J 2018;7(5):225-237 «PMID: 30374425»PubMed
  8. Virta LJ, Eskelinen SI. Prevalence of hypothyroidism in Finland--a nationwide prescription study. Eur J Clin Pharmacol 2011;67(1):73-7 «PMID: 20809083»PubMed
  9. Garmendia Madariaga A, Santos Palacios S, Guillén-Grima F, ym. The incidence and prevalence of thyroid dysfunction in Europe: a meta-analysis. J Clin Endocrinol Metab 2014;99(3):923-31 «PMID: 24423323»PubMed
  10. Kela. Sairausvakuutuksesta korvattavat lääketoimitukset. https://tietotarjotin.kela.fi/tilasto/2857522/tilasto-sairausvakuutuksesta-korvattavista-laaketoimituksista «https://tietotarjotin.kela.fi/tilasto/2857522/tilasto-sairausvakuutuksesta-korvattavista-laaketoimituksista»10
  11. Metso S, Hakala T, Attanasio R ym. Kilpirauhashormonien käyttö kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa: THESIS-kyselytutkimus suomalaisille erikoislääkäreille. THESIS: Treatment of Hypothyroidism in Europe by Specialists: an International Survey. Suomen Lääkärilehti 2021:48:2885-2889
  12. Asvold BO, Vatten LJ, Bjøro T. Changes in the prevalence of hypothyroidism: the HUNT Study in Norway. Eur J Endocrinol 2013;169(5):613-20 «PMID: 23975540»PubMed
  13. Taylor PN, Iqbal A, Minassian C, ym. Falling threshold for treatment of borderline elevated thyrotropin levels-balancing benefits and risks: evidence from a large community-based study. JAMA Intern Med 2014;174(1):32-9 «PMID: 24100714»PubMed
  14. Mendes D, Alves C, Silverio N, ym. Prevalence of Undiagnosed Hypothyroidism in Europe: A Systematic Review and Meta-Analysis. Eur Thyroid J 2019;8(3):130-143 «PMID: 31259155»PubMed
  15. Bothra N, Shah N, Goroshi M, ym. Hashimoto's thyroiditis: relative recurrence risk ratio and implications for screening of first-degree relatives. Clin Endocrinol (Oxf) 2017;87(2):201-206 «PMID: 28273382»PubMed
  16. Karlsson B, Gustafsson J, Hedov G, ym. Thyroid dysfunction in Down's syndrome: relation to age and thyroid autoimmunity. Arch Dis Child 1998;79(3):242-5 «PMID: 9875020»PubMed
  17. Gravholt CH, Andersen NH, Conway GS, ym. Clinical practice guidelines for the care of girls and women with Turner syndrome: proceedings from the 2016 Cincinnati International Turner Syndrome Meeting. Eur J Endocrinol 2017;177(3):G1-G70 «PMID: 28705803»PubMed
  18. Surks M. Iodine-induced thyroid dysfunction. UpToDate. https://www.uptodate.com/contents/iodine-induced-thyroid-dysfunction «https://www.uptodate.com/contents/iodine-induced-thyroid-dysfunction»11
  19. Ong KK, Kuh D, Pierce M, ym. Childhood weight gain and thyroid autoimmunity at age 60-64 years: the 1946 British birth cohort study. J Clin Endocrinol Metab 2013;98(4):1435-42 «PMID: 23436917»PubMed
  20. Gore AC, Chappell VA, Fenton SE, ym. EDC-2: The Endocrine Society's Second Scientific Statement on Endocrine-Disrupting Chemicals. Endocr Rev 2015;36(6):E1-E150 «PMID: 26544531»PubMed
  21. Szczuko M, Syrenicz A, Szymkowiak K, ym. Doubtful Justification of the Gluten-Free Diet in the Course of Hashimoto's Disease. Nutrients 2022;14(9): «PMID: 35565695»PubMed
  22. Rayman MP. Multiple nutritional factors and thyroid disease, with particular reference to autoimmune thyroid disease. Proc Nutr Soc 2019;78(1):34-44 «PMID: 30208979»PubMed
  23. Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H ym. (toim). Ravitsemus Suomessa - FinRavinto 2017 -tutkimus. THL Raportti 12/2018, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-238-3 «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-238-3»12
  24. Zimmermann MB, Boelaert K. Iodine deficiency and thyroid disorders. Lancet Diabetes Endocrinol 2015;3(4):286-95 «PMID: 25591468»PubMed
  25. Zimmermann MB. Methods to assess iron and iodine status. Br J Nutr 2008;99 Suppl 3():S2-9 «PMID: 18598585»PubMed
  26. Ma ZF, Venn BJ, Manning PJ, ym. Iodine Supplementation of Mildly Iodine-Deficient Adults Lowers Thyroglobulin: A Randomized Controlled Trial. J Clin Endocrinol Metab 2016;101(4):1737-44 «PMID: 26891118»PubMed
  27. Wu Q, Rayman MP, Lv H, ym. Low Population Selenium Status Is Associated With Increased Prevalence of Thyroid Disease. J Clin Endocrinol Metab 2015;100(11):4037-47 «PMID: 26305620»PubMed
  28. Carlé A, Pedersen IB, Knudsen N, ym. Hypothyroid symptoms and the likelihood of overt thyroid failure: a population-based case-control study. Eur J Endocrinol 2014;171(5):593-602 «PMID: 25305308»PubMed
  29. Ojala A, Strandberg T, Schalin-Jäntti C. Iäkkään poikkeava tyreotropiinipitoisuus. Duodecim 2019;135(23):2277-82 https://www.duodecimlehti.fi/duo15275 «https://www.duodecimlehti.fi/duo15275»13
  30. Biondi B, Cappola AR, Cooper DS. Subclinical Hypothyroidism: A Review. JAMA 2019;322(2):153-160 «PMID: 31287527»PubMed
  31. Canaris GJ, Manowitz NR, Mayor G, ym. The Colorado thyroid disease prevalence study. Arch Intern Med 2000;160(4):526-34 «PMID: 10695693»PubMed
  32. LeFevre ML, U.S. Preventive Services Task Force. Screening for thyroid dysfunction: U.S. Preventive Services Task Force recommendation statement. Ann Intern Med 2015;162(9):641-50 «PMID: 25798805»PubMed
  33. Vanderpump MP, Ahlquist JA, Franklyn JA, ym. Consensus statement for good practice and audit measures in the management of hypothyroidism and hyperthyroidism. The Research Unit of the Royal College of Physicians of London, the Endocrinology and Diabetes Committee of the Royal College of Physicians of London, and the Society for Endocrinology. BMJ 1996;313(7056):539-44 «PMID: 8789985»PubMed
  34. Birtwhistle R, Morissette K, Dickinson JA, ym. Recommendation on screening adults for asymptomatic thyroid dysfunction in primary care. CMAJ 2019;191(46):E1274-E1280 «PMID: 31740537»PubMed
  35. Hegedüs L, Bianco AC, Jonklaas J, ym. Primary hypothyroidism and quality of life. Nat Rev Endocrinol 2022;18(4):230-242 «PMID: 35042968»PubMed
  36. Wilson SA, Stem LA, Bruehlman RD. Hypothyroidism: Diagnosis and Treatment. Am Fam Physician 2021;103(10):605-613 «PMID: 33983002»PubMed
  37. Garber JR, Cobin RH, Gharib H, ym. Clinical practice guidelines for hypothyroidism in adults: cosponsored by the American Association of Clinical Endocrinologists and the American Thyroid Association. Endocr Pract 2012;18(6):988-1028 «PMID: 23246686»PubMed
  38. NICE guideline [NG145]. Thyroid disease: assessment and management. Published: 20 November 2019, https://www.nice.org.uk/guidance/ng145 «https://www.nice.org.uk/guidance/ng145»14
  39. Viikari L, Jahnukainen J, Lähteenmäki P. Endokriiniset ja metaboliset ongelmat lapsuus- ja nuoruusiän syöpähoitojen jälkeen. Duodecim 2022;138(1):21-30
  40. Mäkimattila S, Harjutsalo V, Forsblom C, ym. Response to Comment on Mäkimattila et al. Every Fifth Individual With Type 1 Diabetes Suffers From an Additional Autoimmune Disease: A Finnish Nationwide Study. Diabetes Care 2020;43:1041-1047. Diabetes Care 2020;43(8):e106-e107 «PMID: 32669417»PubMed
  41. Taylor PN, Albrecht D, Scholz A, ym. Global epidemiology of hyperthyroidism and hypothyroidism. Nat Rev Endocrinol 2018;14(5):301-316 «PMID: 29569622»PubMed
  42. Demers LM, Spencer CA. Laboratory medicine practice guidelines: laboratory support for the diagnosis and monitoring of thyroid disease. Clin Endocrinol (Oxf) 2003;58(2):138-40 «PMID: 12580927»PubMed
  43. Russell W, Harrison RF, Smith N, ym. Free triiodothyronine has a distinct circadian rhythm that is delayed but parallels thyrotropin levels. J Clin Endocrinol Metab 2008;93(6):2300-6 «PMID: 18364382»PubMed
  44. Roelfsema F, Pereira AM, Veldhuis JD, ym. Thyrotropin secretion profiles are not different in men and women. J Clin Endocrinol Metab 2009;94(10):3964-7 «PMID: 19773394»PubMed
  45. Kuzmenko NV, Tsyrlin VA, Pliss MG, ym. Seasonal variations in levels of human thyroid-stimulating hormone and thyroid hormones: a meta-analysis. Chronobiol Int 2021;38(3):301-317 «PMID: 33535823»PubMed
  46. Wang D, Cheng X, Yu S, ym. Data mining: Seasonal and temperature fluctuations in thyroid-stimulating hormone. Clin Biochem 2018;60():59-63 «PMID: 30130522»PubMed
  47. Konno N, Morikawa K. Seasonal variation of serum thyrotropin concentration and thyrotropin response to thyrotropin-releasing hormone in patients with primary hypothyroidism on constant replacement dosage of thyroxine. J Clin Endocrinol Metab 1982;54(6):1118-24 «PMID: 6804476»PubMed
  48. Thienpont LM, Faix JD, Beastall G. Standardization of FT4 and harmonization of TSH measurements - a request for input from endocrinologists and other physicians. Endocr J 2015;62(10):855-6 «PMID: 26211473»PubMed
  49. Thienpont LM, Van Uytfanghe K, Beastall G, ym. Report of the IFCC Working Group for Standardization of Thyroid Function Tests; part 1: thyroid-stimulating hormone. Clin Chem 2010;56(6):902-11 «PMID: 20395624»PubMed
  50. Ain KB, Pucino F, Shiver TM, ym. Thyroid hormone levels affected by time of blood sampling in thyroxine-treated patients. Thyroid 1993;3(2):81-5 «PMID: 8369656»PubMed
  51. Dora JM, Biscolla RPM, Caldas G, ym. Choosing Wisely for Thyroid Conditions: Recommendations of the Thyroid Department of the Brazilian Society of Endocrinology and Metabolism. Arch Endocrinol Metab 2021;65(2):248-252 «PMID: 33587833»PubMed
  52. Halsall DJ, Oddy S. Clinical and laboratory aspects of 3,3',5'-triiodothyronine (reverse T3). Ann Clin Biochem 2021;58(1):29-37 «PMID: 33040575»PubMed
  53. Gomes-Lima C, Wartofsky L, Burman K. Can Reverse T3 Assay Be Employed to Guide T4 vs. T4/T3 Therapy in Hypothyroidism? Front Endocrinol (Lausanne) 2019;10():856 «PMID: 31920970»PubMed
  54. Vanderpump MP, Tunbridge WM, French JM, ym. The incidence of thyroid disorders in the community: a twenty-year follow-up of the Whickham Survey. Clin Endocrinol (Oxf) 1995;43(1):55-68 «PMID: 7641412»PubMed
  55. Khoodoruth MAS, Abdo AKA, Ouanes S. Quetiapine-Induced Thyroid Dysfunction: A Systematic Review. J Clin Pharmacol 2022;62(1):20-35 «PMID: 34467533»PubMed
  56. Vinayak Patki, Aniket Kumbhojkar, Praveen Khilnani. Sick Euthyroid Syndrome: A Myth or Reality. Journal of Pediatric Critical Care 2017. Vol 4 : 4. DOI-10.21304/2017.0403.00213
  57. DeGroo L. The Non-Thyroidal Illness Syndrome. [Updated 2015 Feb 1]. Teoksessa Feingold KR, Anawalt B, Blackman MR ym. toim. Endotext [Internet]. South Dartmouth (MA): MDText.com, Inc.; 2000-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK285570/ «https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK285570/»15
  58. Gurnell M, Halsall DJ, Chatterjee VK. What should be done when thyroid function tests do not make sense? Clin Endocrinol (Oxf) 2011;74(6):673-8 «PMID: 21521292»PubMed
  59. Favresse J, Burlacu MC, Maiter D, ym. Interferences With Thyroid Function Immunoassays: Clinical Implications and Detection Algorithm. Endocr Rev 2018;39(5):830-850 «PMID: 29982406»PubMed
  60. Persani L. Clinical review: Central hypothyroidism: pathogenic, diagnostic, and therapeutic challenges. J Clin Endocrinol Metab 2012;97(9):3068-78 «PMID: 22851492»PubMed
  61. Somwaru LL, Rariy CM, Arnold AM, ym. The natural history of subclinical hypothyroidism in the elderly: the cardiovascular health study. J Clin Endocrinol Metab 2012;97(6):1962-9 «PMID: 22438233»PubMed
  62. Surks MI, Hollowell JG. Age-specific distribution of serum thyrotropin and antithyroid antibodies in the US population: implications for the prevalence of subclinical hypothyroidism. J Clin Endocrinol Metab 2007;92(12):4575-82 «PMID: 17911171»PubMed
  63. Bremner AP, Feddema P, Leedman PJ, ym. Age-related changes in thyroid function: a longitudinal study of a community-based cohort. J Clin Endocrinol Metab 2012;97(5):1554-62 «PMID: 22344200»PubMed
  64. Waring AC, Arnold AM, Newman AB, ym. Longitudinal changes in thyroid function in the oldest old and survival: the cardiovascular health study all-stars study. J Clin Endocrinol Metab 2012;97(11):3944-50 «PMID: 22879629»PubMed
  65. Meyerovitch J, Rotman-Pikielny P, Sherf M, ym. Serum thyrotropin measurements in the community: five-year follow-up in a large network of primary care physicians. Arch Intern Med 2007;167(14):1533-8 «PMID: 17646608»PubMed
  66. Biondi B, Cooper DS. The clinical significance of subclinical thyroid dysfunction. Endocr Rev 2008;29(1):76-131 «PMID: 17991805»PubMed
  67. Díez JJ, Iglesias P. Spontaneous subclinical hypothyroidism in patients older than 55 years: an analysis of natural course and risk factors for the development of overt thyroid failure. J Clin Endocrinol Metab 2004;89(10):4890-7 «PMID: 15472181»PubMed
  68. Klaver EI, van Loon HC, Stienstra R, ym. Thyroid hormone status and health-related quality of life in the LifeLines Cohort Study. Thyroid 2013;23(9):1066-73 «PMID: 23530992»PubMed
  69. Correia N, Mullally S, Cooke G, ym. Evidence for a specific defect in hippocampal memory in overt and subclinical hypothyroidism. J Clin Endocrinol Metab 2009;94(10):3789-97 «PMID: 19584178»PubMed
  70. Valdés S, Maldonado-Araque C, Lago-Sampedro A, ym. Reference values for TSH may be inadequate to define hypothyroidism in persons with morbid obesity: Di@bet.es study. Obesity (Silver Spring) 2017;25(4):788-793 «PMID: 28276648»PubMed
  71. Leng O, Razvi S. Hypothyroidism in the older population. Thyroid Res 2019;12():2 «PMID: 30774717»PubMed
  72. Treister-Goltzman Y, Yarza S, Peleg R. Lipid profile in mild subclinical hypothyroidism: systematic review and meta-analysis. Minerva Endocrinol (Torino) 2021;46(4):428-440 «PMID: 35078310»PubMed
  73. Biondi B, Palmieri EA, Lombardi G, ym. Effects of subclinical thyroid dysfunction on the heart. Ann Intern Med 2002;137(11):904-14 «PMID: 12458990»PubMed
  74. Pearce SH, Brabant G, Duntas LH, ym. 2013 ETA Guideline: Management of Subclinical Hypothyroidism. Eur Thyroid J 2013;2(4):215-28 «PMID: 24783053»PubMed
  75. Bekkering GE, Agoritsas T, Lytvyn L, ym. Thyroid hormones treatment for subclinical hypothyroidism: a clinical practice guideline. BMJ 2019;365():l2006 «PMID: 31088853»PubMed
  76. Stott DJ, Rodondi N, Kearney PM, ym. Thyroid Hormone Therapy for Older Adults with Subclinical Hypothyroidism. N Engl J Med 2017;376(26):2534-2544 «PMID: 28402245»PubMed
  77. Feller M, Snel M, Moutzouri E, ym. Association of Thyroid Hormone Therapy With Quality of Life and Thyroid-Related Symptoms in Patients With Subclinical Hypothyroidism: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA 2018;320(13):1349-1359 «PMID: 30285179»PubMed
  78. Waguespack SG. Thyroid Sequelae of Pediatric Cancer Therapy. Horm Res Paediatr 2019;91(2):104-117 «PMID: 30541010»PubMed
  79. Pasqualetti G, Pagano G, Rengo G, ym. Subclinical Hypothyroidism and Cognitive Impairment: Systematic Review and Meta-Analysis. J Clin Endocrinol Metab 2015;100(11):4240-8 «PMID: 26305618»PubMed
  80. Pollock MA, Sturrock A, Marshall K, ym. Thyroxine treatment in patients with symptoms of hypothyroidism but thyroid function tests within the reference range: randomised double blind placebo controlled crossover trial. BMJ 2001;323(7318):891-5 «PMID: 11668132»PubMed
  81. Jonklaas J, Bianco AC, Bauer AJ, ym. Guidelines for the treatment of hypothyroidism: prepared by the american thyroid association task force on thyroid hormone replacement. Thyroid 2014;24(12):1670-751 «PMID: 25266247»PubMed
  82. Kaptein EM, Beale E, Chan LS. Thyroid hormone therapy for obesity and nonthyroidal illnesses: a systematic review. J Clin Endocrinol Metab 2009;94(10):3663-75 «PMID: 19737920»PubMed
  83. Salmela P, Metso S, Moilanen L, ym. [Treatment of primary hypothyroidism in adult patients]. Duodecim 2016;132(1):33-42 «PMID: 27044179»PubMed
  84. Biondi B, Wartofsky L. Treatment with thyroid hormone. Endocr Rev 2014;35(3):433-512 «PMID: 24433025»PubMed
  85. Roos A, Linn-Rasker SP, van Domburg RT, ym. The starting dose of levothyroxine in primary hypothyroidism treatment: a prospective, randomized, double-blind trial. Arch Intern Med 2005;165(15):1714-20 «PMID: 16087818»PubMed
  86. Vasileiou M, Gilbert J, Fishburn S, ym. Thyroid disease assessment and management: summary of NICE guidance. BMJ 2020;368():m41 «PMID: 31996347»PubMed
  87. Bach-Huynh TG, Nayak B, Loh J, ym. Timing of levothyroxine administration affects serum thyrotropin concentration. J Clin Endocrinol Metab 2009;94(10):3905-12 «PMID: 19584184»PubMed
  88. Pang X, Pu T, Xu L, ym. Effect of l-thyroxine administration before breakfast vs at bedtime on hypothyroidism: A meta-analysis. Clin Endocrinol (Oxf) 2020;92(5):475-481 «PMID: 32022947»PubMed
  89. Ross DS. Treatment of primary hypothyroidism in adults. UpToDate. April 2023. https://www.uptodate.com/contents/treatment-of-primary-hypothyroidism-in-adults «https://www.uptodate.com/contents/treatment-of-primary-hypothyroidism-in-adults»16
  90. Wartofsky L, Dickey RA. The evidence for a narrower thyrotropin reference range is compelling. J Clin Endocrinol Metab 2005;90(9):5483-8 «PMID: 16148345»PubMed
  91. Walsh JP, Ward LC, Burke V, ym. Small changes in thyroxine dosage do not produce measurable changes in hypothyroid symptoms, well-being, or quality of life: results of a double-blind, randomized clinical trial. J Clin Endocrinol Metab 2006;91(7):2624-30 «PMID: 16670161»PubMed
  92. Surks MI, Goswami G, Daniels GH. The thyrotropin reference range should remain unchanged. J Clin Endocrinol Metab 2005;90(9):5489-96 «PMID: 16148346»PubMed
  93. Okosieme O, Gilbert J, Abraham P, ym. Management of primary hypothyroidism: statement by the British Thyroid Association Executive Committee. Clin Endocrinol (Oxf) 2016;84(6):799-808 «PMID: 26010808»PubMed
  94. Burgos N, Toloza FJK, Singh Ospina NM, ym. Clinical Outcomes After Discontinuation of Thyroid Hormone Replacement: A Systematic Review and Meta-Analysis. Thyroid 2021;31(5):740-751 «PMID: 33161885»PubMed
  95. Jonklaas J. Optimal Thyroid Hormone Replacement. Endocr Rev 2022;43(2):366-404 «PMID: 34543420»PubMed
  96. Briesacher BA, Andrade SE, Fouayzi H, ym. Comparison of drug adherence rates among patients with seven different medical conditions. Pharmacotherapy 2008;28(4):437-43 «PMID: 18363527»PubMed
  97. Briesacher BA, Andrade SE, Fouayzi H, ym. Medication adherence and use of generic drug therapies. Am J Manag Care 2009;15(7):450-6 «PMID: 19589012»PubMed
  98. Caron P, Declèves X. The Use of Levothyroxine Absorption Tests in Clinical Practice. J Clin Endocrinol Metab 2023;108(8):1875-1888 «PMID: 36916146»PubMed
  99. Walker JN, Shillo P, Ibbotson V, ym. A thyroxine absorption test followed by weekly thyroxine administration: a method to assess non-adherence to treatment. Eur J Endocrinol 2013;168(6):913-7 «PMID: 23554450»PubMed
  100. McMillan M, Rotenberg KS, Vora K, ym. Comorbidities, Concomitant Medications, and Diet as Factors Affecting Levothyroxine Therapy: Results of the CONTROL Surveillance Project. Drugs R D 2016;16(1):53-68 «PMID: 26689565»PubMed
  101. Thayakaran R, Adderley NJ, Sainsbury C, ym. Thyroid replacement therapy, thyroid stimulating hormone concentrations, and long term health outcomes in patients with hypothyroidism: longitudinal study. BMJ 2019;366():l4892 «PMID: 31481394»PubMed
  102. Lillevang-Johansen M, Abrahamsen B, Jørgensen HL, ym. Duration of over- and under-treatment of hypothyroidism is associated with increased cardiovascular risk. Eur J Endocrinol 2019;180(6):407-416 «PMID: 31035256»PubMed
  103. Perros P, Nirantharakumar K, Hegedüs L. Recent evidence sets therapeutic targets for levothyroxine-treated patients with primary hypothyroidism based on risk of death. Eur J Endocrinol 2021;184(2):C1-C3 «PMID: 33306038»PubMed
  104. Flynn RW, Bonellie SR, Jung RT, ym. Serum thyroid-stimulating hormone concentration and morbidity from cardiovascular disease and fractures in patients on long-term thyroxine therapy. J Clin Endocrinol Metab 2010;95(1):186-93 «PMID: 19906785»PubMed
  105. Flinterman LE, Kuiper JG, Korevaar JC, ym. Impact of a Forced Dose-Equivalent Levothyroxine Brand Switch on Plasma Thyrotropin: A Cohort Study. Thyroid 2020;30(6):821-828 «PMID: 32188356»PubMed
  106. Okosieme OE, Belludi G, Spittle K, ym. Adequacy of thyroid hormone replacement in a general population. QJM 2011;104(5):395-401 «PMID: 21109503»PubMed
  107. Rodondi N, den Elzen WP, Bauer DC, ym. Subclinical hypothyroidism and the risk of coronary heart disease and mortality. JAMA 2010;304(12):1365-74 «PMID: 20858880»PubMed
  108. Razvi S, Weaver JU, Butler TJ, ym. Levothyroxine treatment of subclinical hypothyroidism, fatal and nonfatal cardiovascular events, and mortality. Arch Intern Med 2012;172(10):811-7 «PMID: 22529180»PubMed
  109. Somwaru LL, Arnold AM, Joshi N, ym. High frequency of and factors associated with thyroid hormone over-replacement and under-replacement in men and women aged 65 and over. J Clin Endocrinol Metab 2009;94(4):1342-5 «PMID: 19126628»PubMed
  110. Olkkola K,Kiviluoma K, Saari T ym. (toim.). Anestesiologia, teho-, ensi- ja kivunhoito. 2021. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim
  111. Ross DS, Cooper DS, Mulder JE. Myxedema coma. UpToDate. UpToDate Inc. https://www.uptodate.com/contents/myxedema-coma (Accessed on Jan, 2023) «https://www.uptodate.com/contents/myxedema-coma»17
  112. Brent GA, Weetman AP. Hypothyroidism and Thyroiditis teoksessa Williams Textbook of Endocrinology (Toim. Melmed, Shlomo ym.) (14th Edition). Elsevier - OHCE, 2020.
  113. Raivio R. Väitöskirja. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. 2016. Tampere University Press https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0178-1 «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0178-1»18
  114. Raivio R, Holmberg-Marttila D, Mattila KJ. Patients' assessments of the continuity of primary care in Finland: a 15-year follow-up questionnaire survey. Br J Gen Pract 2014;64(627):e657-63 «PMID: 25267052»PubMed
  115. Mitchell AL, Hegedüs L, Žarković M, ym. Patient satisfaction and quality of life in hypothyroidism: An online survey by the british thyroid foundation. Clin Endocrinol (Oxf) 2021;94(3):513-520 «PMID: 32978985»PubMed
  116. Peterson SJ, Cappola AR, Castro MR, ym. An Online Survey of Hypothyroid Patients Demonstrates Prominent Dissatisfaction. Thyroid 2018;28(6):707-721 «PMID: 29620972»PubMed
  117. Perros P, Hegedüs L, Nagy EV, ym. The Impact of Hypothyroidism on Satisfaction with Care and Treatment and Everyday Living: Results from E-Mode Patient Self-Assessment of Thyroid Therapy, a Cross-Sectional, International Online Patient Survey. Thyroid 2022;32(10):1158-1168 «PMID: 35959734»PubMed
  118. Perros P, Nagy EV, Papini E, ym. Hypothyroidism and Somatization: Results from E-Mode Patient Self-Assessment of Thyroid Therapy, a Cross-Sectional, International Online Patient Survey. Thyroid 2023;33(8):927-939 «PMID: 37134204»PubMed
  119. Panicker V, Evans J, Bjøro T, ym. A paradoxical difference in relationship between anxiety, depression and thyroid function in subjects on and not on T4: findings from the HUNT study. Clin Endocrinol (Oxf) 2009;71(4):574-80 «PMID: 19751298»PubMed
  120. Borson-Chazot F, Terra JL, Goichot B, ym. What Is the Quality of Life in Patients Treated with Levothyroxine for Hypothyroidism and How Are We Measuring It? A Critical, Narrative Review. J Clin Med 2021;10(7): «PMID: 33808358»PubMed
  121. Jørgensen P, Langhammer A, Krokstad S, ym. Diagnostic labelling influences self-rated health. A prospective cohort study: the HUNT Study, Norway. Fam Pract 2015;32(5):492-9 «PMID: 26240089»PubMed
  122. Sawicka-Gutaj N, Ruchala M, Feldt-Rasmussen U, ym. Patients with Benign Thyroid Diseases Experience an Impaired Sex Life. Thyroid 2018;28(10):1261-1269 «PMID: 30039748»PubMed
  123. Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 12.9.2023). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi «»8
  124. Wekking EM, Appelhof BC, Fliers E, ym. Cognitive functioning and well-being in euthyroid patients on thyroxine replacement therapy for primary hypothyroidism. Eur J Endocrinol 2005;153(6):747-53 «PMID: 16322379»PubMed
  125. Saravanan P, Chau WF, Roberts N, ym. Psychological well-being in patients on 'adequate' doses of l-thyroxine: results of a large, controlled community-based questionnaire study. Clin Endocrinol (Oxf) 2002;57(5):577-85 «PMID: 12390330»PubMed
  126. Saltevo J, Kautiainen H, Mäntyselkä P, ym. The Relationship between Thyroid Function and Depressive Symptoms-the FIN-D2D Population-Based Study. Clin Med Insights Endocrinol Diabetes 2015;8():29-33 «PMID: 25987853»PubMed
  127. Karmisholt J, Andersen S, Laurberg P. Weight loss after therapy of hypothyroidism is mainly caused by excretion of excess body water associated with myxoedema. J Clin Endocrinol Metab 2011;96(1):E99-103 «PMID: 20926526»PubMed
  128. Wiersinga WM, Duntas L, Fadeyev V, ym. 2012 ETA Guidelines: The Use of L-T4 + L-T3 in the Treatment of Hypothyroidism. Eur Thyroid J 2012;1(2):55-71 «PMID: 24782999»PubMed
  129. Kraut E, Farahani P. A Systematic Review of Clinical Practice Guidelines' Recommendations on Levothyroxine Therapy Alone versus Combination Therapy (LT4 plus LT3) for Hypothyroidism. Clin Invest Med 2015;38(6):E305-13 «PMID: 26654514»PubMed
  130. Lan H, Wen J, Mao Y, ym. Combined T4 + T3 therapy versus T4 monotherapy effect on psychological health in hypothyroidism: A systematic review and meta-analysis. Clin Endocrinol (Oxf) 2022;97(1):13-25 «PMID: 35445422»PubMed
  131. Leese GP, Soto-Pedre E, Donnelly LA. Liothyronine use in a 17 year observational population-based study - the tears study. Clin Endocrinol (Oxf) 2016;85(6):918-925 «PMID: 26940864»PubMed
  132. Tariq A, Wert Y, Cheriyath P, ym. Effects of Long-Term Combination LT4 and LT3 Therapy for Improving Hypothyroidism and Overall Quality of Life. South Med J 2018;111(6):363-369 «PMID: 29863229»PubMed
  133. DiStefano J 3rd, Jonklaas J. Predicting Optimal Combination LT4 + LT3 Therapy for Hypothyroidism Based on Residual Thyroid Function. Front Endocrinol (Lausanne) 2019;10():746 «PMID: 31803137»PubMed
  134. Jonklaas J, Bianco AC, Cappola AR, ym. Evidence-Based Use of Levothyroxine/Liothyronine Combinations in Treating Hypothyroidism: A Consensus Document. Thyroid 2021;31(2):156-182 «PMID: 33276704»PubMed
  135. Yi W, Kim BH, Kim M, ym. Heart Failure and Stroke Risks in Users of Liothyronine With or Without Levothyroxine Compared with Levothyroxine Alone: A Propensity Score-Matched Analysis. Thyroid 2022;32(7):764-771 «PMID: 35570696»PubMed
  136. Khan W, Van Der Gugten G, Holmes DT. Thyrotoxicosis due to 1000-fold error in compounded liothyronine: A case elucidated by mass spectrometry. Clin Mass Spectrom 2019;11():8-11 «PMID: 34841067»PubMed
  137. Van Tassell B, Wohlford GF 4th, Linderman JD, ym. Pharmacokinetics of L-Triiodothyronine in Patients Undergoing Thyroid Hormone Therapy Withdrawal. Thyroid 2019;29(10):1371-1379 «PMID: 31364488»PubMed
  138. Saberi M, Utiger RD. Serum thyroid hormone and thyrotropin concentrations during thyroxine and triiodothyronine therapy. J Clin Endocrinol Metab 1974;39(5):923-7 «PMID: 4422006»PubMed
  139. Nicoloff JT, Low JC, Dussault JH, ym. Simultaneous measurement of thyroxine and triiodothyronine peripheral turnover kinetics in man. J Clin Invest 1972;51(3):473-83 «PMID: 4110897»PubMed
  140. Celi FS, Zemskova M, Linderman JD, ym. Metabolic effects of liothyronine therapy in hypothyroidism: a randomized, double-blind, crossover trial of liothyronine versus levothyroxine. J Clin Endocrinol Metab 2011;96(11):3466-74 «PMID: 21865366»PubMed
  141. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. §24. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»19
  142. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. 4a§. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785»20
  143. Alexander EK, Pearce EN, Brent GA, ym. 2017 Guidelines of the American Thyroid Association for the Diagnosis and Management of Thyroid Disease During Pregnancy and the Postpartum. Thyroid 2017;27(3):315-389 «PMID: 28056690»PubMed
  144. Osinga JAJ, Derakhshan A, Feldt-Rasmussen U, ym. TSH and FT4 Reference Interval Recommendations and Prevalence of Gestational Thyroid Dysfunction: Quantification of Current Diagnostic Approaches. J Clin Endocrinol Metab 2024;109(3):868-878 «PMID: 37740543»PubMed
  145. De Groot L, Abalovich M, Alexander EK, ym. Management of thyroid dysfunction during pregnancy and postpartum: an Endocrine Society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab 2012;97(8):2543-65 «PMID: 22869843»PubMed
  146. Lee RH, Spencer CA, Mestman JH, ym. Free T4 immunoassays are flawed during pregnancy. Am J Obstet Gynecol 2009;200(3):260.e1-6 «PMID: 19114271»PubMed
  147. Aguree S, Gernand AD. Plasma volume expansion across healthy pregnancy: a systematic review and meta-analysis of longitudinal studies. BMC Pregnancy Childbirth 2019;19(1):508 «PMID: 31856759»PubMed
  148. Patel J, Landers K, Li H, ym. Thyroid hormones and fetal neurological development. J Endocrinol 2011;209(1):1-8 «PMID: 21212091»PubMed
  149. Filetti S, Durante C, Hartl D, ym. Thyroid cancer: ESMO Clinical Practice Guidelines for diagnosis, treatment and follow-up†. Ann Oncol 2019;30(12):1856-1883 «PMID: 31549998»PubMed
  150. Suomen Kilpirauhassyöpäryhmä. Papillaarinen ja follikulaarinen kilpirauhasen syöpä. https://ammattilaiset.terveyskyla.fi/tietoa/papillaarinen-ja-follikulaarinen-kilpirauhasen-syöpä «https://ammattilaiset.terveyskyla.fi/tietoa/papillaarinen-ja-follikulaarinen-kilpirauhasen-syöpä»21
  151. Haugen BR, Alexander EK, Bible KC, ym. 2015 American Thyroid Association Management Guidelines for Adult Patients with Thyroid Nodules and Differentiated Thyroid Cancer: The American Thyroid Association Guidelines Task Force on Thyroid Nodules and Differentiated Thyroid Cancer. Thyroid 2016;26(1):1-133 «PMID: 26462967»PubMed
  152. Welch JJG, Ames B, Cohen LE, ym. Management of childhood cancer survivors at risk for thyroid function abnormalities: A Delphi study. Pediatr Blood Cancer 2022;69(12):e29942 «PMID: 36069601»PubMed
  153. Danner E, Niuro L, Huopio H, ym. Incidence of primary congenital hypothyroidism over 24 years in Finland. Pediatr Res 2023;93(3):649-653 «PMID: 35661828»PubMed
  154. Wassner AJ. Congenital Hypothyroidism. Clin Perinatol 2018;45(1):1-18 «PMID: 29405999»PubMed
  155. Linko-Parvinen A, Kouki A, Uitto J. Synnynnäisen hypotyreoosin seulonta vastasyntyneiltä kuiva- ja napaverinäytteistä. Lääkäril 2018;73:512-7
  156. Rose SR, Wassner AJ, Wintergerst KA, ym. Congenital Hypothyroidism: Screening and Management. Pediatrics 2023;151(1): «PMID: 36827523»PubMed
  157. van Trotsenburg P, Stoupa A, Léger J, ym. Congenital Hypothyroidism: A 2020-2021 Consensus Guidelines Update-An ENDO-European Reference Network Initiative Endorsed by the European Society for Pediatric Endocrinology and the European Society for Endocrinology. Thyroid 2021;31(3):387-419 «PMID: 33272083»PubMed
  158. Niuro L, Danner E, Viikari L, ym. Treatment of Congenital Hypothyroidism: Impact of Secular Changes in Levothyroxine Initial Dose on Early Growth. Horm Res Paediatr 2023;96(4):376-384 «PMID: 36476603»PubMed
  159. Hunter I, Greene SA, MacDonald TM, ym. Prevalence and aetiology of hypothyroidism in the young. Arch Dis Child 2000;83(3):207-10 «PMID: 10952634»PubMed
  160. Crisafulli G, Gallizzi R, Aversa T, ym. Thyroid function test evolution in children with Hashimoto's thyroiditis is closely conditioned by the biochemical picture at diagnosis. Ital J Pediatr 2018;44(1):22 «PMID: 29415743»PubMed
  161. Saari A, Pokka J, Mäkitie O, ym. Early Detection of Abnormal Growth Associated with Juvenile Acquired Hypothyroidism. J Clin Endocrinol Metab 2021;106(2):e739-e748 «PMID: 33245341»PubMed
  162. Jonklaas J. Sex and age differences in levothyroxine dosage requirement. Endocr Pract 2010;16(1):71-9 «PMID: 19833578»PubMed
  163. Paone L, Fleisch AF, Feldman HA, ym. Liothyronine Improves Biochemical Control of Congenital Hypothyroidism in Patients with Central Resistance to Thyroid Hormone. J Pediatr 2016;175():167-172.e1 «PMID: 27178621»PubMed
  164. Torlontano M, Durante C, Torrente I, ym. Type 2 deiodinase polymorphism (threonine 92 alanine) predicts L-thyroxine dose to achieve target thyrotropin levels in thyroidectomized patients. J Clin Endocrinol Metab 2008;93(3):910-3 «PMID: 18073314»PubMed
  165. Ross DS. Central hypothyroidism. UpToDate. April 2022. https://www.uptodate.com/contents/central-hypothyroidism «https://www.uptodate.com/contents/central-hypothyroidism»22

B

Kilpirauhashormonihoidon vaikutus ylipainoon kilpirauhasen vajaatoiminnassa

Kilpirauhasarvojen normaalistamiseen tähtäävä kilpirauhashormonihoito ei ilmeisesti korjaa ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnassa.

B

Subkliinisen hypotyreoosin hoidon vaikuttavuus

Tyroksiinihoito ei ilmeisesti vaikuta oireisiin, mielialaan, elämänlaatuun tai kognitioon henkilöillä, joilla on subkliininen hypotyreoosi.

B

Synteettisen levotyroksiinin (T4) ja liotyroniinin (T3) yhdistelmähoidon vaikuttavuus

Synteettisen levotyroksiinin (T4) ja liotyroniinin (T3) yhdistelmähoidolla ei ilmeisesti ole vaikutusta kliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden elämänlaatuun, väsymykseen, masennukseen, ahdistuneisuuteen tai kipuun.

Epätyypillisesti käyttäytyvien kilpirauhasen toimintakokeiden syyt ja niiden selvittely
Hormonimuutokset primaarisen hypotyreoosin vaikeusasteen mukaan
Hypotyreoosin diagnostiikkakaavio
Hypotyreoosin oireiden ja löydösten esiintyminen terveillä ja hypotyreoosia sairastavilla
Kilpirauhasarvot akuutin sairauden yhteydessä
Subkliinisen hypotyreoosin hoito aikuisella
Tyroksiinihoidon aloitusannos ja annoksen muutokset aikuisilla
Tyroksiinihoidon tarpeen arviointi raskaana olevilla naisilla, joilla ei ole ollut tyroksiinia käytössä ennen raskautta

Aiheeseen liittyviä suosituksia