Insuliininpuutosdiabetes

Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 12.11.2025 | Tila: voimassa Tulosta
Aihepiiri(t): Endokrinologia, Kuntoutus, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä

Insuliininpuutosdiabetes

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä
12.11.2025

Ota käyttöön

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

 

Johdanto

  • Tyypin 1 diabetesta sairastaa Suomessa noin 45 000 henkilöä. Jos nykytrendi säilyy, tyypin 1 diabetesta sairastavien määrä kasvaa kolmanneksen 10 tulevan vuoden aikana (Diabetesrekisteri: «https://www.thl.fi/kansallisten-laaturekisterien-raportit/diabetesrekisteri/index.html»2), «STAKES, raportteja 8/2005. Diabetes Suomessa....»1.
  • Muita insuliininpuutosdiabeteksen muotoja ovat esimerkiksi haimatulehduksen tai haimanpoiston aiheuttama ja immunologisiin syöpähoitoihin liittyvä sekundaarinen diabetes sekä osa monogeenisista diabetesmuodoista.
  • Myös tyypin 2 diabeteksena alkanut sairaus voi edetä merkittävään insuliininpuutokseen.
  • Tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes edustavat ääripäitä, joiden väliin mahtuu paljon potilaita, joilla on molempien pääryhmien piirteitä. Epäselvässä tilanteessa on parempi käyttää diagnoosia "epävarma diabetestyyppi" kuin tehdä loppuiäksi niin sanottu varma alatyypin diagnoosi. Tällä on merkitystä esimerkiksi hoidon valinnan ja korvattavuuden kannalta.
  • Insuliininpuutosdiabeteksen hoidossa ei hyödynnetä riittävästi nykytekniikkaa. Suuri osa insuliininpuutosdiabetesta sairastavista ei tällä hetkellä saavuta hoitotasapainolle asetettuja tavoitteita arvioituna HbA1c-arvolla tai kudossensorointia käyttävillä aikana, jolloin glukoosi on tavoitealueella (time in range, TIR).
  • Diabeteksen hoidosta vastaa pääosin potilas itse, minkä vuoksi omahoidon voimavarojen tuella sekä omahoidon ja elintapojen ohjauksella on elämänlaadun ja hoidon tulosten kannalta tärkeä merkitys.
  • Psykososiaaliset ja sosioekonomiset riski- ja voimavaratekijät, elämänlaatu ja hoidon aiheuttama kuormitus tulee huomioida diabeteksen ja lisäsairauksien ehkäisyssä, yksilöllisessä hoidossa ja ohjauksessa.

Tiivistelmä ja potilasversio

Aiheen rajaus

  • Tässä suosituksessa käsitellään ≥ 16-vuotiaiden insuliininpuutosdiabeteksen ehkäisyä, diagnostiikkaa, hoitoa ja omahoidon ohjausta.

Kohderyhmä

  • Suosituksen kohderyhmänä ovat ensisijaisesti kaikki diabetesta sairastavien hoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattihenkilöt.

Keskeinen sanoma

  • Suosituksen päätavoitteena on antaa keinoja insuliininpuutosdiabeteksen diagnostiikkaan, hyvään hoitoon, elämänlaadun tukemiseen ja lisäsairauksien estoon.
  • Insuliininpuutosdiabeteksella tarkoitetaan tässä yhteydessä tyypin 1 diabetesta ja siihen verrattavia tiloja (sekundaariseen, tyypin 2, monogeeniseen tai muuhun diabetekseen liittyvä merkittävä insuliininpuute).
  • Tyypin 1 diabetesta sairastaa Suomessa noin 45 000 henkilöä. Muiden insuliininpuutosdiabetesta sairastavien esiintyvyysluvut eivät ole tiedossa.
  • Diabetes on sairaus, jota luonnehtii plasman kroonisesti suurentunut glukoosipitoisuus. Siihen voi liittyä äkillisiä ja kroonisia lisäsairauksia, jotka oleellisesti vaikuttavat sairastuneen elämänlaatuun ja ennusteeseen «Alberti KG, Zimmet PZ. Definition, diagnosis and c...»2.
  • Vaikka insuliininpuutosdiabeteksessa hyperglykemian keskeinen syy on puutteellinen insuliinineritys, insuliiniresistenssi (heikentynyt insuliinin vaikutus) voi entisestään voimistaa hyperglykemiaa.
  • Diabetes ei ole yhtenäinen sairaus, vaan se voidaan ilmiasunsa tai etiologiansa perusteella jakaa eri tyyppeihin, joista yleisimmät ovat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes sekä sekundaarinen diabetes. Luokitus ei ole selkeä, vaan se perustuu konsensusmääritelmiin.
  • Epätarkkaa jakoa alatyyppeihin ei voida pitää hoidon valinnan ainoana perusteena. Diabeteksen luonne saattaa myös muuttua sairauden edetessä (ks. kuvat «Diabeteksen etiologisten alaryhmien ja glykemian vaiheiden jakautuminen»1, «Diabeteksen eteneminen»2 ja «Patofysiologialtaan erilaisten diabetestyyppien sijoittuminen insuliinin tuotannon ja insuliiniresistenssin suhteelliselle asteikolle»3), joten luokitusta tärkeämpää on arvioida insuliininpuutteen vaikeusaste ja pyrkiä lisäsairauksia tehokkaasti ehkäisevään hoitoon. On huomioitava, että myös alun perin "tavallista" tyypin 2 diabetesta sairastavalle voi ajan myötä kehittyä merkittävä insuliininpuutos, jolloin hyperglykemian hoito toteutetaan insuliininpuutosdiabeteksen tapaan.
  • Insuliininpuutosdiabeteksen hoito vaatii erityisosaamista ja moniammatillista verkostoa eri elämäntilanteissa ja sairauden eri vaiheissa. Hoito ja hoidonohjaus on syytä keskittää asiaan perehtyneelle hoitohenkilökunnalle. Diabeteksen hoidon ja omahoidon ohjauksen tärkeimpänä tavoitteena on
    • tukea sairastuneen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja valmiuksia vaikuttaa hyvinvointiinsa ilman kohtuuttomia rajoituksia
    • ehkäistä akuutteja lisäsairauksia (vakavat hypoglykemiat, ketoasidoosi, hyperosmolaarinen hyperglykeeminen oireyhtymä) ja niiden aiheuttama kuolema
    • ehkäistä glukoositasapainon poikkeavuudesta (hyperglykemia, hypoglykemia) johtuvia oireita
    • ehkäistä pitkäaikaisia lisäsairauksia eli mikro- (retinopatia, nefropatia, neuropatia) ja makrovaskulaarisia lisäsairauksia hyvällä verenglukoosin ja metabolisen oireyhtymän osatekijöiden hoidolla.
  • Hyperglykemian hoidon intensiivisyys on ratkaistava yksilöllisesti niin, että otetaan huomioon omahoidon voimavarat, hypoglykemiaherkkyys, sairauden vaihe, muut sairaudet ja odotettavissa oleva elinikä.
  • Yksilöllisesti asetettuihin glukoositavoitteisiin tulee pyrkiä aktiivisesti, ja insuliininpuutosdiabeteksen hoidossa niihin pääsemiseksi tulee aktiivisesti tarjota modernin hoidon (automatisoitu (AID)-pumppuhoito ja glukoosisensorointi) tarjoamia mahdollisuuksia niistä hyötyville.
  • Makrovaskulaariset lisäsairaudet ovat merkittävin kuoleman ja sairastavuuden syy.
  • Pitkäaikaisten lisäsairauksien ehkäisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista riskitekijöiden (mm. dyslipidemia, kohonnut verenpaine, tupakointi, hyperglykemia, psykososiaaliset riskitekijät) hoitoa moniammatillisen ohjauksen ja tuen sekä lääkehoidon avulla.
  • Diabeteksen hoito, omahoidon ohjaus ja tuki on suunniteltava yksilöllisesti niin, että huomioidaan sairastuneen elämäntilanne ja voimavarat (mm. tiedot, taidot, psyykkiset, sosiaaliset ja taloudelliset). Elämänlaatuun vaikuttaa sairauden lisäksi usein haasteellinen hoito.
  • Keskeistä hoidon ja tarvittavien elintapamuutosten onnistumisessa on motivoiva, voimavaroja tukeva ja moniammatillinen omahoidon ohjaus ja tuki.
Kuva 1.

Diabeteksen etiologisten alaryhmien ja glykemian vaiheiden jakautuminen.

Kuva 2.

Diabeteksen eteneminen.

Kuva 3.

Patofysiologialtaan erilaisten diabetestyyppien sijoittuminen insuliinin tuotannon ja insuliiniresistenssin suhteelliselle asteikolle.

MODY = maturity-onset diabetes in the young

Määritelmät

Mikä diabetes on?

  • Diabetes on sairaus, jossa plasman glukoosipitoisuus on pitkäaikaisesti suurentunut. Sairauteen voi liittyä äkillisiä ja pitkäaikaisia lisäsairauksia, jotka vaikuttavat oleellisesti potilaan elämänlaatuun ja ennusteeseen «Alberti KG, Zimmet PZ. Definition, diagnosis and c...»2.
  • Hyperglykemian synty edellyttää ainakin jonkinasteista insuliininerityksen häiriötä, joka ei riitä kompensoimaan insuliiniresistenssiä eli insuliinin heikentynyttä vaikutusta kohdekudoksissa.
  • Tyypin 1 diabetes (T1D, DM1) (ICD-10-koodi E10.*):
    • Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia tuottavat haiman beetasolut tuhoutuvat vaihtelevalla nopeudella autoimmuuniprosessin kautta. Seurauksena on insuliininpuutos, joka johtaa hoitamattomana ketoasidoosiin, koomaan ja kuolemaan. Insuliinin vaikutus (insuliiniherkkyys) on yleensä muuta väestöä vastaava, mutta ylipaino ja metabolinen oireyhtymä voivat esiintyä yhdessä tyypin 1 diabeteksen kanssa tai kehittyä myöhemmin.
    • Taudin etiologiassa on osuutensa sekä perintö- että ympäristötekijöillä.
    • 90 %:lla potilaista on sairastumisvaiheessa mitattavissa diabeteksen autovasta-aineita.
    • Tyypin 1 diabetesta sairastavien osuus kaikista Suomen diabetesta sairastavista on noin 10–15 %.
  • LADA (latent autoimmune diabetes in adults) (ICD-10-koodi E10.*):
    • Diagnoosi on vakiintumaton, eivätkä kriteerit ole yksiselitteisiä. Sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) että Amerikan diabetesyhdistyksen (ADA) luokituksissa LADA sisällytetään tyypin 1 diabeteksen alle «American Diabetes Association Professional Practic...»5. LADAlla tarkoitetaan alkuvaiheessa tyypin 2 kaltaista diabetesta, joka ei suoraan vaadi insuliinihoitoa, mutta jossa puolelle potilaista kehittyy myöhemmin merkittävä insuliininpuute. Tämän ajatellaan liittyvän autoimmuuniprosessiin, josta diabetesvasta-ainepositiivisuus on merkkinä. Suoraa näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole. LADAan viittaavat taudin alkaminen aikuisiässä ilman alkuvaiheen insuliinihoidon tarvetta ja GAD-vasta-aineiden löytyminen verestä «Tuomi T, Carlsson A, Li H, ym. Clinical and geneti...»6, «Leslie RD, Williams R, Pozzilli P. Clinical review...»7.
    • Jopa 10 %:lla potilaista, jotka sairastuvat diabetekseen yli 35 vuoden iässä, on veressä GAD-vasta-aineita. Niiden määritys kuuluu siten herkästi diabeteksen diagnostiikkaan.
    • LADA muistuttaa tyypin 2 diabetesta, mutta siinä insuliininpuute kehittyy yleensä nopeammin kuin tyypin 2 diabeteksessa ja hitaammin kuin tyypin 1 diabeteksessa «STAKES, raportteja 8/2005. Diabetes Suomessa....»1. Vastaavasti LADA-potilailla on metabolisen oireyhtymän komponentteja lievempinä kuin tyypin 2 diabetesta sairastavilla mutta vaikeampina kuin tyypin 1 diabetesta sairastavilla «Tuomi T, Santoro N, Caprio S, ym. The many faces o...»9. Koska piirteitä on molemmista päätyypeistä, nämä on myös huomioitava hoidossa «Buzzetti R, Tuomi T, Mauricio D, ym. Management of...»10.
    • Ainakin puolet LADA-potilaista tarvitsee jossakin vaiheessa insuliinihoitoa.
  • Tyypin 2 diabetes (T2D, DM2) (ICD-10-koodi E11.*) (ks. Käypä hoito -suositus Tyypin 2 diabetes «Tyypin 2 diabetes»2, «Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalai...»8):
    • Tyypin 2 diabetes on heterogeeninen sairausryhmä, jolta puuttuvat selkeät diagnostiset kriteerit.
    • Sairauden tavallisin muoto alkaa aikuisiässä. Usein potilas on ylipainoinen ja hänellä on kohonnut verenpaine tai rasva-aineenvaihdunnan häiriö eli metabolinen oireyhtymä.
    • Kehittymiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Sairauteen liittyvät sekä insuliininpuute että insuliinin heikentynyt vaikutus (insuliiniresistenssi). Koska insuliiniresistenssi lisää insuliinin tarvetta, insuliinin tuotanto on tarpeeseen nähden riittämätön.
    • Noin 75 % Suomessa diagnosoiduista diabetesta sairastavista sairastaa tyypin 2 diabetesta.
    • Erityisesti afrikkalais- ja aasialaistaustaisilla esiintyy jopa ketoasidoosin taudinkuvalla alkavaa diabetesta ilman autovasta-aineita. Tyypillisesti alkuvaiheen jälkeen insuliinihoito voidaan purkaa ja jatkaa tablettihoidolla. Osalla hyperglykemia-ketoasidoosivaihe uusiutuu toistuvasti. Tilaa on pidetty tyypin 2 diabeteksen alamuotona.
  • Sekundaarinen diabetes (ICD-10-koodi E13.*):
    • Diabetes voi syntyä muiden sellaisten sairauksien ja tilojen seurauksena, jotka vaikuttavat insuliinineritykseen tai insuliiniherkkyyteen. Insuliininpuutosta aiheuttavat esimerkiksi haimatulehdus ja muut haiman sairaudet tai haiman poistoleikkaus, tietyt biologiset syöpälääkkeet (immuunivasteen vapauttajat eli ns. checkpoint-inhibiittorit), elinsiirron jälkeen käytettävä hyljinnänestolääkitys ja hemokromatoosi. Jotkut sairaudet (Cushingin oireyhtymä, feokromosytooma) ja kortikosteroidilääkitys heikentävät sekä insuliinin tehoa (insuliiniresistenssi) että eritystä. Muun muassa akromegalia ja jotkut psykoosilääkkeet voivat lisätä insuliiniresistenssiä. Haiman sairauksien yhteydessä on muistettava myös eksokriinisen vajaatoiminnan selvittäminen ja entsyymikorvaushoidon aloittaminen.
  • MODY (maturity-onset diabetes of the young) (ICD-10-koodi E13.* tai E14.*) «Murphy R, Colclough K, Pollin TI, ym. The use of p...»11, «Naylor RN, Patel KA, Kettunen JLT, ym. Precision t...»12 «Stride A, Hattersley AT. Different genes, differen...»13:
    • MODY kattaa erilaisia monogeenisen diabeteksen muotoja, jotka aiheutuvat mutaatioista yli kymmenessä eri geenissä. Yleisimmät niistä ovat glukokinaasi (GCK) ja maksan tumatekijä hepatic nuclear factor (HNF) 1A, HNF4A ja HNF1B.
    • Diagnoosi perustuu DNA-testiin «Miettinen P, Tuomi T. MODY-diabetes - yksigeeninen...»14, «Merenmies J, Ala-Houhala M, Tuomi T. Kystinen munu...»15.
    • MODYlle on tyypillistä, että diabetesta esiintyy useassa peräkkäisessä sukupolvessa ja monella diabetes on todettu murrosiässä tai nuorehkona aikuisena. Lisäksi diabetesvasta-aineita ei ole todettu. Raskausdiabetes on myös näissä suvuissa yleinen.
    • MODY voi olla kyseessä myös ilman sukuhistoriaa. Esimerkiksi 5 %:lla GCK-diabetesta sairastavista ja 50 %:lla HNF1B-diabetesta sairastavista on uusi, niin sanottu de novo -mutaatio, jota ei esiinny vanhemmilla.
    • Geenimuunnokset vaikuttavat haiman kehitykseen tai tuhoutumiseen tai insuliinivasteeseen glukoosille. Kliinisesti ne aiheuttavat vaihtelevanasteisen insuliininpuutoksen.
    • Erotukseksi tyypin 1 diabeteksesta monia MODY-muotoja voidaan hoitaa insuliinineritystä stimuloivilla lääkeaineilla «Naylor RN, Patel KA, Kettunen JLT, ym. Precision t...»12.
    • Osassa MODY-muotoja esiintyy myös eksokriinisen haiman vajaatoimintaa (rasvaripuli) sekä munuaisten, haiman, sukuelinten ja sappiteiden rakennepoikkeavuuksia, hypomagnesemiaa, hyperurikemiaa, maksa-arvojen poikkeavuutta ja hypotriglyseridemiaa.
    • Glukokinaasidiabetes (GCK-diabetes, ennen MODY2) on Suomessa yleisin MODY-diabeteksen muoto. Siihen liittyy lievästi suurentunut glukoosipitoisuuden paastoarvo, joka pysyy yleensä muuttumattomana eikä vaadi lääkehoitoa.
    • Toiseksi yleisin muoto on HNF1A-diabetes (ennen MODY3), johon liittyy reilu hyperglykemia aterian yhteydessä. Potilaat ovat usein erittäin herkkiä sulfonyyliureavalmisteille, ja heille voi kehittyä jo pienellä annoksella hypoglykemia.
    • HNF4A-diabetes (ennen MODY1) muistuttaa HNF1A-diabetesta, mutta on harvinaisempi. Raskautta voi komplisoida lapsen suuri paino ja hypoglykemiataipumus. Triglyseridipitoisuus on tyypillisesti hyvin pieni.
    • HNF1B-diabetekseen (ennen MODY5) voivat liittyä kystinen munuaissairaus, haiman osittainen agenesia, transaminaasipitoisuuksien suureneminen, kihti ja sukupuolielinten ja sappiteiden rakenneanomaliat.
    • MODYn osuus kaikista diabetestapauksista Suomessa on alle 2 %.
  • Mitokondriaalinen diabetes (mitochondrial diabetes with deafness, MIDD) (ICD-10-koodi E13.*) «Maassen JA, Kadowaki T. Maternally inherited diabe...»16:
    • Mutaatio mitokondriaalisessa DNA:ssa voi aiheuttaa harvinaisen diabetesmuodon, joka periytyy vain äidiltä.
    • Taudinkuva on kirjava, mutta siihen kuuluu useimmiten (sensorineuraalinen) kuulon alenema, neurologisia oireita, lihasoireita, kardiomyopatia, pienikokoisuus ja laktatemia.
    • Insuliininpuutteen vaikeusaste vaihtelee hyvin lievästä tablettihoitoa vaativasta diabeteksesta täydelliseen insuliininpuutokseen «Naylor RN, Patel KA, Kettunen JLT, ym. Precision t...»12.
    • Diagnoosi perustuu DNA-testiin.
  • Raskausdiabetes (ICD-10-koodi O24.4):
  • Neonataalidiabetes (NDM) (ICD-10-koodi E13.* tai E14.*) «Murphy R, Colclough K, Pollin TI, ym. The use of p...»11, «Naylor RN, Patel KA, Kettunen JLT, ym. Precision t...»12, «Njølstad PR, Søvik O, Cuesta-Muñoz A, ym. Neonatal...»18, «Gloyn AL, Pearson ER, Antcliff JF, ym. Activating ...»19:
    • Jos diabetes todetaan alle 6 kuukauden iässä, sitä kutsutaan neonataalidiabetekseksi.
    • NDM voi olla joko pysyvä (ICD-10-koodi E13) tai ohimenevä (P70.2, KB60.20).
    • Pysyviä NDM-muotoja aiheuttavia geenimuunnoksia tunnetaan useita «Huopio H, Otonkoski T. Vastasyntyneen diabetes. Du...»20. Diagnoosi perustuu DNA-testiin ja on oikean hoidon valinnan edellytys.
  • Diabeteksen alatyypit kuvataan tarkemmin lisätietoaineistossa «Diabetestyypit»7.

Esiintyvyys ja ilmaantuvuus

Ehkäisy

Tyypin 1 diabeteksen ehkäisykeinoja ei nykyisin tunneta

Muun insuliininpuutosdiabeteksen ehkäisy

  • Haimatulehdusten yleisimmät syyt ovat liiallinen alkoholinkäyttö, sappikivitauti ja hypertriglyseridemia. Näihin puuttuminen varhaisessa vaiheessa estää haimatulehduksia ja niiden aiheuttamaa diabetesta.
  • Geenimuunnosten aiheuttaman diabeteksen (MODY, MIDD) ehkäisykeinoja ei tunneta.
  • Tyypin 2 diabeteksen insuliininpuutosdiabetekseksi muuttumisen syitä tai ehkäisykeinoja ei tunneta.

Diagnostiikka ja seulonta

Diabeteksen toteaminen

Taulukko 1. Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu laskimoverestä otetun plasmanäytteen glukoosipitoisuuden perusteella.
Mitattava suure Normaali IGT IFG Diabetes
WHO = Maailman terveysjärjestö
ADA = American Diabetes Association
IGT = heikentynyt glukoosinsieto
IFG = suurentunut paastoarvo
Paastoarvo (mmol/l) ≤ 6,0 (WHO)
≤ 5,5 (ADA) 		6,1–6,9 (WHO)
5,6–6,9 (ADA) 		≥ 7,0
Glukoosirasituskokeen kahden tunnin arvo (mmol/l) < 7,8 7,8–11,0 > 11,0
Satunnainen arvo oireisella potilaalla (mmol/l) > 11,0
HbA1c-taso (mmol/mol, %) < 42 mmol/mol, 6,0 % ≥ 48 mmol/mol, 6,5 %

Diabetestyypin diagnoosi

  • Yksiselitteisiä kriteerejä eri diabetesmuodoille ei diagnoosivaiheessa ole, vaan luokitus perustuu todennäköisimpään vaihtoehtoon ja täydentävät kokeet vahvistavat tarvittaessa diagnoosin. Diabeteksen erotusdiagnostiikkaa käsitellään kuvan «Erotusdiagnostiikkataulukko»4 taulukossa. Alustava diagnoosi tehdään esitietojen (oireiden kehittymisnopeus, laihtuminen, infektio, muut sairaudet, sukuanamneesi), nykytilan (yleistila, paino, vyötärönympärys), glukoositason ja tarvittaessa ketoaine- ja happo-emästasapainoarvojen perusteella.
  • Ylipainon arvo luokittelussa on vähentynyt: aikuisväestöstä jopa 50 % on ylipainoisia, ja myös tyypin 1 diabetekseen tai monogeeniseen diabetekseen sairastuva voi olla ylipainoinen.
  • Afrikkalais- ja aasialaistaustaisille potilaille tyypin 2 diabetes kehittyy usein ilman merkittävää ylipainoa.
  • Alkuvaiheessa on oleellista selvittää, voiko kyseessä olla merkittävä insuliininpuutos, joka vaatii nopean insuliinihoidon aloituksen.
  • Potilailta, joilla on muutaman viikon aikana alkaneet merkittävät hyperglykeemiset oireet (polyuria, jano) tai joilla on ilmennyt ketoasidoosiin viittaavia oireita (pahoinvointia, vatsakipuja tai oksentelua) tai laihtumista, tulee tarkistaa ketoaineet pikamittarilla sormenpäästä tai heidät tulee ohjata päivystykseen (ks. kohta Ketoasidoosi «A1»2).
    • Jos ketoainepitoisuus on suurentunut (yli pikamittarin tai laboratorion viitealueen), potilas ohjataan päivystykseen tai häneltä tarkistetaan päivystysluonteisesti happo-emästasapaino (pH ja BE, emäsylimäärä) sen mukaan, missä terveydenhuollon pisteessä toimitaan.
    • Myös kompensoitu ketoasidoosi (normaali pH mutta pieni BE ketoaineylimäärän yhteydessä) edellyttää päivystysluonteista hoitoa, sillä tila etenee usein varsinaiseksi ketoasidoosiksi.
  • GAD-vasta-ainepitoisuuden tutkiminen saattaa auttaa aikuisten autoimmuunidiabeteksen toteamisessa tai sulkemisessa pois «GAD-vasta-ainepitoisuuden tutkiminen saattaa auttaa aikuisten autoimmuunidiabeteksen toteamisessa tai sulkemisessa pois.»C. Autoimmuunidiabetes voi kehittyä missä iässä tahansa, mutta määritystä suositellaan ainakin kaikille alle 40-vuotiaana sairastuneille ja seuraavissa tapauksissa:
    • Potilaalla ei ole metabolista oireyhtymää (esim. ylipainon puuttuminen, normaalit lipidipitoisuudet).
    • Diabetekseen liittyy merkittävä laihtuminen.
    • Potilaan sukulaisella on tyypin 1 diabetes.
    • Potilas on murrosikäinen tai nuori aikuinen.
      • On otettava huomioon, että erityisesti lapsilla ja nuorilla esiintyy insuliini-, saarekesolu- ja tyrosiinifosfataasi (IA-2) -vasta-aineita yleisemmin kuin GAD-vasta-aineita. GAD-vasta-aineet sopivat seulontaan, mutta jos tulos on negatiivinen murrosikäisellä tai nuorella aikuisella, kannattaa tarkistaa IA-2-vasta-aineet ainakin 30. ikävuoteen asti ja tarvittaessa harkita ZnT8-vasta-aineiden määrittämistä.
    • Monipistosinsuliinihoidon tarve kehittyy nopeasti (alle 1–2 vuodessa).
    • Diabetekseen liittyy muita autoimmuunitauteja.
    • Tyypin 1 diabetesdiagnoosin saaneen potilaan remissio kestää yli 2–3 vuotta.
  • C-peptidipitoisuutta käytetään insuliininerityksen mittarina.
    • Pitoisuuden määritys ei vaikuta ensihoidon valintaan.
    • Insuliininpuutosdiabeteksen diagnostiikassa C-peptidimääritys on tarpeellinen, mutta sen tulkinta ei aina ole yksinkertaista.
    • Samanaikaisesti mitataan aina glukoosipitoisuus. Insuliininpuutetta voidaan arvioida C-peptidipitoisuuden perusteella vain, jos plasman glukoosipitoisuus on yli 7 mmol/l. Alle 7 mmol/l:n glukoosipitoisuuksilla C-peptidipitoisuus voi olla normaalistikin pieni.
      • Näytteenoton ajankohdalla tai syömisellä ei ole merkitystä, mutta tulkinnassa on syytä käyttää laboratorion viitearvoja aterianjälkeiselle (eli stimuloidulle) C-peptidille eikä paasto-C-peptidille.
      • Alle 0,3 nmol/l:n C-peptidipitoisuus hyperglykemian aikana merkitsee yleensä merkittävää insuliininpuutetta ja voi altistaa ketoasidoosille «Madsbad S, Alberti KG, Binder C, ym. Role of resid...»31.
      • Alle 0,7 nmol/l:n C-peptidipitoisuus hyperglykemian aikana merkitsee mahdollista insuliininpuutetta ja insuliinihoidon tarvetta.
      • Diabeteksen diagnoosivaiheessa C-peptidipitoisuus voi olla ohimenevästi pieni, koska pitkään kestänyt hyperglykemia uuvuttaa beetasoluja, C-peptidipitoisuus voidaan tarkistaa myöhemmässä vaiheessa, kun hyperglykemia on korjattu, esimerkiksi 2–6 kuukauden kuluttua.
    • Taudin seurannassa toistuvista määrityksistä voi olla hyötyä, koska ne osoittavat insuliinin puutteen kehittymistä tai korjaantumista.
Kuva 4.

Erotusdiagnostiikkataulukko. Yksiselitteisiä algoritmeja diabeteksen luokittelulle ei ole. Taulukossa on vinkkejä siitä, mistä ominaisuuksista saa luokittelupisteitä eri diabetestyypeille.

Esim. ketoasidoosi viittaa vahvasti tyypin 1 diabetekseen (ko. kohdassa ++) mutta voi harvoin myös esiintyä monogeenisessa tai tyypin 2 diabeteksessa (+). Metabolinen oireyhtymä (MBO) on niin yleinen, ettei sen perusteella yksin diabetestyyppi ratketa mutta jos se puuttuu (-), ei potilaalle todennäköisesti ole perinteistä tyypin 2 diabetesta ja kannattaa ainakin miettiä muita vaihtoehtoja.

Diabeteksen laaturekisteri

  • THL:n Diabeteksen laaturekisteri kokoaa kansallisesti vertailukelpoista tietoa tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidon laadusta ja tuloksista. Rekisterin tavoitteena on tukea sote-palveluiden johdon ja ammattilaisten käyttöön tarkoitettua tietopohjaa, jolla edistetään hoidon vaikuttavuutta, yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta. Hoitoyksiköitä kannustetaan hyödyntämään laaturekisterin tietoja vertaiskehittämisessä sekä oman työn arvioinnissa ja kehittämisessä.
  • THL:n laaturekisterin raportti tyypin 1 diabetes «https://www.thl.fi/kansallisten-laaturekisterien-raportit/diabetesrekisteri/DM_koko_suomi1.html»4.

Hoito

Hoidon tavoitteet

Taulukko 2. Glukoositasapainon tavoitteet insuliininpuutosdiabeteksessa.
Insuliininpuutosdiabetesta sairastavan hoidon yleiset tavoitteet glukoositasapainon osalta.
* HbA1c-taso 53 mmol/mol (7 %) vastaa keskimäärin verenglukoosin tasoa 8,5 mmol/l. 
** «Dunn TC, Ajjan RA, Bergenstal RM, ym. Is It Time t...»71
*** International Consensus on TIR (kansainvälinen konsensus ajasta glukoositavoitealueella) «Battelino T, Danne T, Bergenstal RM, ym. Clinical ...»69.
Mittari Tavoite Huomioitavaa
HbA1c -taso < 53 mmol/mol (7,0 %)* Ellei vakavia hypoglykemioita (yksilöllinen tavoiteasettelu, ks. kohta Hoidon yleiset tavoitteet «A4»4) 
Kudosglukoosiarvoista* tavoitealueella 3,9–10 mmol/l
Raskauden aikana tavoitealue 3,5–7,8 mmol/l		 > 70 % 
Kudosglukoosiarvoista*
  • < 3,9 mmol/l
 < 4 %***  < 1 %, jos toimintakyky on heikentynyt
  • < 3,1 mmol/l
 < 1 % 
  • > 10 mmol/l
 ≤ 25 %  Ei käytetä, jos toimintakyky on heikentynyt
  • > 13,9 mmol/l
 ≤ 5 %  < 10 %, jos toimintakyky on heikentynyt
  • Keskiarvo
 Yksilöllinen, tavallisesti ≤ 8,5(–10) mmol/l**
  • Vaihtelukerroin
 < 30 %
Glukoosipitoisuuden paastoarvo < 7 mmol/l   Omamittauksissa
Glukoosipitoisuuden aterianjälkeinen (noin 2 t) arvo < 8–10 mmol/l   Omamittauksissa
Insuliininpuutosdiabetesta sairastavan lipidien ja verenpaineen tavoitteet
LDL-kolesterolipitoisuus, ks. Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat, interaktiivinen kaavio «https://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50025/Dyslipidemiapotilaan_kokonaisriski.html»6 < 2,6 mmol/l  Kaikilla
< 1,8 mmol/l  Suuri valtimotautiriski
< 1,4 mmol/l  Erityisen suuri valtimotautiriski
Verenpaine (mmHg) < 140/80
< 130/80		 Kaikilla
Suuri tautiriski (ks. Käypä hoito -suositus Kohonnut verenpaine «Kohonnut verenpaine»7)

Hoidon yleiset tavoitteet

  • Hoidon ja omahoidon ohjauksen tavoitteina ovat mahdollisimman hyvä elämä, lisäsairauksien välttäminen sekä sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia.
  • Konkreettisina tavoitteina ovat oireettomuus ja mahdollisimman normaalin verenglukoosipitoisuuden ylläpitäminen (liian suurten ja liian pienten verenglukoosipitoisuuksien ja liiallisen verenglukoosin vaihtelun, "vuoristoradan", välttäminen).
  • Ruokavalio:
    • Tavoitteena on terveyttä edistävä ruokavalio, joka on edullinen glukoositasapainon ja painonhallinnan kannalta ja joka pienentää valtimosairauksien riskiä. Ks. kohta Ruokavalio diabeteksen hoidossa «A5»5.
    • Painonhallinta (ja tarvittaessa painonpudotus) on keskeistä, ja sen osalta asetetaan yhdessä potilaan kanssa yksilölliset tavoitteet siten, että huomioidaan diabetestyyppi. Ks. Käypä hoito -suositus Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) «Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)»8, «Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito...»36.
  • Liikunta:
    • Säännöllinen liikunta on oleellinen osa hoitoa.
    • Liikunta lisää diabetestyypistä riippumatta insuliiniherkkyyttä, pienentää plasman glukoosipitoisuuden paastoarvoa ja alentaa verenpainetta.
  • Tupakointi:
  • Alkoholinkäyttö:

Seuranta (lääkärin tai diabeteksen hoitoon perehtyneen hoitajan vastaanotto tai muu kontakti)

Taulukko 3. Diabetesta sairastavien aikuisten arviokäynnin sisältö.
6–12 kuukauden välein Vuosittain 1–3 vuoden välein
Omahoidon toteutuminen ja haasteet, mieliala, hoidossa jaksaminen P-Krea, laskennallinen glomerulusten suodatusnopeus (eGFR)
HbA1c-taso Albuminuria (U-AlbKre) Lipidit
Hypoglykemiat (glukoosipitoisuus, joka aiheuttaa oireita), ketoasidoosit Jalkojen tutkiminen (kaikilta) Silmänpohjakuvaus ja näkökyky
Paino, liikunta, ruokailutottumukset, elintavat Suun ja hampaiston terveys Fyysinen suorituskyky (EKG tarvittaessa ja 3–5 vuoden välein, kun diabetes on kestänyt yli 20 vuotta)
Verenpaineen taso kotimittauksissa Verenpaineen ja sykkeen mittaus Ajoterveys
Pistospaikat PVK
Jalkojen tutkiminen (riskijalat) P-K ja P-Na verenpainelääkitystä käyttäviltä
Seuraavat tutkimukset otetaan tarvittaessa:
TSH 5 vuoden välein sekä potilailta, joilla on hypoglykemioita tai poikkeavan suuria lipidiarvoja. Vuosittain, jos on korvaushoito.
Keliakiavasta-aineet kaikilta tyypin 1 diabetesta sairastavilta diagnoosivaiheessa ja 5 vuoden välein 20. ikävuoteen asti ja myöhemmin, jos potilaalla on keliakiaan sopivia vatsaoireita tai anemia.
B12-vitamiini 5 vuoden välein (pernisiöösi anemia, metformiinia käyttävillä potilailla lisääntynyt tarve)
PVK
ALAT, ASAT, Tromb (Fib-4-indeksi)
S-Korsol tyypin 1 diabetesta sairastavilta, jolla epäillään Addisonin tautia (selittämätön laihtuminen tai hypoglykemiataipumus, hyperpigmentaatio, pahoinvointi, hyperkalemia, hyponatremia, joka ei selity hyperglykemialla).

Hyperglykemian hoito

Insuliinihoito

Insuliini

  • Insuliinihoito on aiheellinen
    • aina tyypin 1 diabeteksessa ja muissa diabetesmuodoissa, jos insuliinintuotanto on selvästi puutteellista (esim. haimanpoiston tai vaikeiden haimatulehdusten jälkeinen diabetes, jotkin MODY-muodot, kuten HNF1B-, WFS1- tai INS-diabetes).
      • Hyperglykemiaa voidaan hoitaa insuliinilla muissakin diabetesmuodoissa.
    • jos epäillään insuliininpuutosta.
      • Insuliinineritystä voi selvittää C-peptidin ja samanaikaisen verenglukoosipitoisuuden mittaamisella. C-peptidi voi kuitenkin olla mitattavissa myös pitkäkestoisessa tyypin 1 diabeteksessa. Ks. kappaleesta Diabetestyypin diagnoosi kohta C-peptidin mittaus «A6»9.
  • Insuliiniresistenssiä aiheuttavat tilat (pitkäaikainen hyperglykemia, vakava tulehdus tai muu akuutti sairaus, kirurgiset toimenpiteet, kortikosteroidihoito ja raskaus) lisäävät insuliinin tarvetta kaikilla diabetesta sairastavilla.
  • Insuliinihoidon aloituksen tarkistuslista lisätietoaineistossa «Insuliinihoidon aloituksen tarkistuslista»2.
  • Ateria- ja korjausinsuliinin annostelussa voi hyödyntää annoslaskuria.

Insuliinivalmisteet

  • Pikavaikutteiset insuliinianalogit:
    • Pikavaikutteisia insuliinianalogeja käytetään ateriainsuliinina ja tilapäisesti veren suuren glukoosipitoisuuden korjaamiseen sekä ainoana insuliinina insuliinipumpussa.
    • Aspart-, glulis- ja lisproinsuliinien vaikutus alkaa 10–20 minuutin kuluessa. Aspartinsuliinista on myös nopeavaikutteisempi muoto, jonka vaikutus alkaa 3–5 minuutin kuluessa. Huippuvaikutus tulee 1–2 tunnin kohdalla, ja vaikutus kestää 3–5 tuntia.
    • Ateriainsuliini suositellaan annosteltavaksi veren glukoosipitoisuuden ja ruoan sisällön mukaan 0–20 minuuttia ennen ruokailua.
  • Lyhytvaikutteisia ihmisinsuliineja käytettiin aiemmin ateria- ja korjausinsuliinina, mutta niiden käyttöä ei suositella insuliininpuutosdiabeteksessa. Joskus Suomeen muuttavalla henkilöllä voi olla näitä mukanaan: kun ateriainsuliiniksi vaihdetaan pikainsuliini, on huomioitava potilasohjauksen tarve ja muutokset myös pitkävaikutteisen insuliinin annostelussa.
  • Pitkävaikutteiset insuliinianalogit:
    • Pitkävaikutteisia insuliinianalogeja käytetään insuliininpuutteessa perusinsuliinivaikutuksen kattamiseen.
    • Detemirinsuliinin vaikutusaika kestää annoksen mukaan noin 12–24 tuntia. Kahdesti päivässä annostelu mahdollistaa erilaisen perusinsuliinitason päivällä ja yöllä sekä annoksen muuttamisen liikunnan yhteydessä. Detemirinsuliini poistuu myynnistä vuoden 2026 aikana.
  • Glargiini 100:n (100 yks./ml) vaikutusaika on noin 20–30 tuntia. Se annostellaan yleensä kerran vuorokaudessa.
    • Jos vaikutusaika vaikuttaa olevan alle 24 tuntia, glargiini 100 voidaan annostella insuliininpuutosdiabeteksessa 2 kertaa päivässä, mutta kannattaa siirtyä ylipitkävaikutteiseen valmisteeseen.
  • Ylipitkävaikutteiset insuliinianalogit:
  • Sekoiteinsuliinit:
    • Keskipitkävaikutteista NPH-insuliinia (Neutral Protamin Hagedorn) ei käytetä enää insuliininpuutosdiabeteksessa kuin poikkeustapauksessa (esimerkiksi kortikosteroidihoidon yhteydessä). NPH-insuliini Protaphane tulee poistumaan myynnistä vuoden 2025 aikana. Käyttöön jää aspartinsuliinin ja protaminoidun aspartinsuliinin sekoite.
    • Sekoiteinsuliinia ei suositella insuliininpuutosdiabeteksen hoidossa yksinään. Sitä voi harkita lisänä esimerkiksi kortikosteroidihoidon yhteydessä.
    • NPH-insuliinin lailla toimiva keskipitkävaikutteinen protaminoitu aspartinsuliini (70 % pistetystä sekoitteesta):
    • Sekoitteessa oleva pikavaikutteinen aspartinsuliini (30 % pistetystä sekoitteesta) toimii kuten muutkin pikavaikutteiset insuliinit.

Insuliinihoidon säätö

Insuliinipumppuhoito

  • Insuliinipumput ja glukoosisensorit ovat potilaalle kotiin luovutettavia lääkinnällisiä laitteita, joiden rekisteröinnistä, jäljitettävyydestä ja käytön osaamisen varmistamisesta määrätään laissa «https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/719#OT3_OT3»10.
  • Pumppuhoitoa ja erityisesti automatisoitua insuliinipumppuhoitoa (AID, automated insulin delivery) tulee harkita, mikäli optimaalisesti toteutetulla muulla insuliinihoidolla ei päästä verenglukoosin hoitotavoitteisiin (taulukko «Glukoositasapainon tavoitteet insuliininpuutosdiabeteksessa. ...»2) tai pumppuannostelu helpottaa olennaisesti diabeteksen kanssa elämistä.
    • AID-pumppu on fysiologisin tapa annostella insuliinia.
    • AID-pumput annostelevat insuliinia erilaisten algoritmien perusteella jatkuvan glukoosisensoroinnin ohjaamana.
    • Nykyiset AID-pumput säätelevät perusinsuliinitasoa automaattisesti antamalla erikokoisia miniannoksia (mikroboluksia) tiuhaan. Ateria-annokset (bolukset) käyttäjä antaa pumpulla itse. AID-pumppujen toimintamallit kehittyvät kuitenkin jatkuvasti.
    • AID-pumppuihin ohjelmoidaan taustalle niin sanotut manuaaliasetukset, ja käyttäjä voi itse vaihtaa pumpun automaattitilasta manuaalitilaan tai pumppu tekee sen itse tietyissä tilanteissa.
  • Pumppuhoidossa pikavaikutteista insuliinia syötetään infuusiona ihon alle yksilöllistä tarvetta vastaavasti ja sillä korvataan puuttuva perusinsuliinineritys (basaaliannostelu). Ateria- ja korjausinsuliiniannokset (bolukset) otetaan pumpulla samoin periaattein kuin pistoshoidossa «Lahtela J, Saraheimo M, Pasternack I ym. Insuliini...»49.
  • Niin sanotussa peruspumpussa insuliinin infuusionopeus säädetään manuaalisesti ilman, että algoritmi ohjaa insuliinin annostelua glukoosisensorin arvojen perusteella.
  • Pumppuhoito edellyttää, että käyttäjä ymmärtää pumppuvälineistön ja glukoosisensoroinnin toimintaperiaatteet, huolehtii kanyylinvaihdosta ja osaa reagoida mahdollisissa ongelmatilanteissa. AID-pumppuhoito edellyttää lisäksi, että säännöllinen glukoosisensorointi toteutuu.
  • Jokaisella pumppuhoitoa käyttävällä tulee olla verenglukoosimittari, pistosvälineet ja resepti pistettävälle varainsuliinille (ateria- ja perusinsuliini) ohjeineen pumpun toimintahäiriön tai muun erityistilanteen varalta. Pistoshoitoon siirrytään tarvittaessa myös sairaalahoidon aikana, jos potilas ei itse ole kykenevä huolehtimaan pumpun käytöstä eikä käytettävissä ole pumppuhoitoa hallitsevaa henkilökuntaa. Siirtymisvaiheessa on huomioitava pistettävän perusinsuliinin vaikutuksen hidas alkamisaika (2–4 tuntia) ja tarvittaessa otettava pieniä pikainsuliiniannoksia parin tunnin välein, kunnes perusinsuliini alkaa vaikuttaa.
  • Lisäksi jokaisella pumppuhoitoa käyttävällä tulee olla ketoaineiden mittauksen mahdollistava mittari liuskoineen (ketoasidoosi voi kehittyä nopeasti pitkävaikutteisen insuliinin puuttuessa esim. pumpun toimintahäiriön sattuessa).
  • Ks. lisätietoa ketoaineiden omamittauksesta tyypin 1 diabeteksessa «Ketoaineiden omamittaaminen tyypin 1 diabeteksessa»10.

AID-pumppuhoidon hyödyt

Muiden lääkkeiden kuin insuliinin käyttö tyypin 1 diabeteksen hoidossa

Omahoidon ohjaus ja tukeminen

Elämänlaatu ohjauksen lähtökohtana

Glukoosipitoisuuden omaseuranta

  • Glukoosipitoisuuden omaseuranta toteutetaan insuliininpuutosdiabeteksessa ensisijaisesti jatkuvan kudosglukoosinseurannan avulla. Lisäksi sormenpäämittauksin tulee voida tarkistaa glukoosipitoisuus tarvittaessa.
  • Pääosa insuliininpuutosdiabetesta sairastavista tarvitsee ja käyttää insuliinihoitoa. Suosittelemme jatkuvaa kudosglukoosinseurantaa myös muuta lääkehoitoa käyttäville potilaille, esimerkiksi MODY-diabetesta sairastaville. Osa MODY-potilaista hyötyy sensoroinnista myös ilman lääkehoitoa, sillä sensoroinnin avulla he voivat säätää aterian hiilihydraatit sopiviksi (ja lykätä lääkehoidon tai insuliinihoidon aloitusta).
  • Jos insuliininpuutosdiabetesta sairastava potilas ei voi tai halua käyttää jatkuvaa kudosglukoosinseurantaa, häntä tulisi kannustaa mittaamaan sormenpääglukoosia (kapillaariglukoosia) 8–15 kertaa vuorokaudessa.
  • Ilta-aamumittauksilla (nukkumaan mennessä ja aamulla heräämisen jälkeen) arvioidaan perusinsuliiniannoksen sopivuutta yön aikana. Plasman glukoosipitoisuus saattaa kuitenkin käydä pienimmillään aamuyöllä kello 3–4:n aikaan. Yöllistä hypoglykemiaa epäiltäessä suositellaan heräämistä sormenpäämittausta varten aamuyöllä tai lyhytaikaista jatkuvaa glukoosiseurantaa.
  • Päiväaikaan perusinsuliinin annoksen sopivuutta voidaan arvioida esimerkiksi jättämällä yksi ateria tavanomaisena päivänä syömättä ja tarkkailemalla plasman glukoosipitoisuuden muutosta (suureneminen: liian vähän perusinsuliinia; pieneneminen: liikaa perusinsuliinia).
  • Ateriaparimittausten (ennen ateriaa ja 2 tuntia aterian jälkeen) tavoitteena on saada käsitys erilaisen ruokailun ja liikunnan vaikutuksesta glukoosiarvoihin. Niiden avulla säädetään myös tarvittava ateriainsuliiniannos eri vuorokaudenaikoina «Guideline on Self-Monitoring of Blood Glucose in N...»67.
  • Jos potilas käyttää hypoglykemialle altistavaa lääkitystä, glukoosipitoisuus tulee tarkistaa
    • hypoglykemiaa epäiltäessä
    • ennen ajoneuvolla ajamista ja pitkillä ajomatkoilla vähintään 3 tunnin välein
    • vastuullista tai riskialtista tehtävää hoidettaessa
    • fyysisen rasituksen yhteydessä.
  • Omaseurannan tavoitearvot ja mittaustarve on syytä arvioida uudelleen
    • lääke- ja hoitomuutosten yhteydessä
    • elinolojen ja elämäntilanteiden muuttuessa (esim. työnkuvan muutos, elämänkaaren siirtymät)
    • akuutin sairauden yhteydessä
    • lääketieteellisten toimenpiteiden (esim. leikkaukset) yhteydessä
    • glukoosiaineenvaihduntaan vaikuttavien lääkkeiden väliaikaisen käytön (erityisesti kortikosteroidihoito) yhteydessä
    • raskauden ja imetyksen aikana
    • omahoitovalmiuksien heikentyessä (esim. kognitiiviset tai toiminnalliset heikentymät)
    • psykososiaalista kuormitusta tai hoitoväsymystä havaittaessa. Ks. lisätietoa Psykososiaalinen tuki «Psykososiaalinen tuki»4.

Jatkuva glukoosisensorointi (CGM)

  • Ihon alle asetettava glukoosisensori mittaa ihonalaista kudosglukoosipitoisuutta ja lähettää tulokset 1–5 minuutin välein päätelaitteeseen, johon voi säätää hälytyksiä. Päätelaitteena voi toimia puhelin tai erillinen lukulaite tai insuliinipumppu.
  • Jos verenglukoosipitoisuus suurenee tai pienenee nopeasti, viive muutoksen näkymisessä kudosglukoosipitoisuudessa voi olla 15 minuuttia. Tämä tulee huomioida potilasohjauksessa. Hypoglykemiaoireiden yhteydessä verenglukoosi tulee tarkistaa sormenpäämittauksella, erityisesti mikäli tuntemus ei vastaa sensorin lukemaa.
  • Glukoosisensori auttaa havaitsemaan oireettomia hypoglykemioita ja ennakoimaan verenglukoosipitoisuuden pienenemistä esimerkiksi ennen liikuntaa. Näin sensorointi helpottaa huomattavasti omahoitoa.
  • Jatkuva glukoosisensorointi parantaa diabeteksen hoitotasapainoa hoitomuodosta riippumatta verrattuna sormenpäämittauksiin, ja se kannattaa aloittaa heti diagnoosivaiheen jälkeen «Jatkuva glukoosisensorointi parantaa diabeteksen hoitotasapainoa hoitomuodosta riippumatta verrattuna sormenpäämittauksiin, ja se kannattaa aloittaa heti diagnoosivaiheen jälkeen.»A.
  • Jatkuva glukoosisensorointi on kustannusvaikuttavaa hoitoa tyypin 1 diabeteksessa «Jatkuva glukoosisensorointi on kustannusvaikuttavaa tyypin 1 diabeteksen hoidossa.»A.
  • Jatkuvien glukoosisensorilaitteiden liima aiheuttaa usein lieviä ärsytysreaktioita (punoitus, tarkkarajainen liiman alle rajoittuva ihoreaktio). On kuitenkin kuvattu myös voimakkaampaa allergista kosketusihottumaa (turvotus, papulat, ihorikko tai rakkulointi), joka leviää kosketusaluetta laajemmalle. Aiheuttajaksi on todettu aiemmin muun muassa isobornyyliakrylaatti (joka on nykyisistä sensorien liimoista poistettu) sekä 2-etyylisyanoakrylaatti «Hyry HSI, Liippo JP, Virtanen HM. Allergic contact...»68. Kosketusallergiaepäilyn herätessä potilas tulee lähettää ihotautipoliklinikalle tutkimuksiin.
  • Hoitopaikka on vastuussa potilaan kouluttamisesta sensoroinnin käyttöön ja sen hyödyntämiseen hoidossa.
  • Jos autolla ajon edellytykset eivät hypoglykemioiden vuoksi täyty, jatkuva glukoosipitoisuuden seuranta ei riitä ajoterveyskriteerien täyttymiseen, sillä hypoglykemian kehittyessä nopeasti laite ei ehdi hälyttää.

Omaseurannan muut apuvälineet

  • Verenglukoosimittareiden ja glukoosisensoreiden tietoja potilas voi jakaa esimerkiksi hoitopaikkaan tai läheisille erilaisten purkuohjelmien, älypuhelinsovellusten ja ohjelmistojen avulla.
    • Näitä voidaan hyödyntää lasten ja nuorten diabeteshoidon ohella esimerkiksi vanhusten hoidossa ja etävastaanotoilla.

Ruokavalio diabeteksen hoidossa

  • Diabetesta sairastaville suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin muullekin väestölle. Ks. suomalaiset ravitsemussuositukset «https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf»15 ja pohjoismaiset ravitsemussuositukset «https://pub.norden.org/nord2023-003/»16.
  • Suositeltava ruokavalio sisältää
    • runsaasti kasviksia (juureksia, vihanneksia, palkokasveja, marjoja, hedelmiä) ja täysjyväviljaa
    • niukasti ruokia ja juomia, joiden ravintoarvo on heikko (esim. paljon sokeria tai muuta vähäkuituista hiilihydraattia sisältävät ruoat ja juomat)
    • niukasti kovaa rasvaa (tyydyttynyttä ja transrasvaa) ja kohtuullisesti pehmeää rasvaa
    • vähän suolaa
    • enintään kohtuullisesti alkoholia.
  • Diabetesta sairastavan ruokavaliosuositukset «ElSayed NA, Aleppo G, Aroda VR, ym. 5. Facilitatin...»72, «Diabetes and Nutrition Study Group (DNSG) of the E...»73 mahdollistavat yksilöllisen ruokavalion koostamisen varsin väljästi energiaravintoaineiden jakauman osalta.
  • Kuidunsaantisuositus on diabetesta sairastavalle muita suurempi, 35 g päivässä. Riittävän kuidunsaannin turvaamiseksi voidaan hyödyntää kuitulisiä «Diabetes and Nutrition Study Group (DNSG) of the E...»73.
  • Ruokavalion käytännön toteutus esitetään linkin taulukossa 1 «https://sydan.fi/ammattilaispalvelu/wp-content/uploads/sites/5/2021/09/Sydan-ja-ruoka-suosituksen-taulukot-ja-kuvat-paivitetty-2021.pdf»17. Ks. lisätietoa diabetesta sairastavalle sopivasta syömisestä Terveyskylä «https://www.terveyskyla.fi/diabetestalo/diabeteksen-omahoito/diabetes-ja-sy%C3%B6minen»18 ja makeuttamisesta Diabetesliitto «https://www.diabetes.fi/terveydeksi/syominen/diabetes_ja_ruokavalio/makeuttaminen#e6530262»19.
  • Valtimosairauksien riskiin vaikuttavat ravintotekijät, erityisesti ruokavalion rasvan ja hiilihydraattien laatu ja suolan määrä, huomioidaan kaikkien diabetesta sairastavien ruokavaliohoidossa. Ks. Sydänliitto «https://sydan.fi/ammattilaispalvelu/artikkeli/sydan-ja-ruoka-suositus/»20.
  • Diabetekseen liittyvän osteoporoosin tai suurentuneen murtuma-alttiuden takia tulisi huolehtia riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista (väestösuosituksen mukaisesti, ellei yksilöllisesti ole todettu suurentunutta tarvetta).
  • Ravitsemushoidon tavoitteet sovitaan yksilöllisesti diabetesta sairastavan tai hänen läheistensä kanssa niin, että otetaan huomioon potilaan aikaisemmat ruokatottumukset, ikä, muut sairaudet ja psykososiaalinen tilanne.
  • Tyypin 1 diabetesta sairastavilla tärkeää on ruoan, liikunnan ja insuliinin yhteensovittaminen.
  • Kaikkien diabetekseen sairastuneiden tulee saada asiantuntevaa ravitsemusohjausta sairauden toteamisvaiheessa ja tarvittaessa myöhemmin diabeteksen hoitoon perehtyneeltä terveydenhuollon ammattihenkilöltä. Ohjausta voi antaa ravitsemusterapeutti, diabeteshoitaja tai terveydenhoitaja.
  • Ravitsemusterapeutin antama ohjaus on tarpeen, kun potilaalla on
    • keliakia tai laaja-alainen ruoka-allergia (useita keskeisiä ruoka-aineita)
    • useita ruokavaliohoitoa vaativia sairauksia
    • gastropareesi (mahalaukun tyhjenemishäiriö)
    • syömishäiriö
    • kohtalainen tai vaikea munuaisten vajaatoiminta
    • vajaaravitsemus
    • vegaaniruokavalio tai muu kasvisruokavalio (etenkin runsaasti liikkuvat potilaat)
    • tuore tyypin 1 diabetes.
  • Ravitsemusterapeutin antama ohjaus voi olla tarpeen, jos
    • ruokavalion toteuttaminen on potilaalle vaikeaa
    • potilaalla on ylipainoa, jota hän haluaa pudottaa, tai ongelmia painonhallinnassa
    • nuori potilas on siirtymässä aikuispuolelle tai itsenäistymässä ja muuttamassa pois kotoa
    • potilas suunnittelee raskautta
    • potilaalla on merkittävä dyslipidemia.
  • Tehostettu ruokavaliohoito voi pienentää HbA1c-tasoa sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta sairastavilla noin 1 prosenttiyksikön verran (vastaa tason mukaan noin 6–10 mmol/mol:n laskua) «Pastors JG, Warshaw H, Daly A, ym. The evidence fo...»74.
  • Tasainen ateriarytmi (suunnilleen samanlaisena toistuva aterioiden määrä ja ajoitus päivästä toiseen) helpottaa sekä hoidon toteutusta että painonhallintaa.
    • Pätkäpaastolla voidaan tarkoittaa monenlaista tapaa rytmittää syömistä. Syöminen voidaan rajoittaa tietyn aikaikkunan sisälle (esim. klo 8:n ja 16:n välille) tai aterioiden määrää voidaan rajoittaa tyypillisesti 2–3 ateriaan päivässä. Yksi vaihtoehto on, että määrättyinä päivinä (esim. 2 päivänä viikossa) syödään niukasti (tyypillisesti alle 600 kcal/päivä) tai ei ollenkaan ja muina päivinä "tavanomaisesti" «Silva AI, Direito M, Pinto-Ribeiro F, ym. Effects ...»75.
    • Tutkimuksissa havaitut pätkäpaaston vaikutukset glykemiatasoon (paastoglukoosi, HbA1c) ovat olleet vaihtelevia, eikä yhteenvetotutkimuksessa ole löydetty näyttöä, jonka perusteella pätkäpaastoa voisi yleisesti suositella diabetesta sairastaville.
    • Jos pätkäpaastoa kuitenkin päädytään kokeilemaan, saattaa olla tarve muuttaa lääkitystä paastopäivinä. On tärkeää huomioida, että häiriintynyt syöminen ja syömishäiriöt ovat muuta väestöä yleisempiä diabetesta sairastavilla ja pätkäpaasto eri muodoissaan voi voimistaa taustalla olevaa taipumusta häiriintyneeseen syömiseen.
  • Ikääntyneen potilaan hoidossa on erityisen tärkeää turvata riittävän ravitseva ja monipuolinen ruokavalio. Ks. Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus «https://www.julkari.fi/handle/10024/139415»21.
    • Ruokavaliotavoitteissa joustetaan tarpeen mukaan ja niistä sovitaan yksilöllisesti.
    • Säännöllinen painonseuranta ja tahattomaan laihtumiseen puuttuminen ovat tärkeitä. Ikääntyneillä vajaaravitsemus on yleistä ja voi heikentää toimintakykyä merkittävästi. Vajaaravitsemuksen riski suositellaan seulottavaksi säännöllisesti (Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus «https://www.julkari.fi/handle/10024/139415»21). Ks. Lääkärin käsikirjan artikkeli: Iäkkäiden ravitsemustilan arviointi «Iäkkäiden ravitsemustilan arviointi»1 (vaatii käyttöoikeuden).

Välimeren ruokavalio, terveyttä edistävä pohjoismainen ruokavalio ja kasvisruokavaliot

Energiansaanti ja painonhallinta

Proteiini

Rasva

Hiilihydraatit

Insuliinihoidon ja ravitsemuksen yhteensovittaminen

Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Ravitsemus ja muu lääkehoito

  • Metformiini, pioglitatsoni, gliptiinit, GLP-1-reseptoriagonistit ja SGLT2:n estäjät eivät vaadi muutoksia ateriarytmiin tai ruoan määrään.
  • Insuliinineritystä lisääviä lääkkeitä (esim. sulfonyyliureat) käytettäessä suositellaan hiilihydraattien jakamista päivän mittaan tasaisesti.
  • Glinidejä käytettäessä lääkeannoksen muuttaminen aterian hiilihydraattimäärän mukaan saattaa olla hyödyksi.

Liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus

Diabeteksen hoidossa ja omahoidon ohjauksessa huomioitavia tiloja

Hypoglykemian pelko

  • Hypoglykemiakokemukset voivat olla traumaattisia, ja jo yksikin kokemus voi saada aikaan pelon. Traumaattinen pelko voi vaikuttaa omahoitoon, vaikkei se olisi tietoista. Toisaalta pelon suuruus ei aina ole yhteydessä hypoglykemioiden määrään ja esiintymiseen.
  • Ks. tarkemmin lisätietoaineistosta «Hypoglykemiapelko»15.
  • AID-pumpuilla voidaan hypoglykemiariskiä vähentää merkittävästi.
  • Jatkuvan glukoosisensoroinnin laitteet hälyttävät hypoglykemiasta (hälytysrajan voi itse asettaa).

Syömishäiriöt

  • Ks. tarkemmin kohta Syömishäiriöt «A8»11.

Diabetes ja masennus

Diabetes ja ahdistus

  • Ahdistuneisuudesta kysyminen, sen arviointi ja tarvittaessa ohjaus mielenterveyden ammattilaisen vastaanotolle ovat tarpeen, jos potilas tuo esiin omahoitoon vaikuttavaa ahdistusta tai huoliaan lisäsairauksiin, insuliinihoitoon, lääkkeisiin tai hypoglykemiaan liittyvistä asioista ja jos hänellä on ilmennyt pelkoa tai irrationaalisia ajatuksia tai ahdistusoireita, kuten välttämis- tai toistamiskäyttäytymistä tai sosiaalista vetäytymistä «Young-Hyman D, de Groot M, Hill-Briggs F, ym. Psyc...»127.

Sopeutumisvalmennus ja kuntoutus

  • Sopeutumisvalmennus on kuntoutusta, joka tukee kuntoutujaa oivaltamaan sairautensa ja sen hoidon merkityksiä identiteetilleen sekä mahdollisuuksiaan ja voimavarojaan toteuttaa omahoitoa hyvän arjen ja elämänlaadun turvaamiseksi.
  • Hyvän lääketieteellisen hoidon turvaaminen ja monialainen omahoidon sekä elintapojen ohjaus ja tuki kuuluvat olennaisesti diabetesta sairastavien sopeutumisvalmennukseen ja kuntoutukseen.
  • Kun ihminen sairastuu pitkäaikaissairauteen, kuten diabetekseen, sopeutumisvalmennuksen ja kuntoutuksen näkökulma tulee liittää hoidon suunnitteluun jo varhain. Sen tulee olla kirjattuna hoito- ja palvelusuunnitelmaan.
  • Sopeutumisvalmennus- ja kuntoutusinterventioiden mahdollisuus tulee huomioida erityisesti silloin, kun hoidossa tai elämäntilanteessa tapahtuu muutoksia.
  • Tarvittaessa työterveyshuolto voi olla apuna hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi työn kuormittavuuden ja esimerkiksi vuorotyön osalta.
  • Lisätietoja kuntoutuksesta, kuntoutusvaihtoehdoista ja kuntoutusajan toimeentulosta on Diabetesta sairastavan sosiaaliturvaoppaassa «https://www.diabetes.fi/diabetes/sosiaaliturva_oikeudet_ja_velvollisuudet»34.

Diabeteksen akuutit komplikaatiot

Hypoglykemia

Taulukko 4. Hypoglykemian luokittelu «American Diabetes Association Professional Practic...»5, «International Hypoglycaemia Study Group. Glucose C...»139.
Taso Plasman glukoosipitoisuus
Lievä hypoglykemia
Pieni veren glukoosipitoisuus, joka hoidetaan itse nopealla hiilihydraatilla tai pikainsuliinin annoksen vähentämisellä ennen ateriaa		 ≤ 3,9 mmol/l
Merkittävä hypoglykemia
Kliinisesti merkittävän pieni veren glukoosipitoisuus omamittauksessa tai jatkuvassa sensoroinnissa (vähintään 15 min ajan) tai laboratoriossa mitattu plasman glukoosipitoisuus		 < 3,0 mmol/l
Vakava hypoglykemia
Kognitiivinen toimintakyky heikentynyt ja hypoglykemia vaatii korjaantuakseen toisen henkilön apua		 Ei erityistä glukoosipitoisuusrajaa
  • Toistuvan hypoglykemian syynä ovat yleensä liian suuret tai väärin kohdistetut insuliiniannokset. Muita syitä voivat olla alkoholinkäyttö, hypotyreoosi, hypokortisolismi ja munuaisten vajaatoiminnan kehittyminen.
  • Hypoglykemian tavallisia syitä insuliinihoidossa käsitellään tarkemmin lisätietoaineistossa «Hypoglykemian syitä»19.

Oireet

  • Adrenaliinin aiheuttamia oireita ovat vapina, hikoilu, sydämentykytys, kihelmöinti, kalpeus, paniikkioireet, ahdistuneisuus, levottomuus ja nälän tunne.
  • Paikallisia neuroglykopeenisia oireita ovat huulien pistely, näön sumentuminen tai näkökentän kapeutuminen, korvien soiminen ja sormien ja varpaiden puutuminen.
  • Yleisiä neuroglykopeenisia oireita ovat keskittymisvaikeudet, ajatustoiminnan ja harkintakyvyn heikentyminen, aggressiivisuus, sekavuus, kouristelu ja tajuttomuus «Kauppinen-Mäkelin R, Otonkoski T. Hypoglykemian oi...»140.
  • Hypoglykemian oirekynnys vaihtelee diabetesta sairastavilla sekä potilaittain että HbA1c-tason ja hypoglykemioiden esiintymisen mukaan «International Hypoglycaemia Study Group. Glucose C...»139.
    • Alentunut oirekynnys suurentaa vakavien hypoglykemioiden riskiä.
  • Insuliininpuutospotilailta tulee kysyä joka vastaanotolla oireisista tai oireettomista hypoglykemioista «American Diabetes Association Professional Practic...»5.
  • Verenglukoosin ja kudosglukoosin mittareiden automaattiset purkuohjelmat helpottavat hypoglykemian esiintymisen arviointia.
Oireiden tunnistaminen ja oireeton hypoglykemia
  • Vastaanotolla selvitetään oireisten ja oireettomien hypoglykemioiden esiintyminen.
    • Oireettomia hypoglykemioita voidaan selvittää esimerkiksi kysymällä: "Millä verenglukoositasolla tunnistat hypoglykemian? Oletko mitannut selvästi alle 3 mmol/l:n verenglukoosiarvoja ilman oireita?" Apuna voi myös käyttää pidempää Clarken kyselyä «Clarke WL, Cox DJ, Gonder-Frederick LA, ym. Reduce...»144.
  • Normaalisti hypoglykemia lisää vastavaikuttajahormonien eritystä, joka pyrkii korjaamaan hypoglykemian (counter regulation). Liikuntaa edeltävä hypoglykemia heikentää tätä vastetta ja suurentaa hypoglykemian riskiä liikunnan yhteydessä «Cryer PE. Exercise-related hypoglycemia-associated...»119.
  • Hypoglykemiaoireet voivat muuttua tai heikentyä pitkäkestoisessa diabeteksessa tai mikäli potilaalla esiintyy toistuvia hypoglykemioita tai HbA1c-taso on alhainen «International Hypoglycaemia Study Group. Minimizin...»143. Hypoglykemian tunnistamattomuus (hypoglycemia unawareness) voi liittyä autonomiseen neuropatiaan, toistuviin hypoglykemioihin ja beetasalpaajahoitoon.
  • Hypoglykemiaoireiden heikentyminen tai puuttuminen ja glukoosin vaihtelu kudosglukoosin sensoroinnissa ovat yhteydessä vakavan hypoglykemian riskiin tyypin 1 diabetesta sairastavilla «Weinstock RS, DuBose SN, Bergenstal RM, ym. Risk F...»145.
  • Vakavia hypoglykemioita voidaan vähentää strukturoidulla, myös käyttäytymistieteellisiä elementtejä sisältävällä monipistoshoidon hoidonohjauksella ja hyödyntämällä glukoosisensorointia ja tarvittaessa pumppuannostelua ja sensorin ohjaamaa pumppuhoitoa «Yeoh E, Choudhary P, Nwokolo M, ym. Interventions ...»146.

Hypoglykemian hoito

  • Ks. Akuuttihoito-opas: Hypoglykemia «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/aho/article/aho01821»35 (vaatii käyttöoikeuden).
  • Lievä hypoglykemia hoidetaan suun kautta nopeasti imeytyvällä hiilihydraattipitoisella syötävällä tai juotavalla (10–20 g).
  • Vakava hypoglykemia vaatii yleensä ripeää suonensisäisen glukoosipitoisen nesteen käyttöä, esimerkiksi 100 ml G 10 %:a (perifeeriseen laskimoon) tai 50–100 ml G 30 %:a (keskuslaskimoon) verenglukoosimääritysten mukaisesti tarvittaessa toistaen.
    • Jos glukoosi-infuusiota ei ole helposti saatavilla tai sitä ei saada laitetuksi, voidaan antaa glukagonia yksi ampulli (1 mg) ihon alle tai reisilihakseen tai olkavarren lihakseen, tarvittaessa vaatteen läpi.
    • Pistoksena annettavan valmisteen sijaan vaikeassa hypoglykemiassa voidaan käyttää sieraimeen annosteltavaa nenäjauhetta. Yhteen sieraimeen annosteltava kerta-annos sisältää 3 mg glukagonia.
    • Glukagoni korjaa yleensä tajunnantasoa nopeasti, paitsi jos maksan glukoosivarastot ovat tyhjät tai nautittu etanoli estää niiden vapautumista.
    • Erityisesti alkoholin ongelmakäyttäjillä ja vakavasti aliravituilla potilailla glukoosin antoa tulee edeltää tiamiinin anto (100 mg i.m. tai i.v.).
    • Jos potilaan hypoglykemian syynä on hypokortisolismi, hänelle tulee glukoosin annon lisäksi aloittaa glukokortikoidikorvaushoito oireiden perusteella näytteiden oton jälkeen.
    • Jos potilas on tajuton, varmistetaan hengitysteiden auki pysyminen ja selvitetään myös muut tajuttomuuden mahdolliset syyt.
    • Hoitopaikassa tai palveluasumisyksikössä, jossa on insuliinihoitoisia potilaita, tulee olla glukagonivalmistetta vakavan hypoglykemian ensiapuun. Glukagonin käyttö tulee opastaa henkilökunnalle.
  • Insuliinihoitoista diabetesta sairastavan hypoglykemian hoito käsitellään tarkemmin lisätietoaineistossa «Insuliinihoitoista diabetesta sairastavan äkillisen hypoglykemian hoito»6.
  • Akuuttihoidon jälkeen hypoglykemiaan johtaneet syyt selvitetään pikaisesti yhdessä potilaan kanssa, tehostetaan ohjausta ja korjataan tarvittaessa hoitoa uuden hypoglykemian ehkäisemiseksi.
  • Vakavan hypoglykemian jälkeen tulee selvittää ajoterveysvaatimusten täyttyminen (ks. kohta Ajoedellytykset «A9»12).

Ketoasidoosi

  • Insuliinin puutteessa rasvakudoksesta vapautuu rasvahappoja, joiden suuri määrä johtaa ketoosiin ja lopulta ketoasidoosiin.
  • Ketoasidoosin oireita ovat lisääntynyt virtsaneritys, pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu ja asetonin haju hengityksessä. Usein yhtä aikaa esiintyvä hyperglykemia aiheuttaa virtsanerityksen ja janon lisääntymistä.
  • Ketoasidoosi todetaan mittaamalla ketoaineet verestä ja tekemällä verikaasuanalyysi. Virtsan ketoaineiden määrittämistä ei suositella.
    • Seulontatestinä voidaan käyttää kapillaariveren ketoaineiden määrittämistä pikamittarilla. Jos arvot ylittävät viitealueen (yli 1,5 mmol/l), tulee määrittää laskimo- tai valtimoveren ketoaineet, pH ja BE.
    • Ketoasidoosissa emäsylimäärä (BE) on negatiivisempi kuin -2,5.
    • Ketoasidoosissa veren pH on pieni (alle 7,3), kompensoituneessa ketoasidoosissa normaali.
  • Ketoasidoosi luokitellaan vaikeaksi, jos veren pH on pienempi kuin 7,0. Ks. lisätietoa aiheesta «Aikuisen ketoasidoosin hoito»20.
  • Hyperglykemian aste ei merkittävässä ketoasidoosissa välttämättä ole kovin korkea, useimmiten kuitenkin yli 15 mmol/l (poikkeuksena esim. SGLT2:n estäjien käyttäjät, hyvin alipainoiset, raskaana olevat tai hypokortisolismia sairastavat).
  • Ketoasidoosi viittaa yleensä absoluuttiseen insuliininpuutteeseen, joten sen esiintyminen tarkoittaa pysyvän insuliinihoidon tarvetta.
    • Ketoasidoosi voi poikkeustapauksessa kehittyä myös tyypin 2 diabetesta sairastavalle, jonka insuliinin tarve suurenee rajusti esimerkiksi vaikean infektion yhteydessä.
    • Ketoasidoosi voi kehittyä tyypin 2 diabetesta sairastavalle SGLT2:n estäjähoidon yhteydessä ilman merkittävää hyperglykemiaa.
  • Ketoasidoosiin liittyy tyypillisesti vakava dehydraatio, jonka korjaaminen parantaa oleellisesti insuliinin vaikutusta ja korjaa hyperglykemiaa.
  • Selvitetään ketoasidoosin laukaissut tekijä, joita voivat olla
    • tuore insuliininpuute (tyypin 1 diabetes)
    • insuliiniannoksen väliin jääminen
    • insuliinivalmisteen tehon heikkeneminen tai häviäminen (denaturoituminen, kuumeneminen, jäätyminen)
    • tekninen ongelma insuliinipumppuhoidossa (kanyylin paikka ei vedä kunnolla, kanyyli on taittunut, katetri on irti tai tukossa tai pumpussa on toimintahäiriö)
    • infektio tai muu akuutti sairaus, joka lisää insuliinin tarvetta ja insuliiniresistenssiä
    • kortikosteroidihoito.
  • Ketoasidoosin hoidossa olennaisia ovat riittävä nesteytys, insuliinihoito ja kaliumin anto.
  • Aikuisten ketoasidoosin hoito kuvataan lisätietoaineistossa «Aikuisen ketoasidoosin hoito»20 ja Terveysportin Akuuttihoito-oppaassa «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/aho»36 (vaatii käyttöoikeuden).
  • Ketoasidoosin ehkäisy on tärkeätä. Ketoasidoosin välttämiseksi insuliininpuutosdiabetesta sairastavia tulee säännöllisesti kouluttaa tehostamaan omahoitoaan sairauspäivinä, tunnistamaan ketoasidoosin oireet, mittaamaan ketoaineet ja toimimaan turvallisesti (insuliiniannoksen lisäys, pumpun kanyylien vaihto ja hoitoon hakeutuminen), jos he epäilevät, että heillä on riski saada ketoasidoosi. Jokaisen ketoasidoosin jälkeen potilas tarvitsee tehostettua hoidon ohjausta ketoasidoosin uusiutumisen ehkäisemiseksi.

Diabeteksen pitkäaikaiset lisäsairaudet

Retinopatia

Neuropatia

Munuaistauti

Jalkaongelmat

Dyslipidemia

Kohonnut verenpaine

Sydän- ja verisuonitaudit

Diabetes ja suu

Erityistilanteet

Ajoedellytykset

  • Diabetesta sairastavien ajoterveysedellytyksistä on säädetty EU-direktiivissä 2006/1106, ajokorttilaissa (386/2011 ja sen muutos 70/2015) ja tieliikennelaissa (267/1981).
  • Ajoterveyden arviointiohjeet esitetään Traficomin sovellusohjeessa «https://www.traficom.fi/fi/saadokset/ajoterveyden-arviointiohjeet-terveydenhuollon-ammattilaisille»38.
  • Diabetesta sairastavien tarkastusväli on henkilöauton kuljettajilla 1–5 vuotta (R1) ja raskaassa ja ammattiliikenteessä 1–3 vuotta (R2). Lääkäri kirjaa terveysedellytysten täyttymisen potilasasiakirjoihin. Erillistä lausuntoa viranomaisille ei tarvita. Jos lääkäri arvioi, että ajokyvyttömyyden kesto on lyhytaikainen (alle 6 kuukautta), hänen on ilmoitettava potilaalle ajokiellosta ja merkittävä asia potilasasiakirjoihin. Jos ajokyvyttömyyden arvioidaan olevan pitkäaikainen (vähintään 6 kuukautta), lääkärin on ilmoitettava asiasta poliisille.
  • Ajoterveyden kannalta on olennaista, että diabetesta sairastava seuraa glukoosiarvojaan säännöllisesti ja liikenneturvallisuuden kannalta riittävästi, tiedostaa riittävän glukoosiseurannan merkityksen ja glukoosipitoisuuden liiallisen pienenemisen riskit, tunnistaa omat hypoglykemiatuntemuksensa ja pystyy toimimaan liikenneturvallisesti hypoglykemiaoireiden mahdollisesti ilmaantuessa.
  • Jos autolla ajon edellytykset eivät täyty, jatkuva glukoosipitoisuuden seuranta ei oikeuta ajamaan. Laite ei välttämättä ehdi hälyttää verenglukoosipitoisuuden pienentyessä nopeasti. Laitteessa voi myös olla toimintahäiriöitä.
    • Liikenneturvallisuuden kannalta erityistä huomiota tulee kiinnittää ilman ennakko-oireita valveilla ollessa ilmeneviin tai vakaviin (toisen henkilön apua vaativa) hypoglykemioihin ja toistuviin (kahdesti 12 kuukauden aikana) hypoglykemioihin. Mahdolliset muut sydän- ja verisuonitaudit ja iäkkäät monisairaat diabetesta sairastavat on huomioitava kokonaistilannearviossa. Retinopatia voi vaikuttaa näkökykyyn ja neuropatia jalkojen toimintakykyyn.
    • Suurentunut glukoosipitoisuus heikentää keskittymiskykyä, väsyttää ja voi siten heikentää ajokykyä.
    • Diabetesta sairastavan tulee tiedostaa glukoosipitoisuuden riittävän seurannan merkitys ja glukoosipitoisuuden liiallisen pienenemisen riskit. Käytännössä diabetesta sairastavan tulee osoittaa seuraavansa glukoosipitoisuuttaan ajotilanteissa.

Insuliinihoito osastolla

  • Tulehdukset, leikkaukset ja muut akuutit sairaudet lisäävät stressihormonien eritystä ja siten insuliinin tarvetta, joten insuliiniannoksia tulee varautua suurentamaan nopeastikin ja jälleen pienentämään potilaan parantuessa.
  • Teho- tai valvontaosastolla kriittisesti sairaan potilaan insuliinihoito toteutetaan jatkuvana suonensisäisenä infuusiona. Perusinsuliinipistos tulee antaa ihon alle 2–4 tuntia ennen infuusion päättämistä.
  • Perusinsuliinin annostelua ei saa keskeyttää muutoin kuin insuliini-infuusion ajaksi. Syömisen yhteydessä insuliininpuutospotilaalle tulee antaa myös pikainsuliinia.
  • Insuliinipumppuhoitoa voidaan jatkaa osastolla ja toimenpiteiden aikana vain, jos potilas pystyy vastaamaan sen toteuttamisesta. Jos tästä on epäselvyyttä sairaustilanteessa, on turvallisinta siirtyä henkilökunnan toteuttamaan monipistoshoitoon. Yleensä potilaille on tehty reseptit pistoshoitoa varten (ns. varajärjestelmä).
  • Akuutissa sairaudessa verenglukoosia seurataan tiiviisti, aluksi 1–2 tunnin välein. Tilanteen vakiintuessa seurantaa voidaan harventaa. Jos potilas ruokailee, verenglukoosi mitataan ennen aterioita. Jos taas potilas on ravinnotta, verenglukoosia seurataan 4–6 tunnin välein.
  • Verenglukoosin seuranta toteutetaan sormenpäästä tai laskimoplasmasta tehtävillä mittauksilla.
    • Jatkuvan glukoosimonitoroinnin on osoitettu vähentävän hypoglykemioita, mutta sen käyttöä ei voida pitää riittävän tarkkana ja turvallisena sairaalaoloissa «Gomez AM, Umpierrez GE. Continuous glucose monitor...»211.
    • Hypotermian, huonon ääreisverenkierron tai huonon kudosperfuusion yhteydessä verenglukoosia seurataan laskimo- tai valtimoverinäytteistä. Akuuttitilanteessa kapillaariglukoosimittauksen voi tehdä korvalehdestä sormenpäämittauksen tapaan.
  • Sairaalahoidossa turvallinen verenglukoositavoite on yleensä 8–10 mmol/l. Liian tiukka verenglukoositavoite voi lisätä kuolleisuutta «NICE-SUGAR Study Investigators, Finfer S, Chittock...»212.
  • Ketoaineet tulee tarkistaa herkästi, jos hyperglykemia pitkittyy, potilaalla on gastrointestinaalioireita tai hänen yleistilansa heikkenee. Ks. kohta Ketoasidoosi «A1»2.
  • Akuuttihoidossa mahdollisesti käytössä olevat metformiini- ja SGLT2:n estäjä -lääkitykset tauotetaan.

Kortikosteroidihoitoon liittyvä hyperglykemia

  • Kortikosteroidit heikentävät kudosten insuliiniherkkyyttä, lisäävät maksan glukoosintuotantoa, estävät insuliinineritystä ja voivat aiheuttaa hyperglykemiaa.
  • Kun kortikosteroidihoito aloitetaan diabetesta sairastavalle, verenglukoosin seurantaa pitää tehostaa ja insuliinihoitoisten insuliiniannoksia tarvittaessa suurentaa.
  • Kortikosteroidin farmakokinetiikka ja annostelumuoto vaikuttavat lisäinsuliinin tarpeeseen ja annosteluun «American Diabetes Association. 14. Diabetes Care i...»213.
  • Kerta-annoksena aamulla annettavan keskipitkävaikutteisen kortikosteroidihoidon (prednisoloni tai metyyliprednisoloni) aiheuttama hyperglykemia painottuu keskipäivästä iltapäivään (alkuiltaan), ja vastaavasti veren glukoosipitoisuus pienenee huomattavasti yöllä.
    • Jos perusinsuliinina on pitkävaikutteinen insuliinianalogi, voidaan hyperglykemiaa korjata ateriainsuliinilla tai lisäämällä sekoiteinsuliinia lounaalle.
      • Pitkävaikutteisen insuliinianalogiannoksen lisääminen tai ylimääräisten insuliiniannosten ottaminen illalla voi johtaa yölliseen hypoglykemiaan.
    • Insuliinipumppuhoidossakin annoksia suurennetaan kortikosteroidinvaikutusaikaan.
    • Farmakologinen kortikosteroidihoito lamaa omaa kortisolituotantoa ja johtaa herkästi aamuyöllä suhteelliseen kortisolipuutteeseen, mikä altistaa hypoglykemialle. Monipistosinsuliinihoitoa tai insuliinipumppuhoitoa käyttävän potilaan kortikosteroidiannos (prednisoni, prednisoloni) kannattaa herkästi jakaa kahteen annokseen (aamulla kaksi kolmasosaa ja klo 16–18 yksi kolmasosa annoksesta) yöhypoglykemian välttämiseksi. Näin tehdään aina, jos potilaalla on myös hypokortisolismi.
      • Tällöin kaikkia insuliiniannoksia suurennetaan kortikosteroidihoidon alkaessa, aamun ja päivän annoksia enemmän kuin illan annoksia.
  • Pitkävaikutteinen (deksametasoni) tai jatkuvana infuusiona annettava kortikosteroidi aiheuttaa ympärivuorokautisen tasaisen hyperglykemian. Kaikkia insuliiniannoksia suurennetaan.
  • Myös esimerkiksi nivelensisäinen kortikosteroidipistos saattaa suurentaa veren glukoosipitoisuutta useaksi päiväksi.
  • Potilasta tulee opastaa pienentämään kortikosteroidihoidon myötä suurennettuja tai muutettuja insuliiniannoksia kortikosteroidiannoksen pienentyessä asteittain, ja diabeteshoitajan tai -lääkärin kontaktit on ohjelmoitava.

Metformiini ja varjoainetutkimukset

  • Metformiini ei metaboloidu elimistössä, vaan se eliminoituu täysin munuaisten kautta. Lääke ei ole nefrotoksinen, mutta munuaisten vajaatoiminnassa sen kertyminen elimistöön voi altistaa laktaattiasidoosille.
  • Jos todetaan munuaisten vajaatoiminta, laktaattiasidoosin riski on huomioitava varjoainekuvausten tarvetta arvioitaessa.
  • Röntgenvarjoaineiden käyttöön voi liittyä munuaisten akuutti vajaatoiminta, mutta se on useimmiten ohimenevä.
  • Jos eGFR on yli 45 ml/min, metformiinia ei tarvitse tauottaa.
  • Jos eGFR on 30–45 ml/min, metformiini tauotetaan tutkimuksen yhteydessä ja aloitetaan uudelleen 48 tuntia tutkimuksen jälkeen, jos munuaisfunktio ei ole aiemmastaan huonontunut.
  • Jos eGFR on alle 30 ml/min, metformiini on vasta-aiheinen ja jodivarjoaineen käyttöä pitäisi välttää.
  • Päivystystilanteissa metformiini lopetetaan tutkimuksen yhteydessä.
    • Metformiini aloitetaan uudelleen 48 tunnin kuluttua, jos eGFR ei ole muuttunut aiemmasta.

Diabetes ja muut autoimmuunisairaudet

  • Tyypin 1 diabetesta sairastavilla on muita useammin autoimmuunisairauksia, tavallisimmin kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta, keliakia, atrofinen gastriitti ja B12-vitamiinin puute, vitiligo tai alopekia ja joskus lisämunuaiskuoren vajaatoiminta (Addisonin tauti) tai hypogonadismi.
  • Näiden tai osan näistä esiintymistä samalla potilaalla kutsutaan vaihtelevasti myös autoimmuunipolyendokrinopatia 2:ksi (autoimmune polyendocrinopathy syndrome 2, APS2), Smithin oireyhtymäksi (Addisonin tauti + tyypin 1 diabetes tai kilpirauhassairaus) tai APS3:ksi (tyypin 1 diabetes ja kilpirauhassairaus). Koska termeillä tarkoitetaan vaihtelevasti eri sairauksien yhteistä ilmentymistä, on suositeltavaa välttää niitä diagnooseissa ja luetella erikseen potilaan sairaudet.
  • Suomessa on väestömäärään suhteutettuna muita maita enemmän autosomissa resessiivisesti periytyvää hyvin harvinaista APS1-oireyhtymää eli APECED-tautia, johon liittyy yleisimmin hypoparatyreoosi, Addisonin tauti ja krooninen kandidoosi ja ektodermaalinen dystrofia (mm. hampaiden ja kynsien muutokset) sekä iän myötä kehittyviä lukuisia eri autoimmuunisairauksia, myös tyypin 1 diabetes. Ks. Lääkärin käsikirjan artikkeli APECED (autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidoosi-ektodermidystrofia) «APECED (autoimmuunipolyendokrinopatia–kandidoosi–ektodermidystrofia)»3 (vaatii käyttöoikeuden).
  • APS1:tä (APECEDia) lukuun ottamatta kaikki polyendokrinopatiat ovat yleisempiä naisilla.
  • Tarkkoja sairastavuuslukuja ei ole. Monet sairaudet esiintyvät subkliinisinä tai jäävät diagnosoimatta. Länsimaissa tyypin 1 diabetesta sairastavista noin 10 %:lle kehittyy kilpirauhassairaus, 4 %:lle keliakia (Suomessa luku on suurempi), 5–10 %:lle pernisiöösi anemia ja 0,5 %:lle Addisonin tauti «Kahaly GJ, Hansen MP. Type 1 diabetes associated a...»214.
  • Lisäksi kaikilla diabetesta sairastavilla, mutta erityisesti tyypin 1 diabetesta sairastavilla, voi olla muita autoimmuunisairauksia, kuten astmaa, nivelsairauksia (nivelreuma, SLE, psoriasis), suolistosairauksia ja neurologisia sairauksia (multippeliskleroosi, myasthenia gravis), muuta väestöä useammin. Sekä sairauksiin liittyvä inflammaatio ja oireet (laihtuminen ja ripuli) että hoitoon käytettävät lääkkeet vaikuttavat glukoositasapainoon. Näiden diagnoosivaiheessa ja uusien hoitojen alkaessa on tehostettu hoidonohjaus tarpeen.

Seulonta ja diagnostiikka

  • Kilpirauhassairauksia tulee aktiivisesti seuloa tyypin 1 diabetesta sairastavilta mittaamalla TSH-pitoisuus diagnoosivaiheessa ja 3–5 vuoden välein. Ks. taulukko «Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu laskimoverestä otetun plasmanäytteen glukoosipitoisuuden perusteella....»1.
    • Alkuvaiheen määritys tehdään vasta 3–6 kuukauden kuluttua, ellei kliinistä epäilyä kilpirauhassairaudesta ole. Asidoosi pienentää T4v-pitoisuutta, ja akuutin sairauden yhteydessä kilpirauhasarvojen tulkinta on vaikeaa. Lisäksi stressitilanne suurentaa ohimenevästi TSH-pitoisuutta muutaman kuukauden ajan, joten poikkeavan tuloksen yhteydessä arvot on syytä tarkistaa 1–3 kuukauden kuluttua ensimmäisestä näytteestä, ellei ole kliinistä epäilyä kilpirauhassairaudesta.
    • Kilpirauhasvasta-aineiden (TPO-va) rutiiniseulontaa ei suositella, sillä niitä esiintyy jopa neljäsosalla tyypin 1 diabetesta sairastavista ja heistä vain noin puolelle kehittyy kliininen tauti «Kahaly GJ, Hansen MP. Type 1 diabetes associated a...»214.
    • Hypotyreoosi suurentaa hypoglykemiariskiä, joten hypoglykemiataipumuksen ilmaantuessa kilpirauhasarvot tulee tarkistaa, vaikka seulonta-arvot olisivat aikaisemmin olleet normaalit.
    • Hypo- tai hypertyreoosin oireiden ilmaantuessa kilpirauhasarvot tulee tarkistaa, vaikka seulonta-arvot olisivat aikaisemmin olleet normaalit.
  • Keliakiaa tulee aktiivisesti seuloa tyypin 1 diabetesta sairastavilta mittaamalla kudostransglutaminaasivasta-aineet diagnoosivaiheessa ja harkinnan mukaan 5 vuoden välein keski-ikään asti.
    • Yleensä sekä seulonnassa että gluteenittoman ruokavalion pitävyyden seurannassa käytetään IgA-luokan keliakiavasta-aineita.
    • Ensimmäisellä kerralla tulee keliakiavasta-ainemäärityksen yhteydessä määrittää myös seerumin kokonais-IgA-pitoisuus, sillä noin 5 %:lla väestöstä on IgA:n puute. Jos IgA-pitoisuus on normaali, myöhemmin riittää pelkkä transglutaminaasivasta-ainemääritys. Jos vasta-ainetulos on positiivinen, jatkodiagnostiikka tehdään Käypä hoito -suosituksen Keliakia «Keliakia»17, «Keliakia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkä...»215 mukaan.
    • Keliakiavasta-aineet tulee tarkistaa potilailta, joilla on ripulitaipumus, laihtumista tai anemisoitumista. Näiden vaikeampien oireiden puuttuminen ei kuitenkaan sulje pois keliakiaa.
    • Keliakiageenitestiä ei suositella seulontamielessä, koska kyseinen HLA-tyyppi on yleinen suomalaisväestössä eikä valtaosalle kehity keliakiaa.
  • Parietaalisoluvasta-aineiden rutiiniseulontaa ei suositella, sillä niitä esiintyy muissakin tiloissa kuin atrofisessa gastriitissa ja atrofisen gastriitinkin yhteydessä niitä esiintyy jo vuosia ennen kliinisesti merkittävän sairauden ilmenemistä.
    • Atrofinen gastriitti altistaa B12-vitamiinin puutteelle, joka puolestaan altistaa pernisiöösille anemialle ja neurologisille oireille.
    • Verenkuva sisältyy määräaikaiskokeisiin. B12-vitamiinipitoisuus (B12TC) tulee tarkistaa ainakin potilailta, joilla on suurentunut MCV-arvo, neuropatia tai metformiinilääkitys.
  • Vaarallisin lisäsairaus on Addisonin tauti, joka voi hoitamattomana johtaa kuolemaan ja lievänäkin altistaa hypoglykemioille. Addisonin tautiin liittyy glukokortikoidien ja mineralokortikoidien puute, mutta alkuvaiheessa nämä voivat ilmaantua eri aikaan.
    • Addisonin taudin mahdollisuus tulee selvittää, jos potilaalla on jokin seuraavista:
      • selittämätön – etenkin yöllinen – hypoglykemiataipumus tai insuliinin tarpeen väheneminen
      • ihon ja ihopoimujen pigmentaatiota (myös aurinkoalueiden ulkopuolella)
      • laihtumista
      • ortostaattinen hypotensio ilman vaikeaa autonomista neuropatiaa
      • suolannälkää, hyponatremia tai hyperkalemia.
    • Addisonin tautia sairastavan potilaan vointi saattaa romahtaa infektion yhteydessä.
    • Aamulla mitattu kortisolipitoisuus on tyypillisesti pieni, mutta alkuvaiheessa se voi olla normaalialueella. Samalla tarkistetaan aamulla mitattu ACTH, S-Na- ja S-K-pitoisuus sekä harkinnan mukaan plasman reniinipitoisuus, joka suurenee jo ennen kliinistä mineralokortikoidin puutetta.
    • Endokrinologia tulee konsultoida herkästi.
    • Addisonin taudin riskiä voi arvioida mittaamalla kuorikerrosvasta-aineet S-AdrAb.

Muiden autoimmuunisairauksien vaikutus diabeteksen hoitoon

  • Hypotyreoosi altistaa hypoglykemioille, ja usein diagnoosivaiheessa insuliiniannoksia on pienennetty. Tyroksiinikorvaushoidon aloittaminen lisää insuliinin tarvetta, mihin on varauduttava lisäämällä perusinsuliiniannosta ja informoimalla potilasta, että omamittauksia tulee lisätä ja insuliiniannoksia säätää, kunnes tyroksiiniannos vakiintuu. Tarvittaessa tulee järjestää ylimääräiset kontaktit esimerkiksi diabeteshoitajaan alussa 2 viikon välein.
  • Hypertyreoosi lisää insuliinin tarvetta, ja tyreostaattihoidon aloitus pienentää glukoosipitoisuutta yleensä jo parin viikon sisällä. Perusinsuliiniannoksen pienentäminen kannattaa suunnitella alkavaksi viimeistään jo viikon kuluttua, ellei glukoosipitoisuus lähtölanteessa ole suuri. Potilasta on informoitava hypoglykemiariskistä ja siitä, että omamittauksia tulee lisätä ja insuliiniannoksia säätää, kunnes liikatoiminta on hoidettu. Ylimääräiset kontaktit diabeteshoitajaan tai lääkäriin on järjestettävä viikon kuluttua hoidon aloituksesta ja myöhemmin 2–4 viikon välein.
  • Keliakian vaikutus glukoositasapainoon vaihtelee imeytymisongelman ja laihtumisen asteen sekä laihtumisen korjaantumisen mukaan. Tehostettu hoidonohjaus ja ravitsemusohjaus ovat tarpeen. Potilaat ohjataan ravitsemusterapeutille gluteenittoman ruokavalion oppimiseksi.
  • Addisonin tauti altistaa hypoglykemialle ja laihtumiselle. Glukokortikoidikorvaushoidon aloitus suurentaa glukoosipitoisuutta käytetyn valmisteen vaikutusprofiilin mukaan. Yleisesti käytetty hydrokortisoni on usein liian lyhytvaikutteinen tyypin 1 diabetesta sairastaville, ja vaikutuksen hiipuessa hypoglykemiat yleistyvät. Usein käytetään pidempivaikutteista prednisolonia kahtena annoksena tai hydrokortisonia päivällä ja pientä annosta prednisolonia alkuillasta tai yöksi.
    • Addisonin taudin korvaushoito aloitetaan erikoissairaanhoidossa.
    • Tyypin 1 diabetesta ja Addisonin tautia sairastavan potilaan glukokortikoidikorvaushoidon ja insuliinihoidon yhteensovittaminen suunnitellaan erikoissairaanhoidossa. Jatkohoitokin toteutetaan ensisijaisesti erikoissairaanhoidossa.

Syömishäiriöt

Diabetesta sairastavan syömishäiriön seuraamuksia

Epäily ja varhainen tunnistaminen

Taulukko 5. Syömishäiriön seulontakysymyksiä diabetesta sairastaville (mukailtu lähteistä «Morgan JF, Reid F, Lacey JH. The SCOFF questionnai...»234, «Saarni S, Pietiläinen K, Rissanen A. [Eating disor...»235, «Zuijdwijk CS, Pardy SA, Dowden JJ, ym. The mSCOFF ...»236. Ks. Käypä hoito -suositus Syömishäiriöt «Syömishäiriöt»18, «Syömishäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen ...»237).
Yritätkö oksentaa, jos tunnet olevasi epämiellyttävän kylläinen?
Huolestuttaako sinua ajatus, ettet pysty enää hallitsemaan syömisesi määrää?
Oletko laihtunut yli 6 kiloa viimeisten 3 kuukauden aikana?
Uskotko olevasi lihava, vaikka olisitkin muiden mielestä laiha?
Hallitseeko ruoka tai ruoan ajattelu elämääsi?
Oletko painoasi pudottaaksesi pienentänyt tai jättänyt väliin insuliiniannoksia?
Tulkinta: 2 kyllä-vastausta ensimmäisiin 5 kysymykseen tai kyllä-vastaus viimeiseen kysymykseen herättää epäilyn syömishäiriöstä.

Insuliinihoitoista diabetesta sairastavan painonhallinta

  • Insuliinihoitoista diabetesta sairastava voi hyödyntää pääosin samoja painonhallinnan menetelmiä ja samoilla kriteereillä kuin muutkin. Niitä ovat energiankulutusta vähäkalorisempi ruokavalio, liikunta, laihdutuslääkkeet ja lihavuusleikkaus.
  • Energiankulutusta vähäkalorisemmassa ruokavaliossa energiansaannin vähentäminen näyttää olevan tärkeämpää kuin eri energiaravintoaineiden osuudet. Ks. Käypä hoito -suositus Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) «Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)»8, «Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito...»36.
  • Vähähiilihydraattisen ruokavalion tehosta tyypin 1 diabetesta sairastavien painonhallinnassa ei ole näyttöä. Tutkimukset on pääosin tehty tyypin 2 diabetesta sairastavien aineistoilla.
  • Paastoa ei suositella laihdutuskeinoksi insuliinihoitoiselle diabetesta sairastavalle kuten ei kenellekään muullekaan.
  • Tyypin 1 diabetes ja muu merkittävä insuliininpuutos on vasta-aihe erittäin niukkaenergiaisen ruokavalion (ENE) käytölle.
  • Potilas tulee ohjata tavanomaista tiiviimpään verenglukoosin omaseurantaan sekä insuliiniannosten vähentämiseen omaseurantatulosten ja painon putoamisen myötä.
  • Keskeisiä ovat painonhallinnan moniammatillinen ohjaus ja tuki. Apuna voivat olla psykologiset interventiot ja psykoterapeuttinen tuki.
  • Ks. myös kohta Muiden lääkkeiden kuin insuliinin käyttö tyypin 1 diabeteksen hoidossa «A12»13

Insuliininpuutospotilaan lihavuusleikkaus

  • Lihavuusleikkaus voidaan tehdä insuliininpuutospotilaalle, mutta diabeteksen hoitoon perehtyneen erikoislääkärin arvio on tarpeen, sillä leikkaus muuttaa hiilihydraattien imeytymistä ja aiheuttaa merkittävän glukoositason vaihtelun ja hypoglykemiariskin syömisen yhteydessä. Muun muassa merkittävä gastropareesi ja munuaisten vajaatoiminta ovat vasta-aiheita. On myös varmistettava, ettei lihavuus johdu hypoglykemioiden korjaamisen aiheuttamasta liikasyömisestä.
  • Suomessa lihavuusleikkauksia on tehty tyypin 1 diabetesta sairastaville vielä vähän. Kansainvälisestikin tutkimustietoa on toistaiseksi niukasti «Maraka S, Kudva YC, Kellogg TA, ym. Bariatric surg...»238, «Mahawar KK, De Alwis N, Carr WR, ym. Bariatric Sur...»239, «Ashrafian H, Harling L, Toma T, ym. Type 1 Diabete...»240, «Vilarrasa N, Rubio MA, Miñambres I, ym. Long-Term ...»241. Lihavuusleikkauksen laihtumistulos näyttää olevan yhtä hyvä kuin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Samoin kohonnut verenpaine, suurentuneet seerumin lipidipitoisuudet ja uniapnea korjaantuivat yhtä tehokkaasti. Erään tutkimuksen mukaan 25 %:lla tutkittavista mikroalbuminuria väistyi leikkauksen seurauksena. Retinopatiaan leikkauksella ei ollut vaikutusta.
  • Päinvastoin kuin tyypin 2 diabetesta sairastavilla insuliinin tarve heti lihavuusleikkauksen (kuten muidenkin leikkauksien) jälkeen on tyypin 1 diabetesta sairastavilla usein tavanomaista suurempi.
  • Koska lihavuusleikkauksia pääsääntöisesti tehdään tyypin 2 diabetesta sairastaville, joiden insuliinihoito keskeytetään leikkauksen yhteydessä, on tärkeää kirjata sairauskertomuksen riskitietoihin, ettei insuliininpuutospotilaan insuliinihoitoa missään oloissa tauoteta.
  • Vuorokauden kokonaisinsuliinimäärä vähenee painon putoamisen myötä, mihin tulee varautua riittävällä seurannalla.
  • Tyypin 1 diabeteksen hoitotasapainoon lihavuusleikkauksella ei pidemmässä seurannassa näytä olevan vaikutusta.

Alkoholi ja insuliinihoitoinen diabetes

  • Alkoholin kohtuukäytöstä (naisilla 1 ja miehillä 2 ravintola-annosta päivässä) ei ole osoitettu olevan haittaa, mutta ohjauksessa on kerrottava alkoholin vaikutuksista.
  • Alkoholin suurkulutus on hyvä tunnistaa, ja siihen tulee tarjota apua. Ks. Käypä hoito -suosituksen Alkoholiongelmat «Alkoholiongelmat»10, «Alkoholiongelmat. Käypä hoito -suositus. Suomalais...»38 kohta Alkoholinkäytön riskitasot. Alkoholin kohtuukäyttö ei vaikuta tyypin 1 diabeteksen hoitoon, mutta runsaasti alkoholia käyttävän potilaan on vaikea päästä hyvään hoitotasapainoon.
  • Humalatila voi estää hypoglykemian tunnistamista, ja toisaalta hypoglykemia saatetaan tulkita humalatilaksi.
  • Runsas alkoholinkäyttö estää glukoosin uudismuodostusta maksassa, ja se voi altistaa vakavalle hypoglykemialle ja johtaa jopa kuolemaan «Kerr D, Cheyne E, Thomas P, ym. Influence of acute...»242. Ks. Käypä hoito -suosituksen Alkoholiongelmat «Alkoholiongelmat»10 taulukko 1: Alkoholin tärkeimmät metaboliset vaikutukset.
  • Alkoholinkäyttö tyypillisesti suurentaa veren glukoosipitoisuutta välittömästi mutta aiheuttaa hypoglykemiariskin 8–12 tunnin kuluttua.
  • Jos aterialla nauttii yli 2–3 annosta alkoholia, ateriainsuliinin määrää kannattaa yleensä pienentää, erityisesti jos alkoholin nauttiminen jatkuu myöhemmin.
  • Illan alkoholinkäytön jälkeen on harkittava illan perusinsuliiniannoksen pienentämistä 10–20 % tai ylimääräistä pitkävaikutteista hiilihydraattia (voileipä tms.).
  • Alkoholijuomissa on usein hiilihydraattia, joka suurentaa veren glukoosipitoisuutta. Selvimmin sitä suurentavat makeat alkoholijuomat (siideri, olut, makea viini).
    • Alkoholin sisältämän hiilihydraatin vuoksi alkoholinkäytön yhteydessä ei turvallisuussyistä suositella käyttämään ateriainsuliinia, sillä alkoholi heikentää hypoglykemioiden aistimista.
    • Tyypin 1 diabetesta sairastavan kannattaa runsaamman alkoholinkäytön yhteydessä huolehtia hiilihydraattien nauttimisesta ruoan tai juoman mukana.
  • Runsaan alkoholinkäytön riskeinä ovat verenglukoosin mittausten ja insuliinipistosten unohtuminen ja diabeteksen hoidon laiminlyöminen «Ahmed AT, Karter AJ, Liu J. Alcohol consumption is...»243, «Knychala MA, Jorge ML, Muniz CK, ym. High-risk alc...»244.
  • Alkoholin suurkulutus suurentaa kroonisen munuaistaudin ja vakavan retinopatian riskiä «Harjutsalo V, Feodoroff M, Forsblom C, ym. Patient...»245, «Beulens JW, Kruidhof JS, Grobbee DE, ym. Alcohol c...»246.
  • Alkoholijuomat sisältävät paljon energiaa, joten ne voivat olla painonhallinnassa keskeinen ongelma.
  • Runsas alkoholinkäyttö nostaa verenpainetta.

Tupakka- ja nikotiinituotteet ja muut päihteet

Hoito ja seuranta eri elämänvaiheissa

Nuorten siirtyminen aikuisseurantaan

  • Nuori voi ikätasoiseen kehitykseen kuuluvasti kipuilla sairauteen liittyvien identiteettikysymysten kanssa ja pyrkiä kieltämään sairauden tai vastustaa aikuisten asettamia sairauden hoitoon liittyviä rajoja ja sääntöjä.
  • Lisääntynyt tarve itsenäiseen päätöksentekoon kuuluu normaaliin kehitykseen. Vertaisryhmät ovat tärkeitä minäkäsityksen ja itsetunnon kehityksessä.
  • Hoitopaikan muutoksen ja sen ajankohdan suunnittelu yhdessä nuoren diabetesta sairastavan tai hänen perheensä kanssa tulee aloittaa hyvissä ajoin (noin vuosi ennen) ennen siirtoa.
    • Siirtymävaihe uuteen hoitopaikkaan on riskitekijä nuoren hoidosta putoamiselle, sillä hoitopaikkaan asettuminen vaatii jälleen luottamuksellisen suhteen rakentamista uusiin aikuisiin.
    • Toisaalta osa nuorista haluaa päästä vanhasta roolistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa ympäristössä, jolloin voi olla helpompaa käydä läpi omahoidon perusteet uudelleen "menettämättä kasvojaan".
  • Siirtymävaiheessa:
    • Omahoidon tietoja ja taitoja kerrataan.
    • Arvioidaan ikään sopivan psykososiaalisen tuen ja mahdollisten sopeutumisvalmennus- ja kuntoutusinterventioiden sekä vertaistuen tarvetta.
    • Hoitosuhteen tulisi olla ymmärtävä, syyllistämätön, arvostava, kiinnostusta osoittava ja tukea antava.
    • Tarvittaessa (jos ilmenee esim. vaikeuksia kiinnittyä hoitopaikan mahdollistamaan tukeen tai muita psykososiaalisia kuormituksia, kuten merkkejä
    • hypoglykemian tai muista peloista, syömishäiriöistä, masennuksesta, ahdistuksesta, muista mielenterveyden häiriöistä tai kognitiivisista vaikeuksista) nuori ohjataan diabeteksen ja nuoruusiän kysymyksiin perehtyneen mielenterveyden ammattilaisen vastaanotolle.
    • Aikuispuolen vastaanottovälit ovat nuorille monissa paikoissa liian pitkät. Diabeteshoitajan tai lääkärin tapaaminen on 16–20-vuotiaille usein tarpeen 2 (1–3) kuukauden välein.

Insuliinihoitoista diabetesta sairastavan ammatinvalinta

  • Insuliinihoitoista diabetesta sairastavalle suositellaan ammatinvalinnan ohjausta.
  • Ks. Diabetesliiton opas «https://diabetes.fi/tukea-ja-palveluja/diabetes-ja-vaihtuvat-elamantilanteet/#ammatti»39.
  • Ammatinvalintaan liittyvät kysymykset ovat keskeisiä nuoren identiteetin rakentumisessa, ja työuraan, työhön ja ammattialaan sekä niiden vaihdoksiin liittyvät muutokset voivat olla merkittäviä asioita elämässä. Ammatinvalintaan ja työn tai ammattialan valintaan ja vaihdoksiin liittyvissä asioissa kannattaa hyödyntää ammatinvalinnan ohjauksen, kuten ammatinvalintapsykologin, palveluita.
  • Rajoitteet, jotka koskevat insuliinihoitoista diabetesta sairastavan toimimista työelämässä, perustuvat lähinnä mahdollisen hypoglykemian aiheuttamaan tilapäiseen toimintakyvyn heikkenemiseen. Toisaalta myös veren suuri glukoosipitoisuus heikentää työkykyä muun muassa aiheuttamalla väsymystä.
  • Diabeteksen keston pitkittyessä työkyvyttömyys ja uudelleenkoulutuksen tarve tulevat herkemmin eteen, jos potilas on alun perin valinnut työn tai ammatin, johon hänen soveltumisensa on insuliinihoidon tarpeen vuoksi kyseenalaista.
  • Esimerkkejä ammateista, jotka eivät sovi insuliinihoitoa tarvitsevalle:
    • kiellettyjä ammatteja:
      • lentäjä
      • veturin- tai metronkuljettaja
      • sukeltaja
      • savusukeltaja (myös vapaapalokunnat)
      • merimies
    • yksilöllisesti harkittavia ammatteja:
      • lentoemäntä tai stuertti
      • poliisi
      • erilaiset valvontatehtävät, joissa ohimenevä tajunnantason lasku voi aiheuttaa vaaratilanteen työntekijälle itselleen tai muille
      • rakennustyöntekijä (rakennustelineillä työskentely)
      • nuohooja
    • Ammattiajokortin saanti on mahdollista, mutta vuosien mittaan on suuri haaste säilyttää ammattiajolupa.
    • Esimerkiksi vuorotyö ja ennakoimattomasti vaihteleva työn raskaus vaikeuttavat hyvän glukoositasapainon ylläpitoa ja voivat vähitellen vaikuttaa haitallisesti diabetesta sairastavan terveydentilaan.
      • Jo työelämässä olevan sairastuminen insuliinihoitoa vaativaan diabetekseen ei välttämättä aiheuta työpaikan menetystä. Suurissa organisaatioissa työntekijä voidaan usein sijoittaa toisentyyppiseen tehtävään, jossa diabetes ei aiheuta vaaraa hänelle itselleen tai muille.
    • Hoidon lisäksi ammatinvalinnassa on huomioitava mahdollisuus verenglukoosin seurantaan.

Diabetesta sairastavan asevelvollisuus

  • Puolustusvoimien pääesikunnan vuonna 2018 tekemän päätöksen mukaan diabetes (myös tyypin 2) on toistaiseksi este varusmiespalvelukselle. Sen sijaan esimerkiksi glukokinaasi-MODY (MODY2-diabetes) ei ole vapautusperuste, koska se ei vaadi lääkehoitoa eikä aiheuta hypoglykemiariskiä.
    • Kutsuntalääkäri tekee päätöksen rauhanaikaisesta palveluksesta vapautuksesta. Tyypin 1 diabetesta sairastavan on mentävä kutsuntaterveystarkastukseen ja kutsuntatilaisuuksiin kuten muidenkin kyseisenä vuonna 18 vuotta täyttävien miesten. Puolustusvoimat tekevät päätöksen palveluksesta vapautuksesta, ja siihen ei tarvita hoitoyksiköstä erillistä todistusta.

Seksuaali- ja lisääntymisterveys

  • Diabetes voi vaikuttaa sekä miesten että naisten sukupuolielämään. Vaikutukset voivat olla psyykkisiä tai fyysisiä, esimerkiksi autonomiseen neuropatiaan liittyviä. Ks. lisätietoa «Seksuaali- ja lisääntymisterveys»22.

Raskaus

Raskausdiabetes

Diabetesta sairastavan raskaus

  • Diabetesta sairastavien raskauteen liittyy suurentunut raskauskomplikaatioiden riski ja äidin diabeteksen lisäsairauksien pahentumisen riski «Hawdon JM. Babies born after diabetes in pregnancy...»268, jotka voidaan minimoida hyvällä raskauden suunnittelulla ja hoidolla.
  • Kaikki diabetesta sairastavat diabetestyypistä riippumatta kuuluvat raskauden aikana erikoissairaanhoidon (äitiyspoliklinikoiden ja diabetespoliklinikan) seurantaan.
    • Raskauden aikana insuliinihoito vaatii tavallista tarkempaa seurantaa ja hoidonohjausta, koska raskaus vaikuttaa insuliinin tarpeeseen. Useimmiten alkuraskaudessa insuliiniherkkyys lisääntyy, mikä altistaa hypoglykemioille. Loppuraskaudessa vastaavasti insuliiniannokset suurenevat huomattavasti. Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve palaa raskautta edeltävälle tasolle.
  • Fertiili-ikäisten diabetesta sairastavien raskauden ehkäisystä ja raskaussuunnitelmista tulee aktiivisesti kysyä ja keskustella seurantakäyntien yhteydessä.
  • Raskauden vasta-aiheita:
    • Raskautta ei suositella, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (eGFR < 30 ml/min/1,73 m2) tai sepelvaltimotauti.
    • Raskauden suhteellisia vasta-aiheita ovat vaikea, näköä uhkaava hoitamaton retinopatia (vaikea taustaretinopatia tai proliferatiivinen retinopatia tai makulaturvotus), keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (eGFR 30–60 ml/min/1,73 m2), autonominen neuropatia (erityisesti gastropareesi eli mahan tyhjenemishäiriö) ja munuaisensiirto.
  • Diabetesta sairastava tulee lähettää äitiyspoliklinikkaan jo raskauden suunnitteluvaiheessa ja viimeistään heti raskauden toteamisen jälkeen.

Raskauden suunnittelu

  • Raskauden suunnittelu on olennaista äidin ja sikiön kannalta.
    • Raskauden suunnittelun on osoitettu parantavan alkuraskauden glukoositasapainoa ja vähentävän sikiön perinataalista kuolleisuutta ja epämuodostumia «Wahabi HA, Alzeidan RA, Bawazeer GA, ym. Preconcep...»269.
    • Alkuraskauden hyvän glukoositasapainon merkitys on raskauden ennusteen kannalta keskeinen. Alkuraskauden huonoon glukoositasapainoon liittyy erityisesti suurentunut epämuodostumariski, joka suurenee portaattomasti HbA1c-tason suurentumisen mukana «Suhonen L, Hiilesmaa V, Teramo K. Glycaemic contro...»270, «Nielsen GL, Møller M, Sørensen HT. HbA1c in early ...»271, «Jensen DM, Korsholm L, Ovesen P, ym. Peri-concepti...»272. Raskautta edeltävästä HbA1c-tavoitetasosta ei ole yksimielistä suositusta «American Diabetes Association. 13. Management of D...»273. Glukoositasapainoa voidaan pitää riittävän hyvänä raskautta ajatellen, kun HbA1c-taso on alle 53 mmol/mol (7,0 %). Pienempäänkin tasoon (alle 42 mmol/mol, 6,0 %) voidaan pyrkiä, jos potilaalla ei ole hypoglykemioita. Hypoglykemiariski tulee kuitenkin aina huomioida. Jos HbA1c-taso on yli 86 mmol/mol (10,0 %), raskauden ehkäisyä tulee jatkaa, kunnes riittävä glukoositasapaino on saavutettu.
    • Silmänpohjien tila tulee tarkistaa raskautta suunniteltaessa tai viimeistään alkuraskaudessa.
    • Jos kohonnut verenpaine vaatii lääkitystä, labetaloli, metoprololi, propranololi ja nifedipiini ovat sopivia lääkkeitä. Muita verenpainelääkkeitä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana. ACE:n estäjät ja AT2-reseptorin salpaajat suurentavat epämuodostumariskiä raskauden aikana, ja niiden käyttö pitää lopettaa jo raskautta suunniteltaessa tai viimeistään heti alkuraskaudessa ennen raskausviikkoa 6, jos niiden käyttö on aiheellista munuaisten suojaamiseksi. Statiini- ja fibraattihoito lopetetaan raskauden ajaksi.
    • Diabetesta sairastaville tulee aloittaa alkuraskaudessa ASA 100 mg iltaisin pre-eklampsian ehkäisemiseksi. Ks. Käypä hoito -suositus Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia «Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia»19, «Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja pre-eklam...»274.
    • Foolihappolisää suositellaan kaikille diabetesta sairastaville ehkäisyn lopettamisesta lähtien vähintään 1 mg vuorokaudessa raskausviikon 12 loppuun saakka.
    • Raskauden suunnitteluvaiheessa tulee tarvittaessa korostaa tupakoinnin lopettamisen tärkeyttä ja järjestää ylipainoisille painonpudotukseen ohjaavaa ravitsemusohjausta.
    • Pikainsuliinit (lispro- ja aspartinsuliinit) ovat sikiön kannalta turvallisia «Hod M, Damm P, Kaaja R, ym. Fetal and perinatal ou...»275, «González Blanco C, Chico Ballesteros A, Gich Salad...»276. Pitkävaikutteiset insuliinianalogit (degludek-, detemir- tai glargiini-insuliini) ovat todennäköisesti sikiölle turvallisia «Callesen NF, Damm J, Mathiesen JM, ym. Treatment w...»277.
    • Metformiinihoitoa voidaan jatkaa. DPP-4:n estäjiä, GLP-1-reseptoriagonisteja, pioglitatsonia tai SGLT2:n estäjiä ei tule käyttää raskauden aikana.

Raskauden aikainen hoito ja seuranta

Synnytyksen hoito

Ikääntyneet

  • Hyperglykemian hoidon vähimmäistavoite on kaikenikäisillä diabetesta sairastavilla sellainen glukoositaso, joka ei aiheuta oireita (esim. väsymys, virtsanerityksen lisääntyminen, kuivuminen, jano, painon putoaminen, infektioherkkyys tai sekavuus).
  • Ikääntyneiden hypoglykemioiden välttämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska ne voivat lievinäkin johtaa muun muassa sekavuuteen ja kaatumisiin kohtalokkain seurauksin. Toistuvat hypoglykemiat huonontavat myös kognitiivista suorituskykyä.
  • Kognitiivinen suorituskyky pitää tarvittaessa arvioida (neuropsykologiset testit), jos potilaan kyky suoriutua hoidostaan on epävarma.
  • Jos ikääntyneellä esiintyy vakavia hypoglykemioita, niiden syy on selvitettävä ja hoidettava.
  • Alle 75-vuotiaiden muuten terveiden hoitotavoitteet ovat samat kuin nuorempien, koska keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on jopa yli 15 vuotta ja riskitekijöiden hoito vaikuttaa sairastuvuuteen samoin kuin nuoremmilla «Meneilly GS. Diabetes in the elderly. Med Clin Nor...»287, «Durso SC. Using clinical guidelines designed for o...»288.
  • Kun hoidetaan kohtalaisen tervettä yli 75-vuotiasta, jolla on todettu yksi elinajanodotteeseen vaikuttava sairaus, voidaan noudattaa samoja tavoitteita kuin nuorempienkin hoidossa, ellei hoito aiheuta komplikaatioita.
    • Lääkeaineinteraktioiden mahdollisuus tulee huomioida.
    • HbA1c-tason tavoite voi olla 58–69 mmol/mol (7,5–8,5 %), jos hypoglykemiat ovat ongelma.
    • Verenpainetavoite on alle 140/80 mmHg.
  • Hoidon tavoitteet asetetaan potilaan kanssa yhdessä hänen kokonaistilanteensa ja tarpeidensa mukaisesti. Useita kroonisia sairauksia (esim. sydämen vajaatoiminta, keuhkoahtaumatauti, dementia) sairastavan yli 75-vuotiaan diabeteksen hoidon keskeiset tavoitteet ovat elämänlaadun kohentaminen, omatoimisuuden tukeminen ja oireettomuus.
    • Verenpainetavoite aivoinfarktin estämiseksi on alle 150/90 mmHg, jos lääkityksestä ei aiheudu huimausta.
    • Ikääntyneet hyötyvät lipidihäiriöiden hoidosta kuten nuoremmatkin, mutta ikääntyneiden statiinien käytössä on huomioitava mahdolliset lääkeinteraktiot.

Ikääntyneiden insuliinihoito ja ohjaus

Ikääntyneiden hoidon muita erityispiirteitä

  • Jalkahaavaumien ehkäisyn tärkeys korostuu.
  • Mahdollista munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä on seurattava.
  • Painon pysyminen ennallaan on hyvän metabolisen tilanteen merkki. Liikaa laihtumista on vältettävä. Ikääntyneiden optimaalinen BMI on 24–30 kg/m².

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä

Insuliininpuutosdiabetes-suosituksen historiatiedot «Insuliininpuutosdiabetes, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»23

Puheenjohtaja:

Tiinamaija Tuomi, dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; HUS

Jäsenet:

Tuula Meinander, LL, BSc, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri; Käypä hoito -toimittaja, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Elina Pimiä, LL, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, asiantuntijaylilääkäri, Diabetesliitto

Marja Rautavirta, diabeteshoitaja; Satakunnan hyvinvointialue, Satasairaala

Päivi Rautiainen, LT, dosentti, endokrinologian ylilääkäri; Siun sote, Pohjois-Karjalan keskussairaala, sisätautien klinikka

Tuula-Maria Rintala, TtT, Yliopettaja, Soveltavan tutkimuksen keskus, Tampereen ammattikorkeakoulu

Valtteri Rissanen, diabeteslääkäri, terveyskeskuslääkäri, perusterveydenhuolto; Keski-Suomen hyvinvointialue

Anna-Kaisa Tuomaala, LT, lastentautien erikoislääkäri, lastenendokrinologi; HYKS Lapset ja Nuoret

Asiantuntija:

Anne Antikainen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti; KYS

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 12.11.2025 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä

Tuula Meinander: Sivutoimet: yksityislääkäri (Mehiläinen Finlayson, Pihlajalinna Koskikeskus, Aava Ratina); väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto, oikeuslääketiede. Koulutustoiminta: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Kardiologinen Seura, Pihlajalinna Oyj. Kongressit ja seminaarit: Suomen Kardiologinen Seura, Orion Oyj. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Lääkäriliiton luottamuslääkäri ja Tampereen terveyspoliittisen valiokunnan jäsen, Suomen Kardiologisen Seuran Sydänääni-lehden toimittaja ja tromboosijaoksen puheenjohtaja, Guidelines International Network (G-I-N) pohjoismaisen työryhmän jäsen.

Elina Pimiä: Sivutoimet: endokrinologi; Pihlajalinna Oy, toimitusjohtaja; Teledoc Oy. Tutkimus- ja kehitystyö: Novo Nordisk. Koulutustoiminta: Suomen Diabetesliitto ry:n koulutustoiminta, Invalidiliitto ry, Tampereen lääkäripäivät, Tampereen yliopistollisen sairaalan koulutussäätiö, Abbott, AstraZeneca, Boehringer-Ingelheim, Medtronic, NovoNordisk, Sanofi, Verman. Kongressit ja seminaarit: AstraZeneca, Boehringer-Ingelheim, NovoNordisk, NordicInfure, Rubin Medical, Sanofi. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Lääkäriliiton Sisätautilääkärit-alajaoston puheenjohtaja, Suomen diabetesliitto ry:n Lääkärineuvoston jäsen.

Marja Rautavirta: Koulutustoiminta:Nordic Infucare, Astra Zeneca, Roche. Kongressit ja seminaarit: Medtronic, Nordic Infucare, NovoNordisk.

Päivi Rautiainen: Koulutustoiminta: Abbott, Amgen, Astra Zeneca, Lilly, Sanofi. Kongressit ja seminaarit: Novo Nordisk. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Diabetestutkijat ja diabetologit ry hallitus.

Tuula-Maria Rintala: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.

Valtteri Rissanen: Sivutoimet: diabetesvastaanotto Viitasaarella (Wiitaunioni, suora sopimus, päättynyt). Koulutustoiminta: JAMK:n diabeteshoitotyön asiantuntijakoulutus sekä AstraZenecan ja NovoNordiskin järjestämät iltakoulutukset (luentopalkkiot). Kongressit ja seminaarit: EASD 2022 ja 2023 (NovoNordisk ja AstraZeneca). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: JUKO, hyvinvointialueen pohjoisen alueen terveyskeskuslääkäreiden luottamusedustaja ja perusterveydenhuollon varapääluottamusedustaja. Toiminta terveydenhuollon ohjaukseen pyrkivissä hankkeissa: Keski-Suomen tyypin 2 diabeteksen hoitoketju. Alueellisen vaikuttavuusverkoston toiminta. Muut sidonnaisuudet: TietoEVRY.

Anna-Kaisa Tuomaala: Sivutoimet: lastenendokrinologikonsultti; Soite. Tutkimus- ja kehitystyö: Lastentautien tutkimussäätiö, Diabetestutkimussäätiö, HUS Pediatric Research Center, Medtronic External Reasearch Program ja Dexcom External Research Program. Koulutustoiminta: Abbott, Medtronic EMEA ja Finland, Nordic Infucare, Sanofi, Novo Nordisk, Ypsomed, Insulet. Kongressit ja seminaarit: Nordic Infucare, Sanofi. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Diabetestutkijat ja Diabetologit ry:n hallituksen puheenjohtaja, Lääkäripäivien ohjelmaryhmän jäsen, Conect4Children (c4c) collaborative network for European clinical trials for children: Back-up expert for Pharmacogenomics and other OMICS technologies group and Health Technology Assessment group 2025- and Medical Devices: Core expert 2025-, Data Monitoring committee Medtronic. Muut sidonnaisuudet: Lenny-älypumppututkimuksen (sponsori Medtronic) Suomen päätutkija, MELD-ATG-tutkimus (sponsori Innodia) tutkija, Fabulinus-tutkimus (sponsori Sanofi), HUS päätutkija.

Tiinamaija Tuomi: Sivutoimet:tutkimusryhmän johtaja; Folkhälsanin tutkimuskeskus, Samfundet Folkhälsan, tutkimusjohtaja; Suomen Molekyylilääketieteen Instituutti FIMM, Helsingin yliopisto, adjungoitu professori (sisätaudit); Lundin yliopisto. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Virtuaalisairaalan Diabetestalo.

Diabetes-neuvottelukunta

Vuonna 2017 perustettu Diabetes-neuvottelukunta vastaa diabetekseen liittyvien Käypä hoito -suositusten sisällöstä.

Neuvottelukunnan jäsenet vuonna 2025:

Puheenjohtaja:

Tuula Meinander

Jäsenet:

Tapani Ebeling

Kaj Metsärinne

Päivi Miettinen

Ilona Mikkola

Leo Niskanen

Elina Pimiä

Marja Rautavirta

Reeta Rintamäki

Leena Rosenberg

Ursula Schwab

Paula Summanen

Tiinamaija Tuomi

Timo Törö

Marja Vääräsmäki

Kirjallisuusviite

Insuliininpuutosdiabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»40

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. STAKES, raportteja 8/2005. Diabetes Suomessa.
  2. Alberti KG, Zimmet PZ. Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its complications. Part 1: diagnosis and classification of diabetes mellitus provisional report of a WHO consultation. Diabet Med 1998;15(7):539-53 «PMID: 9686693»PubMed
  3. Putula E, Kauppala T, Vanhamäki S, ym. All-cause mortality and factors associated with it in Finnish patients with type 1 diabetes. J Diabetes Complications 2024;38(12):108881 «PMID: 39426005»PubMed
  4. From the American Association of Neurological Surgeons (AANS), American Society of Neuroradiology (ASNR), Cardiovascular and Interventional Radiology Society of Europe (CIRSE), Canadian Interventional Radiology Association (CIRA), Congress of Neurological Surgeons (CNS), European Society of Minimally Invasive Neurological Therapy (ESMINT), European Society of Neuroradiology (ESNR), European Stroke Organization (ESO), Society for Cardiovascular Angiography and Interventions (SCAI), Society of Interventional Radiology (SIR), Society of NeuroInterventional Surgery (SNIS), and World Stroke Organization (WSO), Sacks D, Baxter B, ym. Multisociety Consensus Quality Improvement Revised Consensus Statement for Endovascular Therapy of Acute Ischemic Stroke. Int J Stroke 2018;13(6):612-632 «PMID: 29786478»PubMed
  5. American Diabetes Association Professional Practice Committee. 2. Diagnosis and Classification of Diabetes: Standards of Care in Diabetes-2024. Diabetes Care 2024;47(Suppl 1):S20-S42 «PMID: 38078589»PubMed
  6. Tuomi T, Carlsson A, Li H, ym. Clinical and genetic characteristics of type 2 diabetes with and without GAD antibodies. Diabetes 1999;48(1):150-7 «PMID: 9892237»PubMed
  7. Leslie RD, Williams R, Pozzilli P. Clinical review: Type 1 diabetes and latent autoimmune diabetes in adults: one end of the rainbow. J Clin Endocrinol Metab 2006;91(5):1654-9 «PMID: 16478821»PubMed
  8. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  9. Tuomi T, Santoro N, Caprio S, ym. The many faces of diabetes: a disease with increasing heterogeneity. Lancet 2014;383(9922):1084-94 «PMID: 24315621»PubMed
  10. Buzzetti R, Tuomi T, Mauricio D, ym. Management of Latent Autoimmune Diabetes in Adults: A Consensus Statement From an International Expert Panel. Diabetes 2020;69(10):2037-2047 «PMID: 32847960»PubMed
  11. Murphy R, Colclough K, Pollin TI, ym. The use of precision diagnostics for monogenic diabetes: a systematic review and expert opinion. Commun Med (Lond) 2023;3(1):136 «PMID: 37794142»PubMed
  12. Naylor RN, Patel KA, Kettunen JLT, ym. Precision treatment of beta-cell monogenic diabetes: a systematic review. Commun Med (Lond) 2024;4(1):145 «PMID: 39025920»PubMed
  13. Stride A, Hattersley AT. Different genes, different diabetes: lessons from maturity-onset diabetes of the young. Ann Med 2002;34(3):207-16 «PMID: 12173691»PubMed
  14. Miettinen P, Tuomi T. MODY-diabetes - yksigeeninen haiman beetasolujen kehitys- ja toimintahäiriö. Duodecim 2012;218:1989-98
  15. Merenmies J, Ala-Houhala M, Tuomi T. Kystinen munuaissairaus ja diabetes - alidiagnosoitu yksigeeninen kehityshäiriö. Duodecim 2012;218:1999-2006
  16. Maassen JA, Kadowaki T. Maternally inherited diabetes and deafness: a new diabetes subtype. Diabetologia 1996;39:375-82
  17. Raskausdiabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  18. Njølstad PR, Søvik O, Cuesta-Muñoz A, ym. Neonatal diabetes mellitus due to complete glucokinase deficiency. N Engl J Med 2001;344(21):1588-92 «PMID: 11372010»PubMed
  19. Gloyn AL, Pearson ER, Antcliff JF, ym. Activating mutations in the gene encoding the ATP-sensitive potassium-channel subunit Kir6.2 and permanent neonatal diabetes. N Engl J Med 2004;350(18):1838-49 «PMID: 15115830»PubMed
  20. Huopio H, Otonkoski T. Vastasyntyneen diabetes. Duodecim 2011;127:534-41
  21. Karvonen M, Viik-Kajander M, Moltchanova E, ym. Incidence of childhood type 1 diabetes worldwide. Diabetes Mondiale (DiaMond) Project Group. Diabetes Care 2000;23(10):1516-26 «PMID: 11023146»PubMed
  22. Parviainen A, But A, Knip M. Miksi pikkulasten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus vähenee? Duodecim 2021;137:1009-11
  23. THL. Laaturekisterit. https://www.thl.fi/kansallisten-laaturekisterien-raportit/diabetesrekisteri/DM_koko_suomi1.html 
  24. Harjutsalo V, Podar T, Tuomilehto J. Cumulative incidence of type 1 diabetes in 10,168 siblings of Finnish young-onset type 1 diabetic patients. Diabetes 2005;54(2):563-9 «PMID: 15677516»PubMed
  25. Harjutsalo V, Reunanen A, Tuomilehto J. Differential transmission of type 1 diabetes from diabetic fathers and mothers to their offspring. Diabetes 2006;55(5):1517-24 «PMID: 16644714»PubMed
  26. Report of the Expert Committee on the Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus. Diabetes Care 1997;20:1183-97
  27. World Health Organisation. Definition, Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus and its Complications. Report of a WHO Consultation. Part 1: Diagnosis and Classification of Diabetes Mellitus. Geneva: World Health Organisation Department of Noncommunicable Disease Surveillance 1999:1-59
  28. Stahl M, Brandslund I, Jørgensen LG, ym. Can capillary whole blood glucose and venous plasma glucose measurements be used interchangeably in diagnosis of diabetes mellitus? Scand J Clin Lab Invest 2002;62(2):159-66 «PMID: 12004932»PubMed
  29. Colagiuri S, Sandbaek A, Carstensen B, ym. Comparability of venous and capillary glucose measurements in blood. Diabet Med 2003;20(11):953-6 «PMID: 14632723»PubMed
  30. Mire-Sluis AR, Gaines Das R, Lernmark A. The World Health Organization International Collaborative Study for islet cell antibodies. Diabetologia 2000;43(10):1282-92 «PMID: 11079747»PubMed
  31. Madsbad S, Alberti KG, Binder C, ym. Role of residual insulin secretion in protecting against ketoacidosis in insulin-dependent diabetes. Br Med J 1979;2(6200):1257-9 «PMID: 117878»PubMed
  32. Diabeettinen retinopatia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  33. Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Diabetes Käypä hoito -neuvottelukunnan nimeämä työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  34. Visseren FLJ, Mach F, Smulders YM, ym. 2021 ESC Guidelines on cardiovascular disease prevention in clinical practice. Eur Heart J 2021;42(34):3227-3337 «PMID: 34458905»PubMed
  35. Kohonnut verenpaine. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  36. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  37. Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  38. Alkoholiongelmat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  39. Diabeteksen munuaistauti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Nefrologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  40. Diabetes Control and Complications Trial Research Group, Nathan DM, Genuth S, ym. The effect of intensive treatment of diabetes on the development and progression of long-term complications in insulin-dependent diabetes mellitus. N Engl J Med 1993;329(14):977-86 «PMID: 8366922»PubMed
  41. Nathan DM, Cleary PA, Backlund JY, ym. Intensive diabetes treatment and cardiovascular disease in patients with type 1 diabetes. N Engl J Med 2005;353(25):2643-53 «PMID: 16371630»PubMed
  42. Lind M, Imberg H, Coleman RL, ym. Historical HbA(1c) Values May Explain the Type 2 Diabetes Legacy Effect: UKPDS 88. Diabetes Care 2021;44(10):2231-7 «PMID: 34244332»PubMed
  43. Livingstone R, Boyle JG, Petrie JR, ym. A new perspective on metformin therapy in type 1 diabetes. Diabetologia 2017;60(9):1594-1600 «PMID: 28770327»PubMed
  44. Chiang JL, Kirkman MS, Laffel LM, ym. Type 1 diabetes through the life span: a position statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care 2014;37(7):2034-54 «PMID: 24935775»PubMed
  45. Canadian Diabetes Association Clinical Practice Guidelines Expert Committee, McGibbon A, Richardson C, ym. Pharmacotherapy in type 1 diabetes. Can J Diabetes 2013;37 Suppl 1():S56-60 «PMID: 24070964»PubMed
  46. Ilanne-Parikka P. Tyypin 1 diabeteksen hoito. Kirjassa: Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha M-T ja Sane T (toim.) Diabetes. Kustannus Oy Duodecim, Tampere 2015. http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti
  47. Ilanne-Parikka P. Tyypin 1 diabetes: Insuliinihoito. Lääkärin käsikirja 24.2.2017. Kustannus Oy Duodecim, 2016. https://www.terveysportti.fi
  48. Hotus. 2020. Hotus-hoitosuositus®: Aikuisten diabetesta sairastavien insuliinihoidon ohjauksen sisältö. Työryhmä: Rintala T-M, Hynynen M-A, Kettunen T, Olli S, Vähätalo M. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: www.hotus.fi/hoitosuositukset.
  49. Lahtela J, Saraheimo M, Pasternack I ym. Insuliinipumppu aikuisten tyypin 1 diabeteksen hoidossa. Suom Lääkäril 2012;47:3477-84
  50. Jiao Y, Lin R, Hua X, ym. A systematic review: Cost-effectiveness of continuous glucose monitoring compared to self-monitoring of blood glucose in type 1 diabetes. Endocrinol Diabetes Metab 2022;5(6):e369 «PMID: 36112608»PubMed
  51. NICE. Multiple Technology Appraisal Hybrid closed loop systems for managing blood glucose levels in type 1 diabetes Committee papers. 2023. www.nice.org.uk/guidance/ta943/evidence/appraisal-consultation-committee-papers-pdf-13254232141
  52. Choudhary P, Kolassa R, Keuthage W, ym. Advanced hybrid closed loop therapy versus conventional treatment in adults with type 1 diabetes (ADAPT): a randomised controlled study. Lancet Diabetes Endocrinol 2022;10(10):720-731 «PMID: 36058207»PubMed
  53. Yang Q, Zeng B, Hao J, ym. Real-world glycaemic outcomes of automated insulin delivery in type 1 diabetes: A meta-analysis. Diabetes Obes Metab 2024;26(9):3753-3763 «PMID: 38888056»PubMed
  54. Saraheimo M, Honkasalo M, Miettinen M. [Insulin pump therapy: for whom and why?]. Duodecim 2013;129(15):1571-8 «PMID: 24163975»PubMed
  55. Gallen G, Rosso A, Alonso-Carril N, ym. Expert panel opinion on the optimal educational pathway for diabetes educators for training people with type 1 diabetes on the MiniMed™ 780G system: a Delphi consensus. Acta Diabetol 2025;62(5):685-694 «PMID: 39470803»PubMed
  56. Rytter K, Schmidt S, Rasmussen LN, ym. Education programmes for persons with type 1 diabetes using an insulin pump: A systematic review. Diabetes Metab Res Rev 2021;37(5):e3412 «PMID: 33010190»PubMed
  57. Introduction: Standards of Medical Care in Diabetes-2021. Diabetes Care 2021;44(Suppl 1):S1-S2 «PMID: 33298409»PubMed
  58. Rintala TM. 2013. Diabeteksen näkyvä ja näkymätön läsnä oleminen – Substantiivinen teoria aikuisen henkilön perheen arkielämästä. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1889. Tampereen Yliopisto, Terveystiede, Tampere.
  59. American Diabetes Association. 5. Facilitating Behavior Change and Well-being to Improve Health Outcomes: Standards of Medical Care in Diabetes-2021. Diabetes Care 2021;44(Suppl 1):S53-S72 «PMID: 33298416»PubMed
  60. Carey N, Courtenay M. A review of the activity and effects of nurse-led care in diabetes. J Clin Nurs 2007;16(11C):296-304 «PMID: 17931323»PubMed
  61. Zhu Y, Zhang H, Xi Y, ym. The Implication of Diabetes-Specialized Nurses in Aiming for the Better Treatment and Management of Patients with Diabetes Mellitus: A Brief Narrative Review. Diabetes Ther 2024;15(5):917-927 «PMID: 38472627»PubMed
  62. Hotus. 2022. Hotus-hoitosuositus®: Etäyhteydellä toteutettava pitkäaikais- sairautta sairastavan omahoidon ohjaus. Työryhmä: Virtanen H, Marin K, Hiltunen AM, Kaila A, Kajula O, Kesänen J. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: www.hotus.fi/hoitosuositukset.
  63. Krans HMJ, Porta M, Keen H, Staehr-Johansen K. (toim.) Diabetes Care and research in Europe. The St Vincent Declaration Action Programme. Implementation document 1995. WHO.
  64. Canadian Diabetes Association Clinical Practice Guidelines Expert Committee, Cheng AY. Canadian Diabetes Association 2013 clinical practice guidelines for the prevention and management of diabetes in Canada. Introduction. Can J Diabetes 2013;37 Suppl 1():S1-S212 «PMID: 24070926»PubMed
  65. Peeples M, Tomky D, Mulcahy K, ym. Evolution of the American Association of Diabetes Educators' diabetes education outcomes project. Diabetes Educ 2007;33(5):794-817 «PMID: 17925584»PubMed
  66. Nuutinen H. Diabetesta sairastavan elämänlaadun arvioinnista. DEHKO-raportti 2010:1. Diabetesliitto. https://www.diabetes.fi/files/1420/DEHKO-raportti_2010_1_Diabetesta_sairastavan_elamanlaadun_arvioinnista.pdf
  67. Guideline on Self-Monitoring of Blood Glucose in Non-Insulin Treated Type 2 Diabetes. International Diabetes Federation 2009
  68. Hyry HSI, Liippo JP, Virtanen HM. Allergic contact dermatitis caused by glucose sensors in type 1 diabetes patients. Contact Dermatitis 2019;81(3):161-166 «PMID: 31206704»PubMed
  69. Battelino T, Danne T, Bergenstal RM, ym. Clinical Targets for Continuous Glucose Monitoring Data Interpretation: Recommendations From the International Consensus on Time in Range. Diabetes Care 2019;42(8):1593-1603 «PMID: 31177185»PubMed
  70. Hannula P. Mitä kirjata sairauskertomukseen? Uudet verensokerin seurantakeinot paikkaavat HbA1c:n puutteita. Diabetes ja lääkäri 2018;1:21-4
  71. Dunn TC, Ajjan RA, Bergenstal RM, ym. Is It Time to Move Beyond TIR to TITR? Real-World Data from Over 20,000 Users of Continuous Glucose Monitoring in Patients with Type 1 and Type 2 Diabetes. Diabetes Technol Ther 2024;26(3):203-210 «PMID: 38444315»PubMed
  72. ElSayed NA, Aleppo G, Aroda VR, ym. 5. Facilitating Positive Health Behaviors and Well-being to Improve Health Outcomes: Standards of Care in Diabetes-2023. Diabetes Care 2023;46(Supple 1):S68-S96 «PMID: 36507648»PubMed
  73. Diabetes and Nutrition Study Group (DNSG) of the European Association for the Study of Diabetes (EASD). Evidence-based European recommendations for the dietary management of diabetes. Diabetologia 2023;66(6):965-985 «PMID: 37069434»PubMed
  74. Pastors JG, Warshaw H, Daly A, ym. The evidence for the effectiveness of medical nutrition therapy in diabetes management. Diabetes Care 2002;25(3):608-13 «PMID: 11874956»PubMed
  75. Silva AI, Direito M, Pinto-Ribeiro F, ym. Effects of Intermittent Fasting on Regulation of Metabolic Homeostasis: A Systematic Review and Meta-Analysis in Health and Metabolic-Related Disorders. J Clin Med 2023;12(11): «PMID: 37297894»PubMed
  76. Ajala O, English P, Pinkney J. Systematic review and meta-analysis of different dietary approaches to the management of type 2 diabetes. Am J Clin Nutr 2013;97(3):505-16 «PMID: 23364002»PubMed
  77. Freedland SJ, Aronson WJ. Words of wisdom. Re: Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. Shai I, Schwarzfuchs D, Henkin Y, Shahar DR, Witkow S, Greenberg I, Golan R, Fraser D, Bolotin A, Vardi H, Tangi-Rozental O, Zuk-Ramot R, Sarusi B, Brickner D, Schwartz Z, Sheiner E, Marko R, Katorza E, Thiery J, Fiedler GM, Blüher M, Stumvoll M, Stampfer MJ. Dietary Intervention Randomized Controlled Trial (DIRECT) Group. N Engl J Med 2008;359:229-41. Eur Urol 2009;55(1):249-50 «PMID: 20050018»PubMed
  78. Uusitupa M, Hermansen K, Savolainen MJ, ym. Effects of an isocaloric healthy Nordic diet on insulin sensitivity, lipid profile and inflammation markers in metabolic syndrome -- a randomized study (SYSDIET). J Intern Med 2013;274(1):52-66 «PMID: 23398528»PubMed
  79. Kolehmainen M, Ulven SM, Paananen J, ym. Healthy Nordic diet downregulates the expression of genes involved in inflammation in subcutaneous adipose tissue in individuals with features of the metabolic syndrome. Am J Clin Nutr 2015;101(1):228-39 «PMID: 25527767»PubMed
  80. Yokoyama Y, Barnard ND, Levin SM, ym. Vegetarian diets and glycemic control in diabetes: a systematic review and meta-analysis. Cardiovasc Diagn Ther 2014;4(5):373-82 «PMID: 25414824»PubMed
  81. Viguiliouk E, Kendall CW, Kahleová H, ym. Effect of vegetarian dietary patterns on cardiometabolic risk factors in diabetes: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Clin Nutr 2019;38(3):1133-1145 «PMID: 29960809»PubMed
  82. Castañeda-González LM, Bacardí Gascón M, Jiménez Cruz A. Effects of low carbohydrate diets on weight and glycemic control among type 2 diabetes individuals: a systemic review of RCT greater than 12 weeks. Nutr Hosp 2011;26(6):1270-6 «PMID: 22411372»PubMed
  83. Pfeiffer AFH, Pedersen E, Schwab U, ym. The Effects of Different Quantities and Qualities of Protein Intake in People with Diabetes Mellitus. Nutrients 2020;12(2): «PMID: 32019211»PubMed
  84. Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139415/THL_OHJ_4_2020_Vireytt%c3%a4%20seniorivuosiin_verkko.pdf?sequence4isAllowedy
  85. Kushi LH, Byers T, Doyle C, ym. American Cancer Society Guidelines on Nutrition and Physical Activity for cancer prevention: reducing the risk of cancer with healthy food choices and physical activity. CA Cancer J Clin 2006;56(5):254-81; quiz 313-4 «PMID: 17005596»PubMed
  86. Dyslipidemiat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  87. Vessby B, Uusitupa M, Hermansen K, ym. Substituting dietary saturated for monounsaturated fat impairs insulin sensitivity in healthy men and women: The KANWU Study. Diabetologia 2001;44(3):312-9 «PMID: 11317662»PubMed
  88. Schwingshackl L, Strasser B, Hoffmann G. Effects of monounsaturated fatty acids on glycaemic control in patients with abnormal glucose metabolism: a systematic review and meta-analysis. Ann Nutr Metab 2011;58(4):290-6 «PMID: 21912106»PubMed
  89. Unick JL, Beavers D, Bond DS, ym. The long-term effectiveness of a lifestyle intervention in severely obese individuals. Am J Med 2013;126(3):236-42, 242.e1-2 «PMID: 23410564»PubMed
  90. American Diabetes Association Professional Practice Committee. 5. Facilitating Behavior Change and Well-being to Improve Health Outcomes: Standards of Medical Care in Diabetes-2022. Diabetes Care 2022;45(Suppl 1):S60-S82 «PMID: 34964866»PubMed
  91. Mann JI, Te Morenga L. Diet and diabetes revisited, yet again. Am J Clin Nutr 2013;97(3):453-4 «PMID: 23364020»PubMed
  92. Campbell JI, Mortensen A, Mølgaard P. Tissue lipid lowering-effect of a traditional Nigerian anti-diabetic infusion of Rauwolfia vomitoria foilage and Citrus aurantium fruit. J Ethnopharmacol 2006;104(3):379-86 «PMID: 16455217»PubMed
  93. McGlynn ND, Khan TA, Wang L, ym. Association of Low- and No-Calorie Sweetened Beverages as a Replacement for Sugar-Sweetened Beverages With Body Weight and Cardiometabolic Risk: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA Netw Open 2022;5(3):e222092 «PMID: 35285920»PubMed
  94. Larsen TM, Dalskov SM, van Baak M, ym. Diets with high or low protein content and glycemic index for weight-loss maintenance. N Engl J Med 2010;363(22):2102-13 «PMID: 21105792»PubMed
  95. Livesey G, Taylor R, Livesey H, ym. Is there a dose-response relation of dietary glycemic load to risk of type 2 diabetes? Meta-analysis of prospective cohort studies. Am J Clin Nutr 2013;97(3):584-96 «PMID: 23364021»PubMed
  96. American Diabetes Association. 4. Lifestyle Management. Diabetes Care 2017;40(Suppl 1):S33-S43 «PMID: 27979891»PubMed
  97. Bell KJ, King BR, Shafat A, ym. The relationship between carbohydrate and the mealtime insulin dose in type 1 diabetes. J Diabetes Complications 2015;29(8):1323-9 «PMID: 26422396»PubMed
  98. Brazeau AS, Mircescu H, Desjardins K, ym. Carbohydrate counting accuracy and blood glucose variability in adults with type 1 diabetes. Diabetes Res Clin Pract 2013;99(1):19-23 «PMID: 23146371»PubMed
  99. Bruttomesso D, Costa S, Dal Pos M, ym. Educating diabetic patients about insulin use: changes over time in certainty and correctness of knowledge. Diabetes Metab 2006;32(3):256-61 «PMID: 16799403»PubMed
  100. Paterson M, Bell KJ, O'Connell SM, ym. The Role of Dietary Protein and Fat in Glycaemic Control in Type 1 Diabetes: Implications for Intensive Diabetes Management. Curr Diab Rep 2015;15(9):61 «PMID: 26202844»PubMed
  101. Smart CE, Evans M, O'Connell SM, ym. Both dietary protein and fat increase postprandial glucose excursions in children with type 1 diabetes, and the effect is additive. Diabetes Care 2013;36(12):3897-902 «PMID: 24170749»PubMed
  102. Bell KJ, Smart CE, Steil GM, ym. Impact of fat, protein, and glycemic index on postprandial glucose control in type 1 diabetes: implications for intensive diabetes management in the continuous glucose monitoring era. Diabetes Care 2015;38(6):1008-15 «PMID: 25998293»PubMed
  103. Väriä ja voimaa – parhaat ruokavalinnat Diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä. Taulukko 7.45. Hiilihydraattien turvallinen vähentäminen. Diabetesliitto 2015
  104. He M, van Dam RM, Rimm E, ym. Whole-grain, cereal fiber, bran, and germ intake and the risks of all-cause and cardiovascular disease-specific mortality among women with type 2 diabetes mellitus. Circulation 2010;121(20):2162-8 «PMID: 20458012»PubMed
  105. Burger KN, Beulens JW, van der Schouw YT, ym. Dietary fiber, carbohydrate quality and quantity, and mortality risk of individuals with diabetes mellitus. PLoS One 2012;7(8):e43127 «PMID: 22927948»PubMed
  106. Mann JI, De Leeuw I, Hermansen K, ym. Evidence-based nutritional approaches to the treatment and prevention of diabetes mellitus. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2004;14(6):373-94 «PMID: 15853122»PubMed
  107. Fung TT, van Dam RM, Hankinson SE, ym. Low-carbohydrate diets and all-cause and cause-specific mortality: two cohort studies. Ann Intern Med 2010;153(5):289-98 «PMID: 20820038»PubMed
  108. Sjögren P, Becker W, Warensjö E, ym. Mediterranean and carbohydrate-restricted diets and mortality among elderly men: a cohort study in Sweden. Am J Clin Nutr 2010;92(4):967-74 «PMID: 20826627»PubMed
  109. Lagiou P, Sandin S, Weiderpass E, ym. Low carbohydrate-high protein diet and mortality in a cohort of Swedish women. J Intern Med 2007;261(4):366-74 «PMID: 17391111»PubMed
  110. Trichopoulou A, Psaltopoulou T, Orfanos P, ym. Low-carbohydrate-high-protein diet and long-term survival in a general population cohort. Eur J Clin Nutr 2007;61(5):575-81 «PMID: 17136037»PubMed
  111. Colberg S, Riddell M. Physical Activity: Regualtion of glucose metabolism, clinical management strategies, and weight control. Kirjassa: Peters A, Laffel L (toim.) Type 1 diabetes sourcebook. ADA ja JDRF, Alexandria 2013.
  112. Colberg SR, Sigal RJ, Yardley JE, ym. Physical Activity/Exercise and Diabetes: A Position Statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care 2016;39(11):2065-2079 «PMID: 27926890»PubMed
  113. Thomas DE, Elliott EJ, Naughton GA. Exercise for type 2 diabetes mellitus. Cochrane Database Syst Rev 2006;2006(3):CD002968 «PMID: 16855995»PubMed
  114. Canadian Diabetes Association Clinical Practice Guidelines Expert Committee, Sigal RJ, Armstrong MJ, ym. Physical activity and diabetes. Can J Diabetes 2013;37 Suppl 1():S40-4 «PMID: 24070962»PubMed
  115. Chimen M, Kennedy A, Nirantharakumar K, ym. What are the health benefits of physical activity in type 1 diabetes mellitus? A literature review. Diabetologia 2012;55(3):542-51 «PMID: 22189486»PubMed
  116. Goedecke JH, Ojuka EO (eds): Diabetes and Physical Activity. Med Sport Sci, Basel, Karger, 2014;60:141-53
  117. Zaharieva DP, Riddell MC. Prevention of exercise-associated dysglycemia: a case study-based approach. Diabetes Spectr 2015;28(1):55-62 «PMID: 25717279»PubMed
  118. Thabit H, Leelarathna L. Basal insulin delivery reduction for exercise in type 1 diabetes: finding the sweet spot. Diabetologia 2016;59(8):1628-31 «PMID: 27287376»PubMed
  119. Cryer PE. Exercise-related hypoglycemia-associated autonomic failure in diabetes. Diabetes 2009;58(9):1951-2 «PMID: 19720823»PubMed
  120. Moser O, Zaharieva DP, Adolfsson P, ym. The use of automated insulin delivery around physical activity and exercise in type 1 diabetes: a position statement of the European Association for the Study of Diabetes (EASD) and the International Society for Pediatric and Adolescent Diabetes (ISPAD). Diabetologia 2025;68(2):255-280 «PMID: 39653802»PubMed
  121. Niskanen L. Liikunnan ja muun hoidon yhteensovittaminen tyypin 1 diabeteksessa. Kirjassa: Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha M-T ja Sane T (toim.) Diabetes. Kustannus Oy Duodecim, Tampere 2015. Tarkistettu verkkoversioon 17.2.2016. http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti
  122. Anderson RJ, Freedland KE, Clouse RE, ym. The prevalence of comorbid depression in adults with diabetes: a meta-analysis. Diabetes Care 2001;24(6):1069-78 «PMID: 11375373»PubMed
  123. Ali S, Stone MA, Peters JL, ym. The prevalence of co-morbid depression in adults with Type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis. Diabet Med 2006;23(11):1165-73 «PMID: 17054590»PubMed
  124. Barnard KD, Skinner TC, Peveler R. The prevalence of co-morbid depression in adults with Type 1 diabetes: systematic literature review. Diabet Med 2006;23(4):445-8 «PMID: 16620276»PubMed
  125. Egede LE. Diabetes, major depression, and functional disability among U.S. adults. Diabetes Care 2004;27(2):421-8 «PMID: 14747223»PubMed
  126. Moussavi S, Chatterji S, Verdes E, ym. Depression, chronic diseases, and decrements in health: results from the World Health Surveys. Lancet 2007;370(9590):851-8 «PMID: 17826170»PubMed
  127. Young-Hyman D, de Groot M, Hill-Briggs F, ym. Psychosocial Care for People With Diabetes: A Position Statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care 2016;39(12):2126-2140 «PMID: 27879358»PubMed
  128. Vileikyte L, Peyrot M, Gonzalez JS, ym. Predictors of depressive symptoms in persons with diabetic peripheral neuropathy: a longitudinal study. Diabetologia 2009;52(7):1265-73 «PMID: 19399473»PubMed
  129. Carrington AL, Mawdsley SK, Morley M, ym. Psychological status of diabetic people with or without lower limb disability. Diabetes Res Clin Pract 1996;32(1-2):19-25 «PMID: 8803478»PubMed
  130. Palmer S, Vecchio M, Craig JC, ym. Prevalence of depression in chronic kidney disease: systematic review and meta-analysis of observational studies. Kidney Int 2013;84(1):179-91 «PMID: 23486521»PubMed
  131. Cukor D, Coplan J, Brown C, ym. Anxiety disorders in adults treated by hemodialysis: a single-center study. Am J Kidney Dis 2008;52(1):128-36 «PMID: 18440682»PubMed
  132. Winkley K, Sallis H, Kariyawasam D, ym. Five-year follow-up of a cohort of people with their first diabetic foot ulcer: the persistent effect of depression on mortality. Diabetologia 2012;55(2):303-10 «PMID: 22057196»PubMed
  133. Palmer SC, Vecchio M, Craig JC, ym. Association between depression and death in people with CKD: a meta-analysis of cohort studies. Am J Kidney Dis 2013;62(3):493-505 «PMID: 23623139»PubMed
  134. Vinik AI, Park TS, Stansberry KB, ym. Diabetic neuropathies. Diabetologia 2000;43(8):957-73 «PMID: 10990072»PubMed
  135. Argoff CE, Cole BE, Fishbain DA, ym. Diabetic peripheral neuropathic pain: clinical and quality-of-life issues. Mayo Clin Proc 2006;81(4 Suppl):S3-11 «PMID: 16608048»PubMed
  136. Young-Hyman D, Peyrot M, Hill-Briggs F. Diabetes-related functional impairment and disability. In Psychosocial Care for People with Diabetes. Young-Hyman D, Peyrot M, Eds. American Diabetes Association 2012, Alexandria, VA, p. 273–289.
  137. Canadian Diabetes Association Clinical Practice Guidelines Expert Committee, McGibbon A, Richardson C, ym. Pharmacotherapy in type 1 diabetes. Can J Diabetes 2013;37 Suppl 1():S56-60 «PMID: 24070964»PubMed
  138. Cryer PE. Hypoglycemia in Diabetes: Pathophysiology, prevalence an prevention. 2. painos. Alexandria, VA, American Diabetes Association 2013.
  139. International Hypoglycaemia Study Group. Glucose Concentrations of Less Than 3.0 mmol/L (54 mg/dL) Should Be Reported in Clinical Trials: A Joint Position Statement of the American Diabetes Association and the European Association for the Study of Diabetes. Diabetes Care 2017;40(1):155-157 «PMID: 27872155»PubMed
  140. Kauppinen-Mäkelin R, Otonkoski T. Hypoglykemian oireet aikuisella. Endokrinologia; Oppiportti 1.4.2010 (viitattu 18.1.2017). Kustannus Oy Duodecim.
  141. Kauppinen-Mäkelin R, Otonkoski T. Hypoglykemian syyt aikuisilla. Endokrinologia; Oppiportti 1.4.2010 (viitattu 18.1.2017). Kustannus Oy Duodecim.
  142. Frier BM, Jensen MM, Chubb BD. Hypoglycaemia in adults with insulin-treated diabetes in the UK: self-reported frequency and effects. Diabet Med 2016;33(8):1125-32 «PMID: 26248501»PubMed
  143. International Hypoglycaemia Study Group. Minimizing Hypoglycemia in Diabetes. Diabetes Care 2015;38(8):1583-91 «PMID: 26207052»PubMed
  144. Clarke WL, Cox DJ, Gonder-Frederick LA, ym. Reduced awareness of hypoglycemia in adults with IDDM. A prospective study of hypoglycemic frequency and associated symptoms. Diabetes Care 1995;18(4):517-22 «PMID: 7497862»PubMed
  145. Weinstock RS, DuBose SN, Bergenstal RM, ym. Risk Factors Associated With Severe Hypoglycemia in Older Adults With Type 1 Diabetes. Diabetes Care 2016;39(4):603-10 «PMID: 26681721»PubMed
  146. Yeoh E, Choudhary P, Nwokolo M, ym. Interventions That Restore Awareness of Hypoglycemia in Adults With Type 1 Diabetes: A Systematic Review and Meta-analysis. Diabetes Care 2015;38(8):1592-609 «PMID: 26207053»PubMed
  147. Diabeettinen retinopatia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  148. Krooninen sepelvaltimo-oireyhtymä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  149. Sepelvaltimotautikohtaus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuranasettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  150. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  151. Aivoinfarkti ja TIA. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  152. Alaraajojen tukkiva valtimotauti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verisuonikirurgisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  153. Manfredi M, McCullough MJ, Vescovi P, ym. Update on diabetes mellitus and related oral diseases. Oral Dis 2004;10(4):187-200 «PMID: 15196139»PubMed
  154. D'Aiuto F, Gable D, Syed Z, ym. Evidence summary: The relationship between oral diseases and diabetes. Br Dent J 2017;222(12):944-948 «PMID: 28642531»PubMed
  155. Ahmadinia AR, Rahebi D, Mohammadi M, ym. Association between type 2 diabetes (T2D) and tooth loss: a systematic review and meta-analysis. BMC Endocr Disord 2022;22(1):100 «PMID: 35418054»PubMed
  156. Raju K, Taylor GW, Tahir P, ym. Association of tooth loss with morbidity and mortality by diabetes status in older adults: a systematic review. BMC Endocr Disord 2021;21(1):205 «PMID: 34663281»PubMed
  157. Weijdijk LPM, Ziukaite L, Van der Weijden GAF, ym. The risk of tooth loss in patients with diabetes: A systematic review and meta-analysis. Int J Dent Hyg 2022;20(1):145-166 «PMID: 33973353»PubMed
  158. Preshaw PM, Alba AL, Herrera D, ym. Periodontitis and diabetes: a two-way relationship. Diabetologia 2012;55(1):21-31 «PMID: 22057194»PubMed
  159. Botero JE, Yepes FL, Roldán N, ym. Tooth and periodontal clinical attachment loss are associated with hyperglycemia in patients with diabetes. J Periodontol 2012;83(10):1245-50 «PMID: 22248217»PubMed
  160. Costa FO, Miranda Cota LO, Pereira Lages EJ, ym. Progression of periodontitis and tooth loss associated with glycemic control in individuals undergoing periodontal maintenance therapy: a 5-year follow-up study. J Periodontol 2013;84(5):595-605 «PMID: 22769441»PubMed
  161. Southerland JH, Moss K, Taylor GW, ym. Periodontitis and diabetes associations with measures of atherosclerosis and CHD. Atherosclerosis 2012;222(1):196-201 «PMID: 22440543»PubMed
  162. Teratani G, Awano S, Soh I, ym. Oral health in patients on haemodialysis for diabetic nephropathy and chronic glomerulonephritis. Clin Oral Investig 2013;17(2):483-9 «PMID: 22552594»PubMed
  163. Huang DL, Chan KC, Young BA. Poor oral health and quality of life in older U.S. adults with diabetes mellitus. J Am Geriatr Soc 2013;61(10):1782-8 «PMID: 24001058»PubMed
  164. Sandberg GE, Sundberg HE, Fjellstrom CA, ym. Type 2 diabetes and oral health: a comparison between diabetic and non-diabetic subjects. Diabetes Res Clin Pract 2000;50(1):27-34 «PMID: 10936666»PubMed
  165. Karjalainen KM, Knuuttila ML. The onset of diabetes and poor metabolic control increases gingival bleeding in children and adolescents with insulin-dependent diabetes mellitus. J Clin Periodontol 1996;23(12):1060-7 «PMID: 8997648»PubMed
  166. Tsai C, Hayes C, Taylor GW. Glycemic control of type 2 diabetes and severe periodontal disease in the US adult population. Community Dent Oral Epidemiol 2002;30(3):182-92 «PMID: 12000341»PubMed
  167. Tervonen T, Karjalainen K, Knuuttila M, ym. Alveolar bone loss in type 1 diabetic subjects. J Clin Periodontol 2000;27(8):567-71 «PMID: 10959782»PubMed
  168. Zheng M, Wang C, Ali A, ym. Prevalence of periodontitis in people clinically diagnosed with diabetes mellitus: a meta-analysis of epidemiologic studies. Acta Diabetol 2021;58(10):1307-1327 «PMID: 34028620»PubMed
  169. Bascones-Martinez A, Matesanz-Perez P, Escribano-Bermejo M, ym. Periodontal disease and diabetes-Review of the Literature. Med Oral Patol Oral Cir Bucal 2011;16(6):e722-9 «PMID: 21196866»PubMed
  170. Lalla E, Lamster IB. Assessment and management of patients with diabetes mellitus in the dental office. Dent Clin North Am 2012;56(4):819-29 «PMID: 23017553»PubMed
  171. Morita I, Inagaki K, Nakamura F, ym. Relationship between periodontal status and levels of glycated hemoglobin. J Dent Res 2012;91(2):161-6 «PMID: 22157098»PubMed
  172. Chee B, Park B, Bartold PM. Periodontitis and type II diabetes: a two-way relationship. Int J Evid Based Healthc 2013;11(4):317-29 «PMID: 24298927»PubMed
  173. Sima C, Glogauer M. Diabetes mellitus and periodontal diseases. Curr Diab Rep 2013;13(3):445-52 «PMID: 23430581»PubMed
  174. Stöhr J, Barbaresko J, Neuenschwander M, ym. Bidirectional association between periodontal disease and diabetes mellitus: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Sci Rep 2021;11(1):13686 «PMID: 34211029»PubMed
  175. Wu CZ, Yuan YH, Liu HH, ym. Epidemiologic relationship between periodontitis and type 2 diabetes mellitus. BMC Oral Health 2020;20(1):204 «PMID: 32652980»PubMed
  176. Wu HQ, Wei X, Yao JY, ym. Association between retinopathy, nephropathy, and periodontitis in type 2 diabetic patients: a Meta-analysis. Int J Ophthalmol 2021;14(1):141-147 «PMID: 33469496»PubMed
  177. Nguyen ATM, Akhter R, Garde S, ym. The association of periodontal disease with the complications of diabetes mellitus. A systematic review. Diabetes Res Clin Pract 2020;165():108244 «PMID: 32526263»PubMed
  178. Simpson TC, Needleman I, Wild SH, ym. Treatment of periodontal disease for glycaemic control in people with diabetes. Cochrane Database Syst Rev 2010;(5):CD004714 «PMID: 20464734»PubMed
  179. Teeuw WJ, Gerdes VE, Loos BG. Effect of periodontal treatment on glycemic control of diabetic patients: a systematic review and meta-analysis. Diabetes Care 2010;33(2):421-7 «PMID: 20103557»PubMed
  180. Chen YF, Zhan Q, Wu CZ, ym. Baseline HbA1c Level Influences the Effect of Periodontal Therapy on Glycemic Control in People with Type 2 Diabetes and Periodontitis: A Systematic Review on Randomized Controlled Trails. Diabetes Ther 2021;12(5):1249-1278 «PMID: 33481189»PubMed
  181. Sampaio N, Mello S, Alves C. Dental caries-associated risk factors and type 1 diabetes mellitus. Pediatr Endocrinol Diabetes Metab 2011;17(3):152-7 «PMID: 22027069»PubMed
  182. Schmolinsky J, Kocher T, Rathmann W, ym. Diabetes status affects long-term changes in coronal caries - The SHIP Study. Sci Rep 2019;9(1):15685 «PMID: 31666549»PubMed
  183. de Lima AKA, Amorim Dos Santos J, Stefani CM, ym. Diabetes mellitus and poor glycemic control increase the occurrence of coronal and root caries: a systematic review and meta-analysis. Clin Oral Investig 2020;24(11):3801-3812 «PMID: 32829477»PubMed
  184. Karjalainen KM, Knuuttila ML, Käär ML. Relationship between caries and level of metabolic balance in children and adolescents with insulin-dependent diabetes mellitus. Caries Res 1997;31(1):13-18 «PMID: 8955988»PubMed
  185. Siudikiene J, Machiulskiene V, Nyvad B, ym. Dental caries and salivary status in children with type 1 diabetes mellitus, related to the metabolic control of the disease. Eur J Oral Sci 2006;114(1):8-14 «PMID: 16460335»PubMed
  186. Moore PA, Weyant RJ, Etzel KR, ym. Type 1 diabetes mellitus and oral health: assessment of coronal and root caries. Community Dent Oral Epidemiol 2001;29(3):183-94 «PMID: 11409677»PubMed
  187. Garton BJ, Ford PJ. Root caries and diabetes: risk assessing to improve oral and systemic health outcomes. Aust Dent J 2012;57(2):114-22 «PMID: 22624749»PubMed
  188. Miko S, Ambrus SJ, Sahafian S, ym. Dental caries and adolescents with type 1 diabetes. Br Dent J 2010;208(6):E12 «PMID: 20339402»PubMed
  189. Rai K, Hegde AM, Kamath A, ym. Dental caries and salivary alterations in Type I Diabetes. J Clin Pediatr Dent 2011;36(2):181-4 «PMID: 22524081»PubMed
  190. Arheiam A, Omar S. Dental caries experience and periodontal treatment needs of 10- to 15-year old children with type 1 diabetes mellitus. Int Dent J 2014;64(3):150-4 «PMID: 24506709»PubMed
  191. Ng YL, Mann V, Gulabivala K. A prospective study of the factors affecting outcomes of non-surgical root canal treatment: part 2: tooth survival. Int Endod J 2011;44(7):610-25 «PMID: 21366627»PubMed
  192. López-López J, Jané-Salas E, Estrugo-Devesa A, ym. Periapical and endodontic status of type 2 diabetic patients in Catalonia, Spain: a cross-sectional study. J Endod 2011;37(5):598-601 «PMID: 21496655»PubMed
  193. Segura-Egea JJ, Castellanos-Cosano L, Machuca G, ym. Diabetes mellitus, periapical inflammation and endodontic treatment outcome. Med Oral Patol Oral Cir Bucal 2012;17(2):e356-61 «PMID: 22143698»PubMed
  194. Marotta PS, Fontes TV, Armada L, ym. Type 2 diabetes mellitus and the prevalence of apical periodontitis and endodontic treatment in an adult Brazilian population. J Endod 2012;38(3):297-300 «PMID: 22341063»PubMed
  195. Sánchez-Domínguez B, López-López J, Jané-Salas E, ym. Glycated hemoglobin levels and prevalence of apical periodontitis in type 2 diabetic patients. J Endod 2015;41(5):601-6 «PMID: 25670246»PubMed
  196. Gupta A, Aggarwal V, Mehta N, ym. Diabetes mellitus and the healing of periapical lesions in root filled teeth: a systematic review and meta-analysis. Int Endod J 2020;53(11):1472-1484 «PMID: 32654191»PubMed
  197. Moore PA, Guggenheimer J, Etzel KR, ym. Type 1 diabetes mellitus, xerostomia, and salivary flow rates. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2001;92(3):281-91 «PMID: 11552145»PubMed
  198. Busato IM, Ignácio SA, Brancher JA, ym. Impact of clinical status and salivary conditions on xerostomia and oral health-related quality of life of adolescents with type 1 diabetes mellitus. Community Dent Oral Epidemiol 2012;40(1):62-9 «PMID: 21883355»PubMed
  199. Hatipoğlu Ö, Önsüren AS, Hatipoğlu FP, ym. Caries-related salivary parameters and oral microbial flora in patients with type 1 diabetes: A meta-analysis. Diabetes Metab Res Rev 2022;38(5):e3527 «PMID: 35289060»PubMed
  200. Saini R, Al-Maweri SA, Saini D, ym. Oral mucosal lesions in non oral habit diabetic patients and association of diabetes mellitus with oral precancerous lesions. Diabetes Res Clin Pract 2010;89(3):320-6 «PMID: 20488573»PubMed
  201. Guggenheimer J, Moore PA, Rossie K, ym. Insulin-dependent diabetes mellitus and oral soft tissue pathologies: II. Prevalence and characteristics of Candida and Candidal lesions. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2000;89(5):570-6 «PMID: 10807713»PubMed
  202. Melton JJ, Redding SW, Kirkpatrick WR, ym. Recovery of Candida dubliniensis and other Candida species from the oral cavity of subjects with periodontitis who had well-controlled and poorly controlled type 2 diabetes: a pilot study. Spec Care Dentist 2010;30(6):230-4 «PMID: 21044102»PubMed
  203. Hammad MM, Darwazeh AM, Idrees MM. The effect of glycemic control on Candida colonization of the tongue and the subgingival plaque in patients with type II diabetes and periodontitis. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol 2013;116(3):321-6 «PMID: 23953417»PubMed
  204. Al Mubarak S, Robert AA, Baskaradoss JK, ym. The prevalence of oral Candida infections in periodontitis patients with type 2 diabetes mellitus. J Infect Public Health 2013;6(4):296-301 «PMID: 23806705»PubMed
  205. Petrou-Amerikanou C, Markopoulos AK, Belazi M, ym. Prevalence of oral lichen planus in diabetes mellitus according to the type of diabetes. Oral Dis 1998;4(1):37-40 «PMID: 9655043»PubMed
  206. Mosen DM, Pihlstrom DJ, Snyder JJ, ym. Assessing the association between receipt of dental care, diabetes control measures and health care utilization. J Am Dent Assoc 2012;143(1):20-30 «PMID: 22207663»PubMed
  207. Lang NP, Tonetti MS. Periodontal risk assessment (PRA) for patients in supportive periodontal therapy (SPT). Oral Health Prev Dent 2003;1(1):7-16 «PMID: 15643744»PubMed
  208. Vernillo AT. Dental considerations for the treatment of patients with diabetes mellitus. J Am Dent Assoc 2003;134 Spec No():24S-33S «PMID: 18196670»PubMed
  209. Alexander RE. Routine prophylactic antibiotic use in diabetic dental patients. J Calif Dent Assoc 1999;27(8):611-8 «PMID: 10530114»PubMed
  210. Jansson H, Lindholm E, Lindh C, ym. Type 2 diabetes and risk for periodontal disease: a role for dental health awareness. J Clin Periodontol 2006;33(6):408-14 «PMID: 16677329»PubMed
  211. Gomez AM, Umpierrez GE. Continuous glucose monitoring in insulin-treated patients in non-ICU settings. J Diabetes Sci Technol 2014;8(5):930-6 «PMID: 25125454»PubMed
  212. NICE-SUGAR Study Investigators, Finfer S, Chittock DR, ym. Intensive versus conventional glucose control in critically ill patients. N Engl J Med 2009;360(13):1283-97 «PMID: 19318384»PubMed
  213. American Diabetes Association. 14. Diabetes Care in the Hospital. Diabetes Care 2017;40(Suppl 1):S120-S127 «PMID: 27979901»PubMed
  214. Kahaly GJ, Hansen MP. Type 1 diabetes associated autoimmunity. Autoimmun Rev 2016;15(7):644-8 «PMID: 26903475»PubMed
  215. Keliakia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  216. Jones JM, Lawson ML, Daneman D, ym. Eating disorders in adolescent females with and without type 1 diabetes: cross sectional study. BMJ 2000;320(7249):1563-6 «PMID: 10845962»PubMed
  217. Young V, Eiser C, Johnson B, ym. Eating problems in adolescents with Type 1 diabetes: a systematic review with meta-analysis. Diabet Med 2013;30(2):189-98 «PMID: 22913589»PubMed
  218. Pinhas-Hamiel O, Hamiel U, Greenfield Y, ym. Detecting intentional insulin omission for weight loss in girls with type 1 diabetes mellitus. Int J Eat Disord 2013;46(8):819-25 «PMID: 23674378»PubMed
  219. Goebel-Fabbri AE, Fikkan J, Franko DL, ym. Insulin restriction and associated morbidity and mortality in women with type 1 diabetes. Diabetes Care 2008;31(3):415-9 «PMID: 18070998»PubMed
  220. Martyn-Nemeth P, Quinn L, Hacker E, ym. Diabetes distress may adversely affect the eating styles of women with type 1 diabetes. Acta Diabetol 2014;51(4):683-6 «PMID: 24615054»PubMed
  221. Rydall AC, Rodin GM, Olmsted MP, ym. Disordered eating behavior and microvascular complications in young women with insulin-dependent diabetes mellitus. N Engl J Med 1997;336(26):1849-54 «PMID: 9197212»PubMed
  222. Rodin G, Olmsted MP, Rydall AC, ym. Eating disorders in young women with type 1 diabetes mellitus. J Psychosom Res 2002;53(4):943-9 «PMID: 12377307»PubMed
  223. Scheuing N, Bartus B, Berger G, ym. Clinical characteristics and outcome of 467 patients with a clinically recognized eating disorder identified among 52,215 patients with type 1 diabetes: a multicenter german/austrian study. Diabetes Care 2014;37(6):1581-9 «PMID: 24623022»PubMed
  224. Colton PA, Olmsted MP, Daneman D, ym. Eating Disorders in Girls and Women With Type 1 Diabetes: A Longitudinal Study of Prevalence, Onset, Remission, and Recurrence. Diabetes Care 2015;38(7):1212-7 «PMID: 25887359»PubMed
  225. Nielsen S, Emborg C, Mølbak AG. Mortality in concurrent type 1 diabetes and anorexia nervosa. Diabetes Care 2002;25(2):309-12 «PMID: 11815501»PubMed
  226. Hudson JI, Hiripi E, Pope HG Jr, ym. The prevalence and correlates of eating disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Biol Psychiatry 2007;61(3):348-58 «PMID: 16815322»PubMed
  227. Kelly SD, Howe CJ, Hendler JP, ym. Disordered eating behaviors in youth with type 1 diabetes. Diabetes Educ 2005;31(4):572-83 «PMID: 16100333»PubMed
  228. Larrañaga A, Docet MF, García-Mayor RV. Disordered eating behaviors in type 1 diabetic patients. World J Diabetes 2011;2(11):189-95 «PMID: 22087355»PubMed
  229. Suokas JT, Suvisaari JM, Gissler M, ym. Mortality in eating disorders: a follow-up study of adult eating disorder patients treated in tertiary care, 1995-2010. Psychiatry Res 2013;210(3):1101-6 «PMID: 23958333»PubMed
  230. Pritts SD, Susman J. Diagnosis of eating disorders in primary care. Am Fam Physician 2003;67(2):297-304 «PMID: 12562151»PubMed
  231. Gilbert N, Arcelus J, Cashmore R, ym. Should I ask about eating? Patients' disclosure of eating disorder symptoms and help-seeking behaviour. Eur Eat Disord Rev 2012;20(1):80-5 «PMID: 21800399»PubMed
  232. Young-Hyman DL, Davis CL. Disordered eating behavior in individuals with diabetes: importance of context, evaluation, and classification. Diabetes Care 2010;33(3):683-9 «PMID: 20190297»PubMed
  233. Peterson CM, Fischer S, Young-Hyman D. Topical review: a comprehensive risk model for disordered eating in youth with type 1 diabetes. J Pediatr Psychol 2015;40(4):385-90 «PMID: 25502449»PubMed
  234. Morgan JF, Reid F, Lacey JH. The SCOFF questionnaire: assessment of a new screening tool for eating disorders. BMJ 1999;319(7223):1467-8 «PMID: 10582927»PubMed
  235. Saarni S, Pietiläinen K, Rissanen A. [Eating disorders and type I diabetes]. Duodecim 2003;119:1124-30
  236. Zuijdwijk CS, Pardy SA, Dowden JJ, ym. The mSCOFF for screening disordered eating in pediatric type 1 diabetes. Diabetes Care 2014;37(2):e26-7 «PMID: 24459158»PubMed
  237. Syömishäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrinen yhdistys ry:n ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  238. Maraka S, Kudva YC, Kellogg TA, ym. Bariatric surgery and diabetes: Implications of type 1 versus insulin-requiring type 2. Obesity (Silver Spring) 2015;23(3):552-7 «PMID: 25611727»PubMed
  239. Mahawar KK, De Alwis N, Carr WR, ym. Bariatric Surgery in Type 1 Diabetes Mellitus: A Systematic Review. Obes Surg 2016;26(1):196-204 «PMID: 26452482»PubMed
  240. Ashrafian H, Harling L, Toma T, ym. Type 1 Diabetes Mellitus and Bariatric Surgery: A Systematic Review and Meta-Analysis. Obes Surg 2016;26(8):1697-704 «PMID: 26694210»PubMed
  241. Vilarrasa N, Rubio MA, Miñambres I, ym. Long-Term Outcomes in Patients with Morbid Obesity and Type 1 Diabetes Undergoing Bariatric Surgery. Obes Surg 2017;27(4):856-863 «PMID: 27709487»PubMed
  242. Kerr D, Cheyne E, Thomas P, ym. Influence of acute alcohol ingestion on the hormonal responses to modest hypoglycaemia in patients with Type 1 diabetes. Diabet Med 2007;24(3):312-6 «PMID: 17263767»PubMed
  243. Ahmed AT, Karter AJ, Liu J. Alcohol consumption is inversely associated with adherence to diabetes self-care behaviours. Diabet Med 2006;23(7):795-802 «PMID: 16842486»PubMed
  244. Knychala MA, Jorge ML, Muniz CK, ym. High-risk alcohol use and anxiety and depression symptoms in adolescents and adults with type 1 diabetes mellitus: a cross-sectional study. Diabetol Metab Syndr 2015;7():24 «PMID: 25821523»PubMed
  245. Harjutsalo V, Feodoroff M, Forsblom C, ym. Patients with Type 1 diabetes consuming alcoholic spirits have an increased risk of microvascular complications. Diabet Med 2014;31(2):156-64 «PMID: 23952587»PubMed
  246. Beulens JW, Kruidhof JS, Grobbee DE, ym. Alcohol consumption and risk of microvascular complications in type 1 diabetes patients: the EURODIAB Prospective Complications Study. Diabetologia 2008;51(9):1631-8 «PMID: 18626626»PubMed
  247. Rankin D, Barnard K, Elliott J, ym. Type 1 diabetes patients' experiences of, and need for, social support after attending a structured education programme: a qualitative longitudinal investigation. J Clin Nurs 2014;23(19-20):2919-27 «PMID: 24443789»PubMed
  248. U.S. Department of Health and Human Services. The Health Consequences of Smoking: 50 Years of Progress. A Report of the Surgeon General. Atlanta, GA: U.S. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, Office on Smoking and Health, 2014. Printed with corrections, January 2014
  249. Patja K, Jousilahti P, Hu G, ym. Effects of smoking, obesity and physical activity on the risk of type 2 diabetes in middle-aged Finnish men and women. J Intern Med 2005;258(4):356-62 «PMID: 16164575»PubMed
  250. Śliwińska-Mossoń M, Milnerowicz H. The impact of smoking on the development of diabetes and its complications. Diab Vasc Dis Res 2017;14(4):265-276 «PMID: 28393534»PubMed
  251. Gerber PA, Locher R, Schmid B, ym. Smoking is associated with impaired long-term glucose metabolism in patients with type 1 diabetes mellitus. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2013;23(2):102-8 «PMID: 22118957»PubMed
  252. Hofer SE, Rosenbauer J, Grulich-Henn J, ym. Smoking and metabolic control in adolescents with type 1 diabetes. J Pediatr 2009;154(1):20-23.e1 «PMID: 18804216»PubMed
  253. Mays D, Streisand R, Walker LR, ym. Cigarette smoking among adolescents with type 1 diabetes: strategies for behavioral prevention and intervention. J Diabetes Complications 2012;26(2):148-53 «PMID: 22494839»PubMed
  254. Feodoroff M, Harjutsalo V, Forsblom C, ym. Smoking and progression of diabetic nephropathy in patients with type 1 diabetes. Acta Diabetol 2016;53(4):525-33 «PMID: 26668013»PubMed
  255. Uruska A, Araszkiewicz A, Uruski P, ym. Higher risk of microvascular complications in smokers with type 1 diabetes despite intensive insulin therapy. Microvasc Res 2014;92():79-84 «PMID: 24423616»PubMed
  256. Tiras S, Haas V, Chevret L, ym. Nonketotic hyperglycemic coma in toddlers after unintentional methadone ingestion. Ann Emerg Med 2006;48(4):448-51 «PMID: 16997682»PubMed
  257. Byard RW, Riches KJ, Kostakis C, ym. Diabetic ketoacidosis--a possible complicating factor in deaths associated with drug overdose: two case reports. Med Sci Law 2006;46(1):81-4 «PMID: 16454466»PubMed
  258. Ng RS, Darko DA, Hillson RM. Street drug use among young patients with Type 1 diabetes in the UK. Diabet Med 2004;21(3):295-6 «PMID: 15008844»PubMed
  259. Jonville-Bera A-, Marie A, Magba D, ym. [Tramadol-induced hypoglycemia in a diabetic patient]. Therapie 2010;65(5):499-500 «PMID: 21416746»PubMed
  260. Kuther TL. Medical decision-making and minors: issues of consent and assent. Adolescence 2003;38(150):343-58 «PMID: 14560886»PubMed
  261. Coleman DL, Rosoff PM. The legal authority of mature minors to consent to general medical treatment. Pediatrics 2013;131(4):786-93 «PMID: 23530175»PubMed
  262. Hanna KM, Stupiansky NW, Weaver MT, ym. Alcohol use trajectories after high school graduation among emerging adults with type 1 diabetes. J Adolesc Health 2014;55(2):201-8 «PMID: 24661736»PubMed
  263. Jaser SS, Yates H, Dumser S, ym. Risky business: risk behaviors in adolescents with type 1 diabetes. Diabetes Educ 2011;37(6):756-64 «PMID: 22002971»PubMed
  264. Maiorino MI, Bellastella G, Esposito K. Diabetes and sexual dysfunction: current perspectives. Diabetes Metab Syndr Obes 2014;7():95-105 «PMID: 24623985»PubMed
  265. Hatzimouratidis K, Hatzichristou D. How to treat erectile dysfunction in men with diabetes: from pathophysiology to treatment. Curr Diab Rep 2014;14(11):545 «PMID: 25193347»PubMed
  266. Sereika S, Schmitt P, Powell A, ym. Long-term effects of preconception counseling (PC) during adolescence on family planning vigilance (FPV) in adult women with type 1 diabetes (TID): 15 year follow-up. Diabetes 2014;63(Suppl. 1):A198
  267. Charron-Prochownik D, Sereika SM, Becker D, ym. Long-term effects of the booster-enhanced READY-Girls preconception counseling program on intentions and behaviors for family planning in teens with diabetes. Diabetes Care 2013;36(12):3870-4 «PMID: 24130343»PubMed
  268. Hawdon JM. Babies born after diabetes in pregnancy: what are the short- and long-term risks and how can we minimise them? Best Pract Res Clin Obstet Gynaecol 2011;25(1):91-104 «PMID: 21237719»PubMed
  269. Wahabi HA, Alzeidan RA, Bawazeer GA, ym. Preconception care for diabetic women for improving maternal and fetal outcomes: a systematic review and meta-analysis. BMC Pregnancy Childbirth 2010;10():63 «PMID: 20946676»PubMed
  270. Suhonen L, Hiilesmaa V, Teramo K. Glycaemic control during early pregnancy and fetal malformations in women with type I diabetes mellitus. Diabetologia 2000;43(1):79-82 «PMID: 10663219»PubMed
  271. Nielsen GL, Møller M, Sørensen HT. HbA1c in early diabetic pregnancy and pregnancy outcomes: a Danish population-based cohort study of 573 pregnancies in women with type 1 diabetes. Diabetes Care 2006;29(12):2612-6 «PMID: 17130193»PubMed
  272. Jensen DM, Korsholm L, Ovesen P, ym. Peri-conceptional A1C and risk of serious adverse pregnancy outcome in 933 women with type 1 diabetes. Diabetes Care 2009;32(6):1046-8 «PMID: 19265024»PubMed
  273. American Diabetes Association. 13. Management of Diabetes in Pregnancy. Diabetes Care 2017;40(Suppl 1):S114-S119 «PMID: 27979900»PubMed
  274. Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  275. Hod M, Damm P, Kaaja R, ym. Fetal and perinatal outcomes in type 1 diabetes pregnancy: a randomized study comparing insulin aspart with human insulin in 322 subjects. Am J Obstet Gynecol 2008;198(2):186.e1-7 «PMID: 17905178»PubMed
  276. González Blanco C, Chico Ballesteros A, Gich Saladich I, ym. Glycemic control and pregnancy outcomes in women with type 1 diabetes mellitus using lispro versus regular insulin: a systematic review and meta-analysis. Diabetes Technol Ther 2011;13(9):907-11 «PMID: 21714679»PubMed
  277. Callesen NF, Damm J, Mathiesen JM, ym. Treatment with the long-acting insulin analogues detemir or glargine during pregnancy in women with type 1 diabetes: comparison of glycaemic control and pregnancy outcome. J Matern Fetal Neonatal Med 2013;26(6):588-92 «PMID: 23211128»PubMed
  278. Farrar D, Tuffnell DJ, West J, ym. Continuous subcutaneous insulin infusion versus multiple daily injections of insulin for pregnant women with diabetes. Cochrane Database Syst Rev 2016;2016(6):CD005542 «PMID: 27272351»PubMed
  279. Secher AL, Ringholm L, Andersen HU, ym. The effect of real-time continuous glucose monitoring in pregnant women with diabetes: a randomized controlled trial. Diabetes Care 2013;36(7):1877-83 «PMID: 23349548»PubMed
  280. Murphy HR, Rayman G, Lewis K, ym. Effectiveness of continuous glucose monitoring in pregnant women with diabetes: randomised clinical trial. BMJ 2008;337():a1680 «PMID: 18818254»PubMed
  281. Drever E, Tomlinson G, Bai AD, ym. Insulin pump use compared with intravenous insulin during labour and delivery: the INSPIRED observational cohort study. Diabet Med 2016;33(9):1253-9 «PMID: 26927202»PubMed
  282. Maresh MJ, Holmes VA, Patterson CC, ym. Glycemic targets in the second and third trimester of pregnancy for women with type 1 diabetes. Diabetes Care 2015;38(1):34-42 «PMID: 25368104»PubMed
  283. Silverman ME, Reichenberg A, Savitz DA, ym. The risk factors for postpartum depression: A population-based study. Depress Anxiety 2017;34(2):178-187 «PMID: 28098957»PubMed
  284. Miller ES, Peri MR, Gossett DR. The association between diabetes and postpartum depression. Arch Womens Ment Health 2016;19(1):183-6 «PMID: 26184833»PubMed
  285. Hellwig J. Postpartum Depression: Diabetes is a Risk Factor. Nursing for women's health 2009;13(3):181-6
  286. Nicklas JM, Miller LJ, Zera CA, ym. Factors associated with depressive symptoms in the early postpartum period among women with recent gestational diabetes mellitus. Matern Child Health J 2013;17(9):1665-72 «PMID: 23124798»PubMed
  287. Meneilly GS. Diabetes in the elderly. Med Clin North Am 2006;90(5):909-23 «PMID: 16962849»PubMed
  288. Durso SC. Using clinical guidelines designed for older adults with diabetes mellitus and complex health status. JAMA 2006;295(16):1935-40 «PMID: 16639053»PubMed
  289. Kirkman MS, Briscoe VJ, Clark N, ym. Diabetes in older adults. Diabetes Care 2012;35(12):2650-64 «PMID: 23100048»PubMed
  290. Luchsinger JA, Reitz C, Patel B, ym. Relation of diabetes to mild cognitive impairment. Arch Neurol 2007;64(4):570-5 «PMID: 17420320»PubMed
  291. Lin CH, Sheu WH. Hypoglycaemic episodes and risk of dementia in diabetes mellitus: 7-year follow-up study. J Intern Med 2013;273(1):102-10 «PMID: 23003116»PubMed
  292. Gudala K, Bansal D, Schifano F, ym. Diabetes mellitus and risk of dementia: A meta-analysis of prospective observational studies. J Diabetes Investig 2013;4(6):640-50 «PMID: 24843720»PubMed
  293. Palta P, Schneider ALC, Biessels GJ, ym. Magnitude of cognitive dysfunction in adults with type 2 diabetes: a meta-analysis of six cognitive domains and the most frequently reported neuropsychological tests within domains. J Int Neuropsychol Soc 2014;20(3):278-291 «PMID: 24555960»PubMed
  294. Piette JD, Richardson C, Himle J, ym. A randomized trial of telephonic counseling plus walking for depressed diabetes patients. Med Care 2011;49(7):641-8 «PMID: 21478777»PubMed
  295. Unützer J, Katon W, Callahan CM, ym. Collaborative care management of late-life depression in the primary care setting: a randomized controlled trial. JAMA 2002;288(22):2836-45 «PMID: 12472325»PubMed
  296. Katon WJ, Von Korff M, Lin EH, ym. The Pathways Study: a randomized trial of collaborative care in patients with diabetes and depression. Arch Gen Psychiatry 2004;61(10):1042-9 «PMID: 15466678»PubMed
  297. Bremer JP, Jauch-Chara K, Hallschmid M, ym. Hypoglycemia unawareness in older compared with middle-aged patients with type 2 diabetes. Diabetes Care 2009;32(8):1513-7 «PMID: 19487634»PubMed
  298. Marker JC, Cryer PE, Clutter WE. Attenuated glucose recovery from hypoglycemia in the elderly. Diabetes 1992;41(6):671-8 «PMID: 1587394»PubMed
  299. Sinclair AJ, Conroy SP, Bayer AJ. Impact of diabetes on physical function in older people. Diabetes Care 2008;31(2):233-5 «PMID: 18024850»PubMed
  300. Lee JM, Hirschfeld E, Wedding J. A Patient-Designed Do-It-Yourself Mobile Technology System for Diabetes: Promise and Challenges for a New Era in Medicine. JAMA 2016;315(14):1447-8 «PMID: 27115262»PubMed
  301. Pulkkinen M, Tuomaala AK. Monitoring of blood glucose level in 2016. Duodecim 2016;132:1899-903
Artikkelin tunnus: hoi50116 (050.116)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

A

AID ja hoitohyöty tyypin 1 diabetesta sairastavilla verrattuna muihin insuliinin annostelumenetelmiin

AID (automated insulin delivery) -pumppuhoito parantaa tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitotasapainoa lähtötilanteesta tai aiemmasta hoitotasapainosta riippumatta.

A

Degludekinsuliini ja hypoglykemia

Degludekinsuliinilla yöllisten hypoglykemioiden esiintyvyys on vähäisempää kuin glargiini- 100 ky/ml tai detemirinsuliineilla.

A

Glargiini 300 yks/ml ja aikuisten diabetesta sairastavien hypoglykemia

Monipistoshoidossa glargiini 300 yks/ml -valmisteella esiintyy aikuisilla diabetesta sairastavilla vähemmän yöllisiä hypoglykemioita kuin glargiini 100 yks/ml -valmisteella.

A

Jatkuvan glukoosisensoroinnin kustannusvaikuttavuus

Jatkuva glukoosisensorointi on kustannusvaikuttavaa tyypin 1 diabeteksen hoidossa.

A

Reaaliaikaisen glukoosisensoroinnin vaikutus tyypin 1 diabeteksen hoitotasapainoon

Jatkuva glukoosisensorointi parantaa diabeteksen hoitotasapainoa hoitomuodosta riippumatta verrattuna sormenpäämittauksiin, ja se kannattaa aloittaa heti diagnoosivaiheen jälkeen.

A

Ruokavalion koostumuksen merkitys painonhallinnassa

Painonhallinnan onnistumisen näkökulmasta ruokavalion tiettyä energiaravintoainekoostumusta tärkeämpää on se, että ruokavalio toteutuu.

A

SGLT2:n estäjät tyypin 1 diabeteksessa

Tyypin 1 diabeteksessa SGLT2:n estäjien käyttö insuliinihoidon lisänä parantaa glukoositasapainoa (HBA1c-tasolla ja TIR-arvolla mitattuna), vähentää painoa ja pienentää insuliiniannosta, mutta suurentaa ketoasidoosin riskiä.

B

AID ja kustannushyöty tyypin 1 diabetesta sairastavilla verrattuna tavanomaiseen hoitoon

AID (automated insulin delivery) -pumppuhoito on todennäköisesti kustannusvaikuttavaa hoitoa tyypin 1 diabetesta sairastaville verrattuna tavanomaiseen hoitoon.

B

Kliinisen tyypin 1 diabeteksen riskin ennustaminen

Riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen voidaan ennustaa HLA- ja autovasta-ainemääritysten sekä metabolisten tutkimusten avulla, mutta tämä toimii vain riskiryhmillä.

B

LDL-kolesterolin tavoitearvo ateroskleroottisten sairauksien sekundaaripreventiossa

Diabeetikoilla, joilla on sepelvaltimosairaus, aivovaltimosairaus tai perifeerinen valtimosairaus (mukaan lukien aortan ateroskleroottinen aneurysma), on ilmeisesti aiheellista pyrkiä pienempään LDL-kolesteroliarvoon kuin 1,4 mmol/l ja käyttää statiinia kolesteroliarvoista riippumatta, ellei statiinille ole vasta-aihetta. LDL-arvon tavoitteelle ei käytännössä ilmeisesti ole alarajaa.

B

Parodontiitin hoidon vaikutus diabeteksen hoitotasapainoon

Parodontiitin hoidolla voidaan ilmeisesti parantaa diabeteksen hoitotasapainoa (interventioryhmässä HbA1cpienenee keskimäärin 0,43 % enemmän kuin kontrolliryhmässä).

C

AID ja hoitohyöty iäkkäillä tyypin 1 diabetesta sairastavilla verrattuna tavanomaiseen hoitoon

AID (automated insulin delivery) -pumppuhoito saattaa lisätä aikaa glukoositavoitealueella (TIR) myös iäkkäillä verrattuna tavanomaiseen hoitoon.

C

AID ja hoitohyöty raskausaikana tyypin 1 diabetesta sairastavilla verrattuna tavanomaiseen hoitoon

AID (automated insulin delivery) -pumppuhoito saattaa parantaa tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitotasapainoa (TIR, aika glukoositavoitealueella) raskausaikana.

C

GAD-vasta-aineiden määritys diabeteksen diagnostiikassa

GAD-vasta-ainepitoisuuden tutkiminen saattaa auttaa aikuisten autoimmuunidiabeteksen toteamisessa tai sulkemisessa pois.

C

GLP-1-reseptoriagonisti tyypin 1 diabeteksen hoidossa

Insuliinihoidon rinnalla käytettävä GLP-1-reseptoriagonistihoito voi vähentää ylipainoisten tyypin 1 diabetesta sairastavien painoa ja pienentää insuliiniannosta sekä laskea vähäisesti HbA1c-tasoa.

C

Glykeeminen indeksi ja diabeteksen hoitotasapaino

Ruokavalion matala glykeeminen indeksi voi alentaa HbA1c-tasoa ja glykoituneiden proteiinien määrää diabetesta sairastavilla, joilla hoitotasapaino ei ole optimaalinen, verrattuna ruokavalioon, jossa glykeeminen indeksi on korkea.

C

Insuliinipumppuhoidon (CSII) ja erillisen glukoosisensoroinnin yhdistelmä tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten hoidossa

Insuliinipumppuhoito ilman automaattista insuliinin annostelun säätelyä (CSII) ei parantane tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten HbA1c-tasoa tai elämänlaatua merkittävästi verrattuna jatkuvaan glukoosiseurantaan (CGM) yhdistettyyn monipistoshoitoon (MDI)

C

Strukturoidun hoidonohjausohjelman vaikutus tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitoon

Strukturoidun hoidonohjausohjelman avulla on mahdollista parantaa diabeteksen hoitotasapainoa, vähentää diabetekseen liittyvää stressiä, lisätä hyvinvointia ja ehkäistä diabeteksen vakavia, akuutteja komplikaatioita.

C

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja tyypin 1 diabetes

Vähähiilihydraattinen ruokavalio voidaan mahdollisesti toteuttaa tyypin 1 diabetesta sairastavilla lyhytaikaisesti ilman vakavia haittavaikutuksia, mutta useamman vuoden mittaisen käytön turvallisuutta ei kuitenkaan pystytä tällä hetkellä arvioimaan.

C

Älykynät tyypin 1 diabeteksen hoidossa

Älykynät saattavat parantaa diabeteksen monipistoshoidossa hoitotasapainoa ja vähentää hypoglykemian esiintymistä yhdistettynä reaaliaikaiseen glukoosiseurantaan (CGM).

Diabeteksen eteneminen
Diabeteksen etiologisten alaryhmien ja glykemian vaiheiden jakautuminen
Erotusdiagnostiikkataulukko
Patofysiologialtaan erilaisten diabetestyyppien sijoittuminen insuliinin tuotannon ja insuliiniresistenssin suhteelliselle asteikolle

Muut versiot

Opi ja ota käyttöön

Miten käytän Käypä hoito -suositusta?
Anna palautetta suosituksesta

Aiheeseen liittyviä suosituksia