Kipu

Käypä hoito -suositus | Julkaistu: 03.03.2026 | Tila: voimassa Tulosta
Aihepiiri(t): Anestesiologia ja tehohoito, Fysiatria, Kuntoutus, Neurologia, Reumatologia, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Kipu

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä
3.3.2026

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Suositus keskittyy pääosin pitkäaikaisen kivun arviointiin ja hoitoon.
  • Kipupotilaan hyvä hoito perustuu toimivaan hoitosuhteeseen sekä huolelliseen arvioon potilaan kivusta (haastattelu ja tutkiminen) ja kokonaistilanteesta (muut sairaudet, elämäntavat ja psykososiaalinen tilanne).
  • Potilaan kipu ja toimintakyky tulee arvioida ja kirjata jokaisella kivun vuoksi tapahtuvalla vastaanottokäynnillä.
  • Hoitosuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa.
  • Hoidon tavoitteina ovat kivun lievittyminen, toimintakyvyn koheneminen ja elämänlaadun paraneminen.
  • Pitkäaikaisen kivun hoidolla voidaan vaikuttaa merkittävästi toimintakykyyn ja elämänlaatuun, vaikka hoito johtaakin harvoin kivuttomuuteen.
  • Liitännäissairauksien, kuten unettomuus, masennus ja ahdistuneisuus, hoito on tärkeää.
  • Potilasohjauksessa keskeisiä ovat psykoedukaatio, potilaan aktiivinen rooli, toimijuuden tukeminen ja ammattilaisten yhtenäinen sanoma.
  • Pitkäaikaisen kivun hoidossa ja kuntoutuksessa moniammatillinen lähestymistapa on usein tarpeen.
  • Lääkkeettömät hoidot ovat kivunhoidon perusta.
    • Keskeisiä lääkkeettömiä hoitoja ovat liikunta, terapeuttinen harjoittelu, kognitiivis-behavioraalinen terapia, kylmä- ja lämpöhoito sekä transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS).
  • Lääkkeetöntä hoitoa voi täydentää tarvittaessa lääkehoidolla.
    • Kudosvauriokivun hoidossa käytetään parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä.
    • Neuropaattisen kivun ensisijaisia lääkehoitoja ovat trisykliset masennuslääkkeet, gabapentinoidit, ja SNRI-ryhmän masennuslääkkeet.
    • Sekamuotoisen kivun hoidossa voidaan yhdistää eri mekanismeilla vaikuttavia lääkkeitä.
  • Opioideja käytetään vain erityistilanteissa.

Suosituslauseet

Kivun arviointi «A3»2
  1. Suositus: Kivun arvioinnin tulee aina sisältää potilaan oma kokemus kivustaan (mukaan lukien voimakkuus, kesto, laatu ja sijainti) ja kivun aiheuttamat rajoitteet. Kivun voimakkuutta ja haittaavuutta tulee arvioida tilanteeseen soveltuvalla tavalla.
Kivunhallintakeinot «A4»3
  1. Suositus: Ennen hoidon aloitusta tee huolellinen kliininen tutkimus ja kohdenna hoito etiologian ja kiputyypin mukaan.
  2. Suositus: Selitä potilaalle, mistä hänen kipunsa johtuu ja mitä hoitomahdollisuuksia on olemassa.
  3. Suositus: Harkitse ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitoja (erityisesti liikuntaharjoittelu ja TENS) pitkäaikaisen kivun hoidossa.
  4. Suositus: Selitä potilaalle suosittelemasi hoidon hyödyt ja haitat.
  5. Suositus: Tee hoitosuunnitelma yhdessä potilaan kanssa.
Lääkehoidon periaatteet «A8»4
  1. Suositus: Ennen hoidon aloitusta ja seurannan aikana arvioi, ylittävätkö odotettavissa olevat hyödyt hoidon aiheuttamat haitat ja pura tarpeeton tai haitallinen hoito.
  2. Suositus: Kerro potilaalle lääkehoidon odotettavissa olevista hyödyistä ja mahdollisista haitoista.
Hoidon järjestäminen «A9»5
  1. Suositus: Työryhmä suosittelee hyvän kivunhoidon organisoimiseksi terveydenhuoltoon hoitosuhteiden jatkuvuutta, moniammatillisia hoitomalleja, hyviä konsultaatiomahdollisuuksia (ml. sovitut konsultaatioreitit), tiedonkulun parantamista ja digitaalisen materiaalin (esim. Terveyskylä) hyödyntämistä.

Tiivistelmä ja potilasversio

  • Suosituksen tiivistelmä «Kipu»1
  • Suosituksen yleiskielinen potilasversio suomeksi ja ruotsiksi (päivityksessä)

Aiheen rajaus

Tavoitteet ja kohderyhmät

  • Suosituksen tavoitteena on edistää kivun tehokasta ja turvallista hoitoa.
  • Kohderyhmänä on perusterveydenhuollon henkilöstö ja muut kivunhoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattihenkilöt erityisesti muualla kuin kivunhoitoon erikoistuneissa yksiköissä.

Määritelmiä

Kivun esiintyvyys, terveyspalvelut ja kustannukset

Kipupotilaan kohtaaminen ja vastaanoton kulku

  • Kivusta kärsivän potilaan hyvä hoito perustuu toimivaan hoitosuhteeseen, johon sisältyy empaattinen ja kuunteleva suhtautuminen ja tietämys kivunhoidosta «Vainio A. Kipupotilaan hoitosuhde. Kirjassa: Kipu....»34. Hoitosuhde itsessään voi olla myös terapeuttinen interventio.
    • Empaattiseen vuorovaikutukseen kuuluu potilaan tilanteen aiheuttaman kuorman huomioiminen, toivon ylläpitäminen ja vastuun jakaminen. Nämä elementit sisältyvät esimerkiksi seuraavaan viestiin: "Pitkittynyt kipu voi olla raskasta, mutta sen kanssa voi elää hyvää ja merkityksellistä elämää – etsitään yhdessä keinot, jotka auttavat sinua."
  • Potilaan kipu on todellinen riippumatta sen etiologiasta ja patofysiologiasta.
  • Kipupotilaan hyvä kohtaaminen nojaa vuorovaikutustaitoihin, kivun biopsykososiaalisen luonteen ymmärtämiseen, motivoivaan suhtautumistapaan ja kivunhallintakeinojen osaamiseen. Ks. lisätietoaineisto «Kipupotilaan kohtaaminen ja hoitoon sitoutuminen»1.
  • Taulukossa «Kipupotilaan vastaanoton vaiheet ja mahdollisia huomioitavia asioita...»2 on kuvattu kipupotilaan vastaanoton kulku, ja sitä voi käyttää muistilistana vastaanottoa suunnitellessa potilaan yksilölliset tarpeet huomioiden.
Taulukko 2. Kipupotilaan vastaanoton vaiheet ja mahdollisia huomioitavia asioita
1. Ennen vastaanottoa 1.1 Tutustu potilaan sairauskertomukseen: aiemmat kipu- ja muut diagnoosit, tehdyt tutkimukset ja niiden tulokset, käytetyt ja nyt käytössä olevat kivun hoitomuodot ja lääkitykset ja lääkkeiden todellinen käyttö (reseptikeskus ja anamneesi).
1.2 Varaa ensimmäiseen käyntiin riittävästi aikaa (saattaa jatkossa säästää aikaa, turhia tutkimuksia, hoitoja ja rahaa). Jos arviointi jää kuitenkin kesken, varaa tarvittaessa jatkokäynti tietojen täydentämiseksi ennen hoitosuunnitelman laatimista.
2. Vastaanotolla 2.1 Anamneesi: kipukokemus, potilaan näkemykset kivustaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä, miten hän hoitaa itseään (kuten elintavat, muiden sairauksien hoito, liikunta, ravinto, sosiaaliset suhteet, harrastukset), kipu-uskomukset, pelot, tulevaisuudennäkymät, toimintakyky, mieliala
2.2 Lomakkeet (soveltuvilta osin): kivun aiheuttama haitta/minäpystyvyys, mieliala, kipupiirros (potilas voi täyttää ne ennen vastaanottoa kotona), lomaketietoja voi hyödyntää seurannassa ja todistusten kirjoittamisessa, keskustelu lomakevastauksista ja niiden merkityksestä. Ks. lisätietoa «Kivun arvioinnin mittarit»2.
2.3 Kliininen statustutkimus ja sen merkityksen kertominen: tutki kipeä potilas huolellisesti ja kunnioittaen onnistumisia ja hyvänlaatuisia löydöksiä korostaen.
2.4 Yhteenveto käynnistä: varmista että yhteenveto vastaa potilaan kokemusta, psykoedukaatio (ks. lisätietoa «Kipupotilaan kohtaaminen ja hoitoon sitoutuminen»1) kipuun vaikuttavista potilaskohtaisista tekijöistä (selviävät anamneesista).
2.5 Hoitosuunnitelma: realistiset yhdessä sovitut yksilölliset tavoitteet ja keinot kirjallisena potilaalle mukaan. Ohjelmoi mahdolliset lisätutkimukset/konsultaatiot tarkkaan harkiten ja perustele, jos lisätutkimukset eivät ole tarpeen.
3. Käynnin kirjaaminen Kipuongelman laatu ja vaikutus potilaan elämään, löydökset, hoitosuunnitelma. Sanelun voi tehdä myös potilaan kuunnellessa.
4. Jatkokäynnit ja seuranta Seuraa tavoitteiden toteutumista, jatka psykoedukaatiota (kipuedukaatio) ja muuta tarvittaessa hoitosuunnitelmaa. Tilanteenmukainen status (ja lomakkeet) tarkastetaan joka käynnillä.
Seurantakäynnillä arvioi (soveltuvilta osin)
  • kivun tyypin, sijainnin ja voimakkuuden mahdollisia muutoksia
  • kivun ja sen taustalla olevan sairauden ennustetta
  • aiemmin suunniteltujen hoitojen toteutumista, vaikutusta ja mahdollisia haittoja
  • potilaan toiminta- ja työkykyä, mielialaa sekä mahdollisia liitännäisoireita ja -sairauksia
  • potilaan lisäohjauksen, omien selviytymiskeinojen laajemman käytön ja mahdollisen moniammatillisen hoidon ja kuntoutuksen tarve ja soveltuvuus niihin
  • potilaan kipuun, taustasairauksiin ja niiden hoitoon liittyviä huolia, toiveita ja tavoitteita
  • potilaan mahdollisten muiden sairauksien ja niiden hoidon vaikutusta kipuun ja sen hoitoon.

Kipupotilaan potilasohjaus (kipuedukaatio)

  • Kipupotilaan potilasohjaus perustuu potilaan yksilöllisen kipukokemuksen ja kliinisen tutkimuksen pohjalta käytävään keskusteluun.
  • Potilaalle selvitetään, millaisesta kiputyypistä on todennäköisesti kyse, miksi kipu on pitkäaikaistunut, miten kipua voidaan hoitaa ja mitä potilas voi itse tehdä kivunhallinnan hyväksi.
  • Potilasohjauksessa voi huomioida seuraavia osa-alueita:
    • Kivun patofysiologia: syntymekanismi (kudosvaurio/neuropaattinen/nosiplastinen/sekamuotoinen). Potilaalle on hyvä selittää myös, miten kivun syntymekanismi vaikuttaa hoidon valintaan.
    • Kivulle altistavat ja kipua ylläpitävät tekijät: Kipuun liittyvät pelot, uskomukset, kipukäyttäytyminen ja erilaiset ulkoiset tekijät saattavat vahvistaa kipukokemusta. Esimerkiksi pelko-välttämiskäyttäytyminen, jossa potilas tarkkailee kipua provosoivia tekijöitä kivun pahenemisen pelossa, saattaa johtaa vältettävien asioiden määrän kasvuun ja kiputilanteen pahenemiseen. Useat eri stressitekijät (biopsykososiaalisen mallin mukaisesti) saattavat herkistää keskushermostoa kipukokemukselle. Keskushermoston toimintaa voi muovata eli uudelleen opettaa kohtaamaan kipuärsykkeitä esimerkiksi siedättämällä liikunnan keinoin tai kognitiivisella psykoterapialla «Kipupotilaan kohtaaminen ja hoitoon sitoutuminen»1, «Gatchel RJ, Neblett R, Kishino N, ym. Fear-Avoidan...»35, «Senba E, Kami K. Exercise therapy for chronic pain...»36, «Vlaeyen JWS, Linton SJ. Fear-avoidance model of ch...»37.
    • Motivointi ja oman aktiivisuuden tuki: Erityisen tärkeää on motivoida ja rohkaista potilasta pienin askelin suuntautumaan aktiivisesti omasta mahdollisesti kipukokemuksen ohjaamasta mallista kuntoutumista ja elämänlaatua parantavaan adaptiiviseen malliin. Potilasohjauksessa sovitaan yhdessä kivunhallinnan menetelmistä, kuten liikunnan aloittaminen, ravitsemusmuutokset, tekemisen tauottaminen tai uudet harrastukset, ja siitä, kuinka potilasta voi tukea näiden menetelmien käyttöönotossa. Lisäksi sovitaan hoidollisista tai terapeuttisista interventioista, joihin potilas voi sitoutua. Selventämällä potilaalle elämänmuutosten ja terapeuttisten interventioiden merkitystä aivojen uudelleen oppimisessa voidaan lisätä hänen motivaatiotaan hoidon toteuttamiseen.

Kivun arviointi

Suositus: Kivun arvioinnin tulee aina sisältää potilaan oma kokemus kivustaan (mukaan lukien voimakkuus, kesto, laatu ja sijainti) ja kivun aiheuttamat rajoitteet. Kivun voimakkuutta ja haittaavuutta tulee arvioida tilanteeseen soveltuvalla tavalla.

  • Soveltuvan mittarin valintaan voi käyttää lisätietoaineistossa esitettyä taulukkoa kivun ja toimintakyvyn arvioinnin mittareista «Kivun arvioinnin mittarit»2.

Kivun arviointi lyhyesti

  • Kivun arviointi on oleellinen osa hoitoprosessia. Arvioinnin lähtökohta on potilaan oma arvio kivustaan.
  • Pitkäaikaisen kivun arvioinnissa tulisi aina huomioida myös kivun vaikutus potilaan toimintakykyyn (jokapäiväisiin toimintoihin).
  • Moniammatillista arviointia (esim. fysioterapeutti, (kipu)sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, psykologi / psykiatrinen sairaanhoitaja ja toimintaterapeutti) kannattaa hyödyntää ajoissa.
  • Arviointiin kuuluu
    • kivun syy, kesto ja mekanismi (neuropaattinen/nosiseptiivinen/nosiplastinen/yhdistelmä)
    • sijainti, luonne, voimakkuus, ajalliset muutokset
    • kivun vaikutus fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn, uneen ja mielialaan
    • pitkäaikaissairaudet ja niiden lääkitykset
    • kliininen tutkimus huomioiden sensoriset, motoriset ja muut oireet
    • nykyisen hoidon vaikutus: teho ja haitat
    • potilaan oma käsitys kiputilanteesta ja tavoitteet hoidolle, potilaan voimavarat kuntoutumiseen.
  • Biopsykososiaalisen mallin mukainen kivun arviointi tarkoittaa yksittäisen potilaan kipukokemukseen vaikuttavien biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden tunnistamista ja niistä saatujen tietojen käyttämistä potilaan yksilöllisessä multimodaalisessa hoitosuunnitelmassa «Nicholas MK. The biopsychosocial model of pain 40 ...»38, «Nijs J, Malfliet A, Roose E, ym. Personalized Mult...»39.
    • Biologisia tekijöitä ovat esimerkiksi kudosvaurio, geneettiset tekijät, ikä ja sukupuoli.
    • Psykologisia tekijöitä ovat esimerkiksi masennus, ahdistus, resilienssi, persoonallisuuspiirteet ja traumahistoria.
    • Sosiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi perhesuhteet, harrastukset ja työilmapiiri.

Haastattelu ja kyselylomakkeet

  • Kivun arviointi on oleellinen osa hoitoprosessia. Arvioinnin lähtökohta on potilaan oma arvio kivustaan. Kivusta arvioidaan aina vähintään sen voimakkuus, kesto, tyyppi tai laatu ja sijainti.
  • Lisäksi haastatteluun kuuluu soveltuvilta osin
    • VAS tai NRS sekä kipupiirros «Kipupiirros»1
    • muita kivun ja toimintakyvyn mittareita «Kivun arvioinnin mittarit»2
      • Potilaan tulisi saada itse vaikuttaa mittarin valintaan.
      • Kipumittarin käyttö ja tarkoitus selitetään potilaalle.
      • Mittari kirjataan potilaan tietoihin, jotta myöhemmin osataan käyttää samaa mittaria.
    • kivun arviointi sekä liikkeessä että paikoillaan
    • kivun synnyn, kokemisen ja hoidon kannalta merkittävät sairaudet, lääkitykset ja psykososiaaliset tekijät
    • sensoriset, motoriset ja muut potilaan kiputilaan liittämät oireet
    • aiemmat kipuun liittyvät tutkimukset ja hoidot.
  • Potilaille, jotka eivät pysty itse ilmaisemaan kipuaan, on kehitetty havainnointiin perustuvia mittareita. Näistä mikään ei ole kuitenkaan ominaisuuksiltaan muita yksiselitteisesti parempi, ja tutkimustyö niiden kehittämisessä on jatkuvaa. Suomessa on käytössä muistisairaille kehitetty PAINAD-mittari (Assessment in Advanced Dementia Scale) sekä kehitysvammaisille kehitetty DisDAT-mittari (Disability Distress Assessment Tool) (ks. Käypä hoito -suosituksen Muistisairaudet lisätietoaineisto Kipu ja muistisairaus «Kipu ja muistisairaus»3).
Kuva 1.

Kipupiirros. Merkitse kuviin kaikki alueet ja paikat, joissa olet tuntenut kipua, puutuneisuutta tai tunnottomuutta viimeksi kuluneen viikon aikana. Käytä merkitsemiseen alla olevan linkin pdf-versiota ja siinä seuraavia merkintätapoja:

  • särky, jomotus: ××××××
  • pistävä, vihlova kipu: //////////
  • puutuneisuus: ======
  • tunnottomuus: oooooooo

Tulostettava uudistettu pdf-versio

Kliininen tutkimus ja kiputyypin arvio

  • Statustutkimuksella pyritään selvittämään kivun lääketieteellinen syy, kiputyyppi tai -tyypit ja tunnistamaan nopeaa lisätutkimusta ja hoitoa edellyttävä tila.
  • Kiputyypit:
    • Nosiseptiivinen kipu (kudosvauriokipu) on kaikille tuttua, usein painavaa, puristavaa tai jomottavaa kipua.
    • Neuropaattiseen kipuun viittaavat neuroanatomisesti loogiset tuntoaistin poikkeavuudet. Kipu on usein polttavaa tai sähköttävää. Kipukokemus kuitenkin vaihtelee paljon potilaiden välillä.
    • Nosiplastinen kipu on kyseessä silloin, kun a) kipu ei täytä neuropaattisen kivun kriteerejä (ks. kohta Neuropaattisen kivun diagnoosi «A1»6) ja b) kudosvauriota tai sen uhkaa ei voida todeta kivun syyksi.
      • Saattaa olla joskus seurausta pitkäaikaisesta kudosvauriokivusta tai neuropaattisesta kivusta.
      • Jos alun perin neuropaattinen kipu alkaa laajeta dermatomien ulkopuolelle, on syytä arvioida nosiplastisen kivun mahdollisuutta.
    • Potilaan kokema kipu voi myös sisältää useita kiputyyppejä yhtaikaisesti.
  • Statustutkimukseen kuuluu
    • potilaan olemuksen, käyttäytymisen ja liikkumisen havainnointi hänen tullessaan tutkimushuoneeseen
    • yleisstatus tilanteeseen sopien, esimerkiksi yleiskunto, rakenne, ravitsemustila ja verenpaineen mittaus
    • kipualueen paikallisstatus – tämä edellyttää yleensä potilaan riisuutumista riittävän laajalta alueelta.
  • Tutkimuksen aikana potilasta kohdellaan hienotunteisesti ja ystävällisesti ja hänelle selitetään, mitä kulloinkin testataan ja mitkä ovat testien tulokset.
  • Paikallisstatus suunnataan esitietojen mukaan.
    • Inspektiossa havainnoidaan kipualueen väri, turvotus ja mahdollinen kudoskato.
    • Palpaatiolla tutkitaan ihon ja sen alaisten rakenteiden arkuus, konsistenssi ja mahdolliset poikkeavat resistenssit.
    • Tuki- ja liikuntaelimistön tutkimus sisältää liikkuvuuden ja lihasvoiman tutkimisen. Tasapaino, lihastonus, koordinaatio, jännevenytysheijasteet, Babinskin heijaste, tuntoaisti (esim. pumpulipuikon pehmeä ja terävä pää) ja aivohermot tutkitaan riittävällä laajuudella sen selvittämiseksi, onko viitettä neurologisesta ongelmasta (ks. tarkemmin kohta Neuropaattisen kivun diagnoosi «A1»6).
  • Statuslöydökset kirjataan sairauskertomukseen selkeästi ja johdonmukaisesti välttäen aiheetonta vierasperäisten termien käyttöä.
  • Mahdolliset jatkotutkimukset kohdennetaan tarvittaessa anamneesin ja statuksen perusteella diagnoosin varmistamiseksi.
  • Statustutkimus uusitaan jatkokäynneillä ainakin jos oireet muuttavat luonnettaan, ja se antaa tietoa myös taudinkulusta ja hoitojen vasteesta.

Elämänlaatu, toimintakyky ja työkyky

  • Jos potilas kärsii pitkäaikaisesta kivusta, tulee arvioida kivun vaikutusta potilaan toimintakykyyn, elämänlaatuun ja työkykyyn.
    • Seurannassa arjen toimintakyvyn arviointi voi olla oleellisempi mittari kuin kivun voimakkuus.
    • Etenkin etuuksien ja muuta tuen tarvetta arvioitaessa työhön liittyvä ja arjen toimintakyky on useimmiten määrittävä tekijä.
  • Kipupotilaan toimintakykyä arvioitaessa keskeisiä seikkoja ovat subjektiiviset oireet, potilaan kuvaus omasta toimintakyvystään, todetut somaattiset ja psyykkiset löydökset, kognitiivinen suoriutuminen, kuvantamislöydökset ja suorituskyky- ja laboratoriotutkimusten tulokset.
  • Arjen toimintakyvyn lisäksi vastaanotolla toimintakyvyn arviossa voi käyttää esimerkiksi seuraavia havaintoja:
    • miten potilas liikkuu ja tarvitseeko hän apuvälineitä
    • riisuutumisen ja pukemisen sujuvuus
    • kommunikoinnin sujuvuus
    • nykyinen hoito, kuntoutus ja tuen tarve.
  • Työkyvyn arvioinnin kulmakiviä ovat potilaan oireet, oire- ja haittakyselyiden tulokset, kliiniset ja objektiiviset löydökset sekä niiden yhteensopivuuden tarkastelu. Kipupotilaan työkyvyn arvioinnissa on otettava huomioon työn fyysiset ja psyykkiset vaatimukset, fyysinen ja psyykkinen pystyvyys, motivaatio työssä jatkamiseen, työyhteisön kuormitustekijät ja työssä tapahtuneet muutokset.
  • Toimintakyvyn mittareita voidaan käyttää harkitusti täydentämään haastattelua. Soveltuvia mittareita ovat
  • Katso lisätietoa toimintakyvyn ja työkyvyn arviosta lisätietoaineistosta «Kipupotilaan toiminta- ja työkyvyn arviointi»4.

Elintavat ja psykososiaalinen tilanne

Kuvantaminen

Kivunhallintakeinot

Suositus: Ennen hoidon aloitusta tee huolellinen kliininen tutkimus ja kohdenna hoito etiologian ja kiputyypin mukaan.

Suositus: Selitä potilaalle, mistä hänen kipunsa johtuu ja mitä hoitomahdollisuuksia on olemassa.

  • Esimerkiksi kivun tyyppi ja kiputyyppiin liittyvä tyypillinen oireiden luonnollinen kulku.

Suositus: Harkitse ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitoja (erityisesti liikuntaharjoittelu ja TENS) pitkäaikaisen kivun hoidossa.

Suositus: Selitä potilaalle suosittelemasi hoidon hyödyt ja mahdolliset haitat.

Suositus: Tee hoitosuunnitelma yhdessä potilaan kanssa.

  • Hoito ja kuntoutus suunnitellaan ja sovitaan yhdessä potilaan kanssa. Potilaan motivaatio ja valmiudet hoidon toteutukseen ovat olennainen osa hoidon valintaa.
    • Kannattaa myös kysyä, mitä lääkkeettömiä tai lääkkeellisiä kivunhallintakeinoja potilas on kokeillut ja todennut itselleen toimivaksi.
  • Potilasta informoidaan tutkimustuloksista ja taudinmäärityksestä, hoitovaihtoehdoista sekä niiden odotettavissa olevista hyödyistä ja mahdollisista haitoista.
  • Hoidon tavoitteita ovat kivun lievittyminen, toimintakyvyn koheneminen ja elämänlaadun paraneminen.
  • Mahdollinen syynmukainen kivunhoito toteutetaan viipymättä.
  • Oheisoireiden, kuten unettomuuden, hoito voi lievittää kipua ja parantaa kivun kanssa selviytymistä.
  • Alla olevassa taulukossa «Pitkäaikaisen kivun hoitomuotojen vaikutus kipuun ja yleisimmät haitat...»3 on kuvattu kivunhoidossa käytettyjen menetelmien hyötyjä ja haittoja. Taulukkoa voi käyttää apuna potilaan kanssa hoitoa suunnitellessa ja keskustelun tukena.
Taulukko 3. Pitkäaikaisen kivun hoitomuotojen vaikutus kipuun ja yleisimmät haitat
Hoito Hoidon aiheuttama kivun vähenemä 8–12 viikon kuluttua aloituksesta (asteikko 0–10)
[näytönaste]*		 Yleiset haitat – lääkkeen vuoksi haitan saavien potilaiden osuus (riskiero)*** Kommentit (sis. mahdolliset vakavat haitat)
SNRI = serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä, SSRI = selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjä, TENS = transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio
* Hyöty kuvaa suhteellista kivun vähenemää. Keskimääräinen absoluuttinen hoitovaikutus vaihtelee potilaan lähtötason ja oireiden luonnollisen kulun mukaan. Myös lääkkeen hoitovaikutuksessa saattaa olla yksilöllisiä eroja. Esimerkki SNRI-lääkkeistä: Jos potilaan kipu on esimerkiksi 6 (asteikolla 0–10), lääkkeen vähentäessä kipua keskimäärin 11 %, kipu vähenee 5,34 pisteeseen (absoluuttinen hoitovaikutus 0,66 pistettä). Todellisuudessa kipu vähenee/lisääntyy seurannassa myös muista syistä. Tutkimusten mukaan kipu vähenee seurannassa ilman lääkehoitoa keskimäärin noin 20 %. Tässä tilanteessa potilaan kokema kipu seurannan jälkeen olisi 4,8 pistettä. Jos potilas olisi aloittanut lääkehoidon, potilaan lääkkeestä saama hyöty olisi pienempi (11 % x 4,8 pistettä = 0,53 pistettä). Kipu olisi tuolloin lääkehoidon avulla seuranta-ajan jälkeen 4,3 pistettä.
** Esimerkiksi jos potilaan kipu vähenee seurannassa 20 % ilman lääkehoitoa, SNRI-lääkitys mukaan luettuna oireet olisivat vähentyneet 29 %. Lähtötaso - kipu seurannassa ilman hoitoa x hoitovaikutus = 1 -0,8 x 0,89 = 0,29.
*** Riskiero (risk difference) lumeeseen / hoitamatta jättämiseen verrattuna. Todellisuudessa haittaa saa useampi, koska moni saa haittatapahtuman myös ilman hoitoa ja kyseinen oire saattaa lääkkeen vuoksi pahentua.
1 Näytönaste oli matalampi muulle pitkäaikaiselle kivulle. Cochrane-katsauksessa näytön varmuudeksi annettiin matala.
Hyöty ja haitta -taulukoita varten arvioimme hoitojen suhteellista hyötyä verrattuna hoitamatta jättämiseen. Menetelmät on kuvattu lisätietomateriaalissa «Calculation of relative mean difference»5.
Ilman hoitoa (tai lumehoidolla) oireet vähenevät 8–12 viikon seurannassa keskimäärin 10–30 %. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi oireiden luonnollisella vaihtelulla. Oireiden luonnollinen kulku vaihtelee kuitenkin yksilöiden välillä huomattavasti, ja myös lääkevaikutuksissa voi olla yksilöllisiä eroja.**
Ensisijaiset hoitovaihtoehdot:
Liikuntaharjoittelu -31 % (-1,6 pistettä) «Pitkittyneessä alaselkäkivussa harjoittelu lievittää hieman kipua ja parantaa toimintakykyä verrattuna lumehoitoon ja muuhun tavanomaiseen hoitoon, mutta toimintakyky ei parane kliinisesti merkittävästi.»A Vähäiset haitat Vaikutusarvio perustuu pitkäaikaista alaselkäkipua sairastaviin potilaisiin. Hyöty on samansuuntainen neuropaattisessa kivussa ja fibromyalgiassa. Ohjattu harjoittelu saattaa parantaa sitoutumista.
TENS -31 % (1,6 pistettä) «TENS likely decreases pain in patients with any type of pain.»B Paikallinen ihoärsytys. Muuten vähäiset haitat. Vaikutusarvio perustuu neuropaattista kipua sairastaviin potilaisiin. Hyöty on samansuuntainen myös muun tyyppisissä kiputiloissa.
SNRI Neuropaattinen kipu:
-18 % (-0,76 pistettä) «SNRI medications likely decrease neuropathic pain.»B
Fibromyalgia:
-11 % (-0,55 pistettä) «SNRI medications likely decrease fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain slightly.»B 		Pahoinvointi 16 %, kuiva suu 8 %, huimaus 5 %, uneliaisuus 7 % Tarkista yhteisvaikutukset (serotonergisyys, CYP2D6 ym.).
Haitta-arviot perustuvat fibromyalgiaa sairastaviin potilaisiin.
Muut hoitovaihtoehdot:
Gabapentinoidit (pregabaliini ja gabapentiini) Neuropaattinen kipu:
-13 % (0,67 pistettä) «Gabapentinoids medications likely decrease neuropathic pain.»B
Fibromyalgia:
-11 % (-0,56 pistettä) «Pregabalin likely decreases fibromyalgia-related pain slightly.»B 		Väsymys 14 %, huimaus 21 %, turvotus 8 %, ataksia / kävelyn häiriö 4 %, kuiva suu 4 %, ummetus 3 %, näön hämärtyminen 4 % Haitat pregabaliinin annoksella 300 mg/vrk.
Neuropaattisessa kivussa voi olla myös ensisijainen hoito.
Huomioi väärinkäytön mahdollisuus.
Kapsaisiini Neuropaattinen kipu:
-8 % (-0,36 pistettä) «Capsaicin likely has little to no impact on neuropathic pain.»B 		Paikallinen ihoärsytys. Muut haitat vähäisiä. Lääkekalvo. Harkinnan mukaan perifeeriseen kipuun. Hoidon toteutus vaatii aina käynnin poliklinikalla.
Todennäköisesti harva potilas saa kapsaisiinista kliinisesti merkittävää hyötyä.
Kognitiivinen terapia -8 % «Cognitive psychotherapy likely has little to no impact on chronic pain.»B Vähäiset haitat Hyöty koettuun kipuun on todennäköisesti kliinisesti merkityksetön. Voi kuitenkin lisätä vähän toimintakykyä sekä vähentää koettua haittaa.
Hyöty elämänlaatuun saattaa olla
suurempi, mikäli potilaalla on
samanaikainen masennus tai
ahdistuneisuushäiriö.
Mirtatsapiini Fibromyalgia:
-9 % (-0,44 pistettä) «Mirtazapine may have little or no impact on fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain.»C 		Väsymys 24 %, painon nousu 13 %, suurentuneet maksa-arvot 13 % Todennäköisesti harva potilas saa Mirtatsapiinistä kliinisesti merkittävää hyötyä kipuun. Voi olla kuitenkin avuksi liitännäisoireiden, kuten unettomuuden hoidossa.
Opioidit -16 % (-0,79 pistettä) «Opioids likely reduce chronic pain slightly.»B Pahoinvointi 13 %, ummetus 6 %, väsymys 6 %, huimaus 7 % Työryhmä suosittelee ensisijaisesti välttämään. Säännöllisessä käytössä toleranssi lisääntyy ja aiheuttaa riippuvuutta.
Riippuvuuden riski on 2–26 % ja riippuu annostelusta ja käytön pituudesta.
Tramadolilla saattaa olla myös noradrenaliinista vaikutusta. Huomioi kodeiinin ja tramadolin CYP2D6-välitteiset interaktiot.
Osalle potilaista opioidit saattavat olla kuitenkin perusteltuja esimerkiksi siltahoitona pahimpiin kipujaksoihin. Hoito vaatii kuitenkin aina jatkuvan hoitosuhteen, eikä sitä tule aloittaa yksittäisillä käynneillä.
Parasetamoli -6 % (-0,4 pistettä) «Parasetamoli lievittää nivelrikkoon liittyvää kipua, ja meta-analyysien mukaan sen vaikutus on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden.»A Vähäiset haitat Vaikutusarvio perustuu nivelrikkoa sairastaviin potilaisiin. Tutkimusnäyttö pitkäaikaisen kivun suhteen on vähäistä. Todennäköisesti harva potilas saa parasetamolista kliinisesti merkittävää hyötyä.
Maksatoksinen jo pienillä yliannostuksilla. Riskiä lisäävät mm. maksasairaudet, aliravitsemus, muut maksatoksiset lääkkeet ja alkoholi.
SSRI Fibromyalgia:
-14 % (0,89 pistettä) «SSRI medications may decrease fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain slightly.»C 		Ei suoraa näyttöä haitoista. Ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa: pahoinvointi 11 %, unettomuus 9 %, lihasheikkous 11 %, uneliaisuus 9 %, kuiva suu 7 %, hikoilu 8 %, libidon väheneminen 7 %, ejakulaatiohäiriö 12 %
Trisykliset antidepressantit Neuropaattinen kipu:
-20 % (1,0 pistettä) «Tricyclic antidepressants may decrease neuropathic pain.»C
Fibromyalgia:
-13 % (0,74 pistettä) «Amitriptyline likely decrease fibromyalgia-related pain and fatigue.»B 		Amitriptyliini:
kuiva suu 52 %, uneliaisuus 30 %, painon nousu 18 %, seksuaalihäiriöt 15 %, ummetus 14 %, huimaus 13 %, vapina 13 %, takykardia 13 %, näköhäiriöt 12 %		 Haitat masennuksesta kärsivillä potilailla. Annokset kivunhoidossa pienempiä, minkä takia haitat todennäköisesti vähäisempiä. Tarkista yhteisvaikutukset ja haittariskit.
Tulehduskipulääkkeet -13 % (0,7 pistettä) «Tulehduskipulääkkeet lievittävät hieman kipua ja parantavat toimintakykyä akuutissa ja pitkittyneessä alaselkäkivussa verrattuna parasetamoliin ja lumeeseen, mutta vaikutuksen suuruus ei ole kliinisesti merkittävä.»A 1 Akuutti sydämen vajaatoiminta:
koksibit 0,4 % / ibuprofeeni 0,4 %
Muu sydänverisuonitapahtuma: koksibit 0,33 % / ibuprofeeni 0,36 %
Suolikanavan vuoto:
koksibit 0,19 % / ibuprofeeni 0,56 % «Coxib and traditional NSAID Trialists' (CNT) Colla...»60		 Todennäköisesti apua lähinnä kudosvauriokipuun.
Hyötyarvio perustuu pitkäaikaista alaselkäkipua sairastaviin potilaisiin.
Haitat kuvaavat noin 60-vuotiaiden potilaiden pitkäaikaiskäyttöä. Riskit muuttuvat hoidon keston ja potilaan riskitason perusteella. Haitat noin kaksinkertaiset, kun FINRISKI on yli 10 %.
Paikallisella tulehduskipulääkehoidolla voi välttää edellä kuvatut haitat.
Tutkimustulokset eivät mahdollista hyödyn suuruuden arviota:
Ryhmäpsykoterapia Ryhmäpsykoterapeuttiset interventiot saattavat vähentää hieman potilaan kokemaa kipua «Group psychotherapy may decrease pain in patients with chronic pain.»C.

Kivunhallinnan periaatteet

Terapeuttiset interventiot

Liikunta ja fysioterapia

TENS ja kylmä- tai lämpöhoito

Lääkehoidon periaatteet

Suositus: Ennen hoidon aloitusta ja seurannan aikana arvioi, ylittävätkö odotettavissa olevat hyödyt hoidon aiheuttamat haitat ja pura tarpeeton tai haitallinen hoito.

Suositus: Kerro potilaalle lääkehoidon odotettavissa olevista hyödyistä ja mahdollisista haitoista.

Opioidien käytön periaatteet

Taulukko 4. Työryhmän suosittelemat periaatteet pitkäaikaisesta kivusta kärsivien potilaiden opioidihoidon aloitukseen
1. Opioidi voidaan aloittaa vain pitkäaikaisessa hoitosuhteessa, jossa on mahdollisuus opioidivasteen seurantaan.
  1. Reseptiä ei tule kirjoittaa pitkäaikaiseen kipuun ennestään tuntemattomalle potilaalle eikä päivystyksessä.
  2. Työikäisen opioidilääkityksen aloittamisen harkinta olisi hyvä keskittää kivunhoitoon perehtyneisiin yksiköihin.
  3. Lääkärin tulee tuntea potilaansa: kipu, somaattiset sairaudet, psyykkinen vointi, psykososiaalinen tilanne, aiempi ja nykyinen lääke- ja muu hoito, opioidien ongelmakäytön mahdolliset riskitekijät «Klimas J, Gorfinkel L, Fairbairn N, ym. Strategies...»70.
2. Muut hoitokeinot (lääkkeettömät ja lääkehoidot) ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
  1. Potilaan toimintakyky ja elämänlaatu heikkenevät muusta hoidosta huolimatta.

3. Potilaalla ei ole vasta-aiheita opioidihoidon aloitukselle.
  1. Esimerkiksi aiempi tai nykyinen päihdeongelma / lääkkeiden väärinkäyttö (tarkista reseptikeskus).
4. Jos opioidi päädytään aloittamaan, potilaalle järjestetään säännöllinen seuranta ja lääkitys puretaan, jos hoidon tarve päättyy tai hoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
  1. Hoidossa käytetään pääsääntöisesti pitkävaikutteisia valmisteita säännöllisesti annosteltuina.
  2. Paras mahdollinen muu kipulääkitys sekä muut kivunhallintakeinot jatkuvat opioidin käytön rinnalla.
  3. Opioidi aloitetaan 2–3 kuukauden koejaksolla. Jos kivun häiritsevyys, toimintakyky ja elämänlaatu eivät koejakson aikana kohene, opioidia ei jakson jälkeen jatketa. Lääkitys puretaan asteittain vieroitusoireiden välttämiseksi.

Seuranta

  • Kun tilanne on alkuvaiheen selvittelyiden ja hoidon aloituksen jälkeen vakaantunut, kipupotilaan kanssa laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma seuranta-aikatauluineen.
  • Hoitosuunnitelmaa laadittaessa ja seurantakäynneillä uudelleen arvioitaessa otetaan kattavasti huomioon potilaan odotukset ja kokonaistilanne sekä siinä mahdollisesti tapahtuneet ja ennakoitavissa olevat muutokset.
  • Seurantakäynnin tilannearvion tekemisessä on mielekästä käyttää tarvittavin ja soveltuvin osin samoja menetelmiä kuin alkuvaiheen selvittelyssä. Ks. kohta Kivun arviointi «A3»2 ja taulukko «Kipupotilaan vastaanoton vaiheet ja mahdollisia huomioitavia asioita...»2Kipupotilaan vastaanoton vaiheet ja mahdollisia huomioitavia asioita.
  • Tarpeettoman, tehottoman tai haitallisen hoidon lopettamisesta sovitaan potilaan kanssa, ja se toteutetaan suunnitelmallisesti.

Kipupotilaan kuntoutus

  • Kipupotilaan moniammatillisen tiimin toteuttamassa kuntoutuksessa hyödynnetään monipuolisesti eri ammattiryhmien ammattitaitoa.
  • Kuntoutuksen tavoitteet asetetaan yhdessä potilaan kanssa.
  • Potilas ja tarvittaessa myös hänen läheisensä otetaan mukaan kuntoutukseen, jonka tavoitteina ovat potilaan elämänlaadun ja toimintakyvyn ylläpitäminen tai koheneminen, kivunhallinta ja potilaan mahdollisuus elää normaalia elämää.
  • Moniammatillinen kuntoutus perustuu potilaan tilanteen hyvään tuntemiseen. Siihen kuuluu kivun ja elämäntilanteen arviointi, hoitovaihtoehtojen valinta, potilasohjaus, seuranta ja tavoitteiden arviointi «Haanpää M, Soinila S. Neuropaattisen kivun diagnos...»79, «Barr B, Low H, Howkins E. Interprofessional educa...»80.
  • Ks. tarkemmin kipupotilaan lääkinnällisestä ja ammatillisesta kuntoutuksesta lisätietoaineistosta «Kipupotilaan kuntoutus»10.

Kivun pitkittymisen ehkäisy

Kivun pitkittymisen ennustavat tekijät

Kivun pitkittymisen ehkäisyn yleiset periaatteet

  • Vahvaan näyttöön perustuvia kivun pitkittymisen ehkäisyn menetelmiä ei ole.
  • Potilas-lääkärisuhteessa on tärkeää tukea potilaan positiivisia toipumisodotuksia ja välttää negatiivisia toipumisodotuksia vahvistavaa viestintää «Blasini M, Peiris N, Wright T, ym. The Role of Pat...»87.
  • Akuutin kivun hoidossa huomiota voi kiinnittää tavanomaisiin hyvän hoidon periaatteisiin:
    • perusteellinen anamneesi ja kliininen tutkimus
    • potilaan oireiden ja tilanteen selvitys
    • pitkittymistä ennustavien tekijöiden varhainen tunnistaminen ja niiden yksilöllinen huomiointi hoidon suunnittelussa
    • hyvä akuutin kivun hoito niin lääkkeellisen kuin lääkkeettömänkin kivunhallinnan keinoin
      • Psykoedukaatio ja potilaan aktiivisuuden tukeminen ovat olennainen osa myös varhaisvaiheen kivunhoitoa.
    • yksityiskohtaiset ja yhdessä potilaan kanssa suunnitellut jatko-ohjeet
    • tarvittaessa moniammatillinen työskentelyote «Bernaers L, Cnockaert E, Braeckman L, ym. Disabili...»88
    • potilaan informointi odotettavissa olevista hoidon hyödyistä ja haitoista sekä taudin luonnollisesta kulusta.

Tuki- ja liikuntaelinkivun pitkittymisen ehkäisy

Iäkkäiden ja monisairaiden kivunhoito ja lääkitys

Taulukko 5. Lääkehoito iäkkäiden kivunhoidossa
Parasetamoli Todennäköisesti harva saa merkittävää hyötyä. Vähäiset haitat. Suurilla (yli 4 g:n) annoksilla maksatoksinen. Iäkkäiden pitkäaikaiskäytössä lienee syytä välttää yli 2 g:n vuorokausiannoksia «Fimea. Lääke75+. Available from: https://fimea.fi/...»103, www.fimea.fi «https://fimea.fi/laakehaut_ja_luettelot/laake75-»8.
Tulehduskipulääkkeet Käyttö harkiten ja aloitus pienemmällä annoksella, esimerkiksi ibuprofeeni 200 mg x 3. Haitat korostuvat pitkäaikaiskäytössä ja potilaan riskitason mukaan (ks. hyöty ja haitta -taulukko, taulukko «Pitkäaikaisen kivun hoitomuotojen vaikutus kipuun ja yleisimmät haitat...»3). Happopumpun salpaaja saattaa vähentää ruuansulatuskanavan yläosan limakalvoon kohdistuvia haittoja.
Topikaaliset tulehduskipulääkkeet Ensisijainen vaihtoehto paikallisen nosiseptiivisen kivun hoitoon.
Paikallinen kapsaisiini ja lidokaiini (voide) Sopii perifeerisen neuropaattisen kivun, kuten postherpeettisen neuralgian, hoitoon.
Trisykliset masennuslääkkeet Työryhmä suosittelee pääsääntöisesti välttämään iäkkäiden hoidossa, sillä haitat (kuten kaatumiset, ummetus, virtsaumpi, uneliaisuus) ylittävät usein hyödyt. Nortriptyliini pienellä annoksella saattaa kuitenkin olla vaihtoehto hyväkuntoisen iäkkään kivunhoidossa.
Gabapentinoidit Neuropaattisen kivun hoitoon pienellä aloitusannoksella. Sedatiiviset haitat ovat yleisiä ja korostuvat etenkin, jos käytössä on muitakin sedatoivia lääkkeitä (kuten opioidit).
SNRI-lääkkeet Neuropaattisen kivun hoitoon pienellä aloitusannoksella.
Sedatiiviset haitat lienevät vähäisempiä. Serotonerginen → tarkista yhteisvaikutukset.
Opioidit Työryhmä suosittelee välttämään ensisijaisena hoitona. Iäkkäillä keskushermostoon liittyvät haitat ja ummetus korostuvat. Mikäli opioidi päädytään kuitenkin aloittamaan (esimerkiksi buprenorfiinikalvo), ummetusta voi pyrkiä lievittämään samanaikaisella ummetuksen hoidolla. Kodeiinia ja tramadolia on iäkkäiden hoidossa syytä välttää. Ks. tarkemmin kappale Opioidien käytön periaatteet «A2»7.
Vältä tramadolin ja muiden opioidien käyttöä yhdessä trisyklisten antidepressanttien, SSRI-lääkkeiden, SNRI-lääkkeiden tai moklobemidin kanssa «Tramadoli ja serotoniinioireyhtymän riski»11.

Fibromyalgia

Fibromyalgian lääkkeettömät hoidot

Fibromyalgian lääkehoito

Taulukko 6. Fibromyalgian lääkehoitoihin liittyvät hyödyt ja yleisimmät haitat
Hoito Hoidon aiheuttama kivun vähenemä 8–12 viikon kuluttua aloituksesta (asteikko 0–10) [näytön aste]* Yleiset haitat – lääkkeen vuoksi haitan saavien potilaiden osuus (riskiero)*** Kommentit (sis. mahdolliset vakavat haitat)
SNRI = serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä, SSRI = selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjä, MAO = monoamiinioksidaasi
* Hyöty kuvaa suhteellista kivun vähenemää. Keskimääräinen absoluuttinen hoitovaikutus vaihtelee potilaan lähtötason ja oireiden luonnollisen kulun mukaan. Myös lääkkeen hoitovaikutuksessa saattaa olla yksilöllisiä eroja. Esimerkki SNRI-lääkkeistä: Jos potilaan kipu on esimerkiksi 6 (asteikolla 0–10), lääkkeen vähentäessä kipua keskimäärin 11 %, kipu vähenee 5,34 pisteeseen (absoluuttinen hoitovaikutus 0,66 pistettä). Todellisuudessa kipu vähenee/lisääntyy seurannassa myös muista syistä. Tutkimusten mukaan kipu vähenee seurannassa ilman lääkehoitoa keskimäärin noin 20 %. Tässä tilanteessa potilaan kokema kipu seurannan jälkeen olisi 4,8 pistettä. Jos potilas olisi aloittanut lääkehoidon, potilaan lääkkeestä saama hyöty olisi pienempi (11 % x 4,8 pistettä = 0,53 pistettä). Kipu olisi tuolloin lääkehoidon avulla seuranta-ajan jälkeen 4,3 pistettä.
** Esimerkiksi jos potilaan kipu vähenee seurannassa 20 % ilman lääkehoitoa, SNRI-lääkitys mukaan luettuna oireet olisivat vähentyneet 29 %. Lähtötaso - kipu seurannassa ilman hoitoa x hoitovaikutus = 1 - 0,8 x 0,89 = 0,29.
*** Riskiero (risk difference) lumeeseen / hoitamatta jättämiseen verrattuna. Todellisuudessa haittaa saa useampi, koska moni saa haittatapahtuman myös ilman hoitoa.
Hyöty ja haitta -taulukoita varten arvioimme hoitojen suhteellista hyötyä verrattuna hoitamatta jättämiseen. Menetelmät on kuvattu lisätietomateriaalissa «Calculation of relative mean difference»5.
Ilman hoitoa (tai lumehoidolla) oireet vähenevät 8–12 viikon seurannassa keskimäärin 10–30 %. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi oireiden luonnollisella vaihtelulla. Oireiden luonnollinen kulku vaihtelee kuitenkin yksilöiden välillä huomattavasti, ja myös lääkevaikutuksissa voi olla yksilöllisiä eroja.**
Ensisijaiset lääkehoidot:
SNRI (duloksetiini) -11 % (-0,55 pistettä) «SNRI medications likely decrease fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain slightly.»B Pahoinvointi 16 %, kuiva suu 8 %, huimaus 5 %, uneliaisuus 7 % Venlafaksiinista suora näyttö heikkoa, mutta vaikutus lienee samansuuntainen.
Tarkista yhteisvaikutukset (serotonergisyys, CYP2D6 ym.).
Amitriptyliini -13 % (0,74 pistettä) «Amitriptyline likely decrease fibromyalgia-related pain and fatigue.»B Kuiva suu 52 %, uneliaisuus 30 %, painon nousu 18 %, seksuaalihäiriöt 15 %, ummetus 14 %, huimaus 13 %, vapina 13 %, takykardia 13 %, näköhäiriöt 12 %. Saattaa auttaa uniongelmiin enemmän kuin muut lääkevaihtoehdot.
Haitat masennuksesta kärsivillä potilailla. Annokset kivunhoidossa pienempiä, minkä takia haitat todennäköisesti vähäisempiä. Tarkista yhteisvaikutukset ja haittariskit.
Yksilöllisen harkinnan mukaan:
Pregabaliini -11 % (0,56 pistettä) «Pregabalin likely decreases fibromyalgia-related pain slightly.»B Väsymys 14 %, huimaus 21 %, turvotus 8 %, ataksia / kävelyn häiriö 4 %, kuiva suu 4 %, ummetus 3 %, näön hämärtyminen 4 % Haitat annoksella 300 mg/vrk.
Gabapentiini -25 % (-0,95 pistettä) «Gabapentin probably decreases fibromyalgia-related pain.»C Uneliaisuus 10 %, huimaus 12 %, jalkaturvotus 5 %, ataksia 10 % Haitat neuropaattista kipua sairastavalle potilaalle. Luottamus arvioon vaikutuksen suuruudesta on heikko, ja todellinen vaikutus saattaa poiketa huomattavasti esitetystä.
SSRI -14 % (0,89 pistettä) «SSRI medications may decrease fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain slightly.»C Ei suoraa näyttöä haitoista. Ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa: pahoinvointi 11 %, unettomuus 9 %, lihasheikkous 11 %, uneliaisuus 9 %, kuiva suu 7 %, hikoilu 8 %, libidon väheneminen 7 %, ejakulaatiohäiriö 12 %
Muut hoitovaihtoehdot:
MAO:n estäjät -32 % (-1,45 pistettä) «The evidence on MAOIs in treatment of fibromyalgia is uncertain.»D Tutkimustieto haitoista kipupotilaille puuttuu. Luottamus arvioon vaikutuksen suuruudesta on erittäin heikko, ja vaikutuksen suuruus saattaa poiketa huomattavasti esitetystä. Suomessa saatavilla moklobemidi. Tarkista yhteisvaikutukset (serotonergisyys).
Mirtatsapiini -9 % (-0,44 pistettä) «Mirtazapine may have little or no impact on fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain.»C Väsymys 24 %, painon nousu 13 %, suurentuneet maksa-arvot 13 % Todennäköisesti harva potilas saa mirtatsapiinista kliinisesti merkittävää hyötyä kipuun. Voi olla kuitenkin avuksi liitännäisoireiden, kuten unettomuuden, hoidossa «Bakker MH, Hugtenburg JG, Bet PM, ym. Effectivenes...»125.
Ketiapiini Saattaa vähentää hieman, mutta tutkimusnäyttö on epävarmaa «Quetiapine may decrease fibromyalgia-related pain and other fibromyalgia symptoms slightly, but the evidence is very uncertain.»D Painon nousu 8 %, uneliaisuus 7 %, huimaus 5 %, kuiva suu 5 %. Tutkimusnäyttö myös haitoista on vähäistä, ja painon nousua lukuun ottamatta arviot ovat skitsofreniaa sairastaville potilaille.

Neuropaattinen kipu

  • Neuropaattinen kipu jaetaan vaurion sijainnin mukaan sentraaliseen ja perifeeriseen kipuun. Perifeeriset neuropaattiset kiputilat ovat yleisempiä ja sentraaliset vaikeahoitoisempia.
  • Tavallisia neuropaattisia kiputiloja ovat rankasairauksien aiheuttamat kivuliaat hermojuurikivut, hermovammojen jälkitilat, kivuliaat polyneuropatiat, vyöruusun jälkisärky ja aivoverenkiertohäiriöiden jälkeiset kiputilat «Smith BH, Torrance N. Epidemiology of neuropathic ...»26.

Neuropaattisen kivun (CRPS mukaan luettuna) ehkäisy

Neuropaattisen kivun diagnoosi

  • Neuropaattisen kiputilan diagnoosikriteerit ja diagnoosin varmuus esitetään taulukossa «Neuropaattisen kivun diagnostiset kriteerit ja diagnoosin varmuus...»7, «Treede RD, Jensen TS, Campbell JN, ym. Neuropathic...»130, «Attal N, Cruccu G, Baron R, ym. EFNS guidelines on...»131.
  • Kipupiirroksen avulla voidaan arvioida kivun sijaintia «Kipupiirros»1.
  • Tuntotestaus on kliinisen tutkimuksen tärkein osa neuropaattista kipua epäiltäessä ja välttämätön kriteerin 3 arvioimisessa (taulukko «Neuropaattisen kivun diagnostiset kriteerit ja diagnoosin varmuus...»7).
    • Kosketustunto tutkitaan pumpulilla, terävätunto puutikulla, kylmän ja lämpimän tunto jäähdytetyllä ja lämmitetyllä refleksivasaran varrella ja värinätunto ääniraudalla.
    • Oirealueen tuntoa verrataan peilikuvapuolelle (toispuolinen kipu) tai löydöstä tyvialueella ääriosaan (molemminpuoliset oireet).
    • Tuntoaisti voi olla heikentynyt, herkistynyt tai muuntunut erityyppisille ärsykkeille.
  • Taustasyyn diagnosoimiseksi neurologinen statustutkimus tehdään riittävän laajasti.
  • Lisäksi saatetaan tarvita lisätutkimuksia, kuten kuvantamis- ja neurofysiologisia tutkimuksia. Niitä tarvittaessa potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon paikallisten hoitoketjujen mukaisesti.
    • Normaali ENMG ei sulje pois perifeeristä neuropaattista kipua, koska se ei tutki C- ja Aδ-säikeitä, joiden vaurio on oleellinen neuropaattisessa kivussa.
Taulukko 7. Neuropaattisen kivun diagnostiset kriteerit ja diagnoosin varmuus
Diagnostiset kriteerit
1. Potilaan ilmoittaman kivun sijainti on neuroanatomisesti johdonmukainen.
2. Esitiedot viittaavat somatosensorisen järjestelmän vaurioon tai sairauteen, jonka tiedetään aiheuttavan kiputilan.
3. Kliinisessä tutkimuksessa todetaan vähintään yksi tuntoaistin poikkeavaa toimintaa osoittava löydös neuroanatomisesti johdonmukaisella kipualueella.
4. Näyttö somatosensorisen järjestelmän vauriosta tai sairaudesta saadaan ainakin yhdessä lisätutkimuksessa, esimerkiksi kuvantamistutkimuksissa, neurofysiologisissa tutkimuksissa tai ihobiopsiassa.
Diagnoosin varmuus
Mahdollinen neuropaattinen kipu: vain kriteerit 1 ja 2
Todennäköinen neuropaattinen kipu: kriteerit 1 ja 2 ja lisäksi joko 3 tai 4
Varma neuropaattinen kipu: kriteerit 1–4

Neuropaattisen kivun hoidon periaatteet

  • Hoidon perustana on oikea diagnoosi, joka sisältää sekä neuropaattisen kivun tunnistuksen että taustasyyn asianmukaisen diagnostiikan.
  • Syynmukainen hoito (esim. hermopinteen vapautus) on ensisijaista aina, kun siihen on mahdollisuus.
  • Tavoitteena on mahdollisimman normaali elämä oireista huolimatta.
  • Lääkehoidon rinnalla käytetään potilaalle soveltuvia lääkkeettömiä menetelmiä, kuten liikuntaa ja TENSiä (ks. kohta Kivunhallintakeinot «A4»3 sekä Liikunta ja fysioterapia «A5»8).

Neuropaattisen kivun lääkehoito

Taulukko 8. Neuropaattisen kivun lääkehoito
Hoito Hoidon aiheuttama kivun vähenemä 8–12 viikon kuluttua aloituksesta (asteikko 0–10) [näytön aste]* Yleiset haitat – lääkkeen vuoksi haitan saavien potilaiden osuus (riskiero)*** Kommentit (sis. mahdolliset vakavat haitat)
SNRI = serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä
* Hyöty kuvaa suhteellista kivun vähenemää. Keskimääräinen absoluuttinen hoitovaikutus vaihtelee potilaan lähtötason ja oireiden luonnollisen kulun mukaan. Myös lääkkeen hoitovaikutuksessa saattaa olla yksilöllisiä eroja. Esimerkki SNRI-lääkkeistä: Jos potilaan kipu on esimerkiksi 6 (asteikolla 0–10), lääkkeen vähentäessä kipua keskimäärin 11 %, kipu vähenee 5,34 pisteeseen (absoluuttinen hoitovaikutus 0,66 pistettä). Todellisuudessa kipu vähenee/lisääntyy seurannassa myös muista syistä. Tutkimusten mukaan kipu vähenee seurannassa ilman lääkehoitoa keskimäärin noin 2 %. Tässä tilanteessa potilaan kokema kipu seurannan jälkeen olisi 4,8 pistettä. Jos potilas olisi aloittanut lääkehoidon, potilaan lääkkeestä saama hyöty olisi pienempi (11 % x 4,8 pistettä = 0,53 pistettä). Kipu olisi tuolloin lääkehoidon avulla seuranta-ajan jälkeen 4,3 pistettä.
** Esimerkiksi jos potilaan kipu vähenee seurannassa 20 % ilman lääkehoitoa, SNRI-lääkitys mukaan luettuna oireet olisivat vähentyneet 29 %. Lähtötaso - kipu seurannassa ilman hoitoa x hoitovaikutus = 1 - 0,8 x 0,89 = 0,29.
*** Riskiero (risk difference) lumeeseen / hoitamatta jättämiseen verrattuna. Todellisuudessa haittaa saa useampi, koska moni saa haittatapahtuman myös ilman hoitoa.
Hyöty ja haitta -taulukoita varten arvioimme hoitojen suhteellista hyötyä verrattuna hoitamatta jättämiseen. Menetelmät on kuvattu lisätietomateriaalissa «Calculation of relative mean difference»5.
Ilman hoitoa (tai lumehoidolla) oireet vähenevät 8–12 viikon seurannassa keskimäärin 10–30 %. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi oireiden luonnollisella vaihtelulla. Oireiden luonnollinen kulku vaihtelee kuitenkin yksilöiden välillä huomattavasti, ja myös lääkevaikutuksissa voi olla yksilöllisiä eroja.**
Ensisijaiset lääkehoidot:
SNRI (duloksetiini/venlafaksiini) -18 % (-0,76 pistettä) «SNRI medications likely decrease neuropathic pain.»B Duloksetiini: pahoinvointi 16 %, kuiva suu 8 %, huimaus 5 %, uneliaisuus 7 % Samanaikainen masennus puoltaa valintaa.
Tarkista yhteisvaikutukset (serotonergisyys, CYP2D6 ym.).
Haitta-arviot perustuvat fibromyalgiaa sairastaviin potilaisiin.
Trisykliset
antidepressantit		 -20 % (1,0 pistettä) «Tricyclic antidepressants may decrease neuropathic pain.»C Amitriptyliini:
kuiva suu 52 %, uneliaisuus 30 %, painon nousu 18 %, seksuaalihäiriöt 15 %, ummetus 14 %, huimaus 13 %, vapina 13 %, takykardia 13 %, näköhäiriöt 12 %		 Raportoidut haitat masennuksesta kärsivillä potilailla. Annokset kivunhoidossa pienempiä, minkä takia haitat todennäköisesti vähäisempiä.
Tarkista yhteisvaikutukset ja haittariskit.
Gabapentiini/pregabaliini -13 % (0,67 pistettä) «Gabapentinoids medications likely decrease neuropathic pain.»B Väsymys 8 %, huimaus 12 %, ataksia / kävelyn häiriö
4 %, kuiva suu 5 %, jalkaturvotus 5 %, ummetus 3 %, näön hämärtyminen 4 %		 Haitat pregabaliinin annoksella 300 mg/vrk.
Huomioi väärinkäytön mahdollisuus.
Yksilöllisen harkinnan mukaan:
Kapsaisiinilaastari -8 % (-0,36 pistettä) «Capsaicin likely has little to no impact on neuropathic pain.»B Paikallinen ihoärsytys. Muut haitat vähäisiä. Perifeeriseen neuropaattiseen kipuun. Annostelu kerran kolmessa kuukaudessa hoitoon perehtyneessä yksikössä.
Todennäköisesti harva potilas saa kapsaisiinista kliinisesti merkittävää hyötyä.
Lidokaiinilääkekalvo tai -voide - Haitat vähäisiä Perifeeriseen neuropaattiseen kipuun.
Älä käytä ilman erityisiä perusteita:
Opioidit -16 % (-0,79 pistettä) «Opioids likely reduce chronic pain slightly.»B Pahoinvointi 13 %, ummetus 6 %, väsymys 6 %, huimaus 7 % Työryhmä suosittelee ensisijaisesti välttämään. Säännöllisessä käytössä toleranssi lisääntyy ja aiheuttaa riippuvuutta.
Riippuvuuden riski on 2–26 % ja riippuu annostelusta ja käytön pituudesta.
Tramadolilla saattaa olla myös noradrenaliinista vaikutusta. Huomioi kodeiinin ja tramadolin CYP2D6-välitteiset interaktiot.
Osalle potilaista opioidit saattavat olla kuitenkin perusteltuja esimerkiksi siltahoitona pahimpiin kipujaksoihin. Hoito vaatii kuitenkin aina jatkuvan hoitosuhteen, eikä sitä tule aloittaa yksittäisillä käynneillä.
  • Lääke valitaan yksilöllisesti niin, että otetaan huomioon kiputilan etiologia, muut sairaudet ja niiden lääkitys, kivun oheisongelmat (unihäiriöt, masennus, ahdistuneisuus) sekä mahdolliset riskit (mm. väärinkäytön ja riippuvuuden riski ja kardiologiset riskit).
    • Paikallisesti vaikuttavia hoitoja (kapsaisiini, lidokaiini) käytetään vain perifeeriseen neuropaattiseen kipuun. Niillä ei ole systeemisiä keskushermostohaittoja, joten niitä kannattaa harkita erityisesti vanhuksille ja potilaille, jotka saavat herkästi haittavaikutuksia systeemisesti vaikuttavista lääkkeistä.
    • Karbamatsepiinia ja okskarbatsepiinia on käytetty ensisijaisesti trigeminusneuralgian hoidossa «Attal N, Cruccu G, Baron R, ym. EFNS guidelines on...»131, «Cruccu G, Gronseth G, Alksne J, ym. AAN-EFNS guide...»132. Ne saattavat lievittää sähköttävää tuikkauskipua myös muissa neuropaattisissa kiputiloissa, mutta tutkimusnäyttöä puuttuu.
    • Jos potilaalla on alttius päihde- tai lääkeriippuvuuteen, ensisijaisia lääkkeitä ovat SNRI-lääkkeet.
      • Opioideja (tramadoli mukaan lukien) ja pregabaliinia on syytä välttää. Myös gabapentiinin käytössä tulee käyttää harkintaa, käyttöaiheen (neuropaattinen kipu) tulee olla selkeä ja lääkityksen asianmukaista toteutumista tulee seurata.
  • Lääkkeen käyttöä aloitettaessa sen vaikutustavat, oletettu vaste ja mahdolliset haitat selostetaan potilaalle.
  • Hoitovasteen arvioinnissa otetaan huomioon kivun lievittyminen, mahdolliset haittavaikutukset ja hoidon vaikutukset toimintakykyyn.
  • Jos yhdellä lääkkeellä ei saavuteta riittävää tehoa, voidaan harkita eri mekanismein vaikuttavien lääkkeiden yhdistelmähoitoa «Chaparro LE, Wiffen PJ, Moore RA, ym. Combination ...»133.
Taulukko 9. Neuropaattisen kivun lääkkeiden annostelu
Lääke Aloitusannos Annoksen suurentamisväli Ylläpitoannos
Aloitusannos ja annoksen suurentamisväli perustuvat kliiniseen kokemukseen, ja niitä kannattaa tarvittaessa muokata yksilöllisesti.
  • Nortriptyliini
10–25 mg iltaisin 10 mg/viikko 20–150 mg/vrk1)
  • Amitriptyliini
10–25 mg iltaisin 10 mg/viikko 20–150 mg/vrk1)
  • Duloksetiini
30–60 mg x 1 30 mg/viikko 60–120 mg/vrk
  • Venlafaksiini
75 mg depot x 1 37,5 mg/2 viikkoa 150–225 mg/vrk
  • Pregabaliini
75 mg x 1–2 75–150 mg/viikko 150–600 mg/vrk
  • Gabapentiini
300 mg iltaisin 300–600 mg/viikko 1 200–3 600 mg/vrk
  • Tramadoli
 50 mg x 1 50 mg/3 päivää, annostelu 3 kertaa vuorokaudessa, pitkävaikutteinen 2 kertaa vuorokaudessa 200–400 mg/vrk
  • Lidokaiinivoide (5-prosenttinen)
3 kertaa vuorokaudessa
  • Kapsaisiinilaastari (8-prosenttinen)
kerran 3 kuukaudessa

Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS)

  • Monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (complex regional pain syndrome, CRPS) on raajan pitkäaikainen paikallinen kipuoireisto, jolle ovat ominaisia tunnon ja motoriikan muutokset sekä autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuus. Vaikeaan CRPS:ään liittyy myös troofisia muutoksia, kuten osteoporoosia, ihon, kynsien ja karvoituksen muutoksia ja nivelkapselien jäykistymistä. Lisäksi voi esiintyä sairaan raajan neglect-tyyppistä oiretta.
    • CRPS I on alueellinen kipuoireyhtymä, johon ei liity hermovauriota.
    • CRPS II on alueellinen kipuoireyhtymä, johon liittyy hermovaurio.
  • Oireyhtymälle on tyypillistä, että kipu on sen aiheuttaneeseen tekijään nähden epäsuhtaisen voimakas tai pitkäaikainen.
  • Tavallisimpia laukaisevia tekijöitä ovat murtumat ja muut vammat, hermovaurio tai leikkaus. CRPS voi alkaa myös ilman selvää laukaisevaa tekijää.
  • CRPS:n vuosittainen ilmaantuvuus lienee noin 5–26/100 000. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä (2–4:1) «Limerick G, Christo DK, Tram J, ym. Complex Region...»134.

CRPS:n diagnoosi

  • Monimuotoisen paikallisen kipuoireyhtymän diagnostiset kriteerit (Budapest-kriteerit) luetellaan taulukossa «CRPS:n diagnostiset kriteerit...»10, «Harden NR, Bruehl S, Perez RSGM, ym. Validation of...»135. Diagnoosi edellyttää kaikkien kohtien 1–4 täyttymistä.
    • Oireet ja löydökset kannattaa kirjata diagnoosin asettamishetkellä tarkasti, jotta vältytään myöhemmiltä vakuutusoikeudellisilta haasteilta.
  • Oireet ja löydökset voivat muuttua ajan myötä. Jos potilaalla on CRPS-tyyppisiä oireita, mutta kriteerit eivät täyty, tulee oireita ja löydöksiä arvioida toistetusti muutaman viikon välein, jos potilaan tilanne ei parane. Myös näissä tilanteissa oireiden ja löydösten huolellinen kirjaaminen on tärkeää.
Taulukko 10. CRPS:n diagnostiset kriteerit
1. Jatkuva kipu, joka on suhteeton mahdolliseen edeltävään laukaisevaan syyhyn nähden
2. Anamneesissa ainakin yksi oire kolmessa alaryhmässä (kliiniset diagnostiset kriteerit):
  1. sensoriset oireet: hyperestesia, allodynia tai molemmat
  2. vasomotoriset oireet: ihon lämpötilan asymmetria, ihonvärin vaihtelu tai asymmetria
  3. hienerityksen muutokset tai turvotus: hikoiluvaihtelu, hikoilun asymmetria tai turvotus
  4. motoriset tai troofiset muutoksia: liikerajoitus, motorinen toimintahäiriö (voiman heikkous, vapina, dystonia) tai troofiset muutokset (karvoitus, kynnet, iho)

Tutkimustyössä käytetään usein myös diagnostisena kriteerinä kaikkien neljän kohdan täyttymistä.
3. Tutkimushetkellä nähtävissä ainakin yksi diagnostinen statuslöydös kahdessa tai useammassa alaryhmässä
  1. tuntopoikkeavuus: hyperalgesia (terävälle) tai allodynia (kevyelle kosketukselle, painallukselle tai nivelen liikkeelle) tai molemmat
  2. verenkierron muutokset: lämpötilan asymmetria, ihonvärin vaihtelu tai asymmetria
  3. hikoilumuutos tai turvotus: turvotus, hikoiluvaihtelu tai hikoilun asymmetria
  4. motoriset tai troofiset muutokset: liikerajoitus, motoriikan häiriö (voiman heikkous, vapina, dystonia) tai troofiset muutokset (karvoitus, kynnet, iho)
4. Ei mitään muuta diagnostista selitystä oireille ja löydöksille

CRPS:n hoito

  • Olennaista on CRPS:n varhainen tunnistaminen ja kipulääkityksen sekä aktiivisen kuntoutuksen käynnistäminen.
  • Lieväoireiset ja hoitoon muutamassa viikossa reagoivat voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa.
  • Potilas tulee lähettää erikoissairaanhoitoon, jos diagnoosi on epäselvä, kyseessä on vaikea CRPS (voimakas kipu tai raajan merkittävä toiminnanvajaus) tai potilas ei reagoi aloitettuun hoitoon muutamassa viikossa.
  • Hoidon perustana on tehokas kivun lievitys, joka mahdollistaa aktiivisen kuntoutuksen.
  • CRPS:ään liittyvän kivun hoidossa voidaan käyttää neuropaattisen kivun lääkkeitä (taulukko «Neuropaattisen kivun lääkehoito...»8). Suoraa tutkimusnäyttöä ei kuitenkaan ole.
  • Kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti, ja siihen voi kuulua tunnon uudelleen kouluttamista, liikeharjoittelua ja raajan hahmotuksen ja toiminnan kohentamista.

CRPS:n ennuste

  • CRPS lievittyy merkittävästi tai paranee 20–70 %:lla potilaista. Osalla potilaista CRPS jää pitkäaikaiseksi.
  • Mahdollisia huonon paranemisennusteen riskitekijöitä ovat voimakas kipu, merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen, ahdistuneisuus, kipuun liittyvä pelko, naissukupuoli sekä suurienergiainen vamma CRPS:n taustalla «Louis MH, Meyer C, Legrain V, ym. Biological and p...»138.
  • Liitännäisoireina voi esiintyä ahdistuneisuutta, masennusta ja unihäiriöitä.
  • CRPS tai CRPS-tyyppiset oireet voivat levitä joko saman puolen toiseen raajaan tai vastakkaisen puolen raajaan.
  • Vaikea CRPS voi johtaa työ- ja toimintakyvyn menettämiseen.

Lantion alueen pehmytkudoksen kiputilat

Viskeraalinen kipu

Primaarinen kuukautiskipu (dysmenorrea)

Hoidon järjestäminen

  • Hoidon jatkuvuuden toteutumiseksi on hyvä, että kipupotilaan hoidon rakenteet tukevat hyvää hoitoa. Näitä rakenteita ovat muun muassa paikallisesti ja alueellisesti kuvatut hoitoketjut, joissa työnjaosta on sovittu «Oh JH, Jung B, Kim ES, ym. The effect of continuit...»148, «Sheehan LR, Di Donato M, Gray SE, ym. The Associat...»149, «Jung B, Cho KH, Lee DH, ym. The effects of continu...»150.
  • Perusterveydenhuollossa on käytössä useita erilaisia moniammatillisia toimintamalleja. Näyttö näistä työskentelytavoista on kuitenkin heikkoa «Huttunen MH, Paananen M, Miettunen J, ym. Multidis...»151. Jatkuva seuranta ja potilaan aktiivisuus lienevät kuitenkin tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta «Huttunen MH, Paananen M, Miettunen J, ym. Multidis...»151, «Connell NB, Prathivadi P, Lorenz KA, ym. Teaming i...»152.
  • Kipupotilaiden ensisijainen hoitovastuu on perusterveydenhuollossa.
  • Perusterveydenhuollon tehtäviä ovat
    • kiputyypin tunnistus (ks. tarkemmin kappale Kivun arviointi «A3»2)
    • kiputilan aiheuttaneen sairauden diagnosointi
    • kivun pitkittymisen riskitekijöiden arviointi (ks. kappale Kivun pitkittymisen ehkäisy «A6»9)
    • kivun syyn- ja oireenmukainen hoito
    • potilaan näkemyksen kiputilanteesta ja suhtautumisen hoitoon kartoittaminen ja aktiivisessa toimijuudessa tukeminen
    • kiputilan mukainen kliininen tutkimus
    • kipukokonaisuuden (kivun tyyppi ja merkitys) sanoittaminen potilaalle
    • potilaan oman tavoitteen määrittäminen (ensisijaisesti toimintakykyyn liittyvät tavoitteet) ja tavoitteen realistisuuden arvioiminen
    • kannanotot lyhytkestoiseen (alle 60 vuorokauden) työkyvyttömyyteen
    • potilaan selviytymisen tukeminen (ks. kappale Kipupotilaan potilasohjaus «A7»10)
    • avohoidon kuntoutus ja potilaan ohjaaminen tarvittaessa monialaiseen laitoskuntoutukseen.
  • Potilas voidaan ohjata erikoissairaanhoidon arvioon, jos
    • kivun syy on diagnosoitu, mutta kipu jatkuu kohtalaisena, vaikeana tai tavanomaista pidempään ja haittaa perusterveydenhuollon hoitotoimista huolimatta arjessa selviytymistä
    • kivun syy on perusterveydenhuollon selvityksistä huolimatta epäselvä ja kipu haittaa potilaan selviytymistä arjessa.
  • Lähetteessä määritellään ongelma ja kuvataan esitiedot, jotka sisältävät tehdyt tutkimukset, annetut hoidot ja niiden vasteet, kliinisen tilan ja potilaan toimintakyvyn.

Suositus: Työryhmä suosittelee hyvän kivunhoidon organisoimiseksi terveydenhuoltoon hoitosuhteiden jatkuvuutta, moniammatillisia hoitomalleja, hyviä konsultaatiomahdollisuuksia (ml. sovitut konsultaatioreitit), tiedonkulun parantamista ja digitaalisen materiaalin (esim. Terveyskylä) hyödyntämistä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Kipu-suosituksen historiatiedot «Kipu, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»14

Puheenjohtaja:

Pekka Mäntyselkä, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, professori; Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon hyvinvointialue

Jäsenet:

Olavi Airaksinen, LT, fysiatrian erikoislääkäri, professori, Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon hyvinvointialue

Maija Haanpää, LT, dosentti; Ilmarinen

Katri Hamunen, LT, dosentti, anestesiologian erikoislääkäri; HUS, Neurokeskus

Eveliina Heikkala, LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri; Oulun yliopisto ja Lapin hyvinvointialue

Tarja Heiskanen, LT, dosentti, anestesiologian erikoislääkäri; HUS, Neurokeskus

Annikka Kalliokoski, LT, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon sekä terveydenhuollon erikoislääkäri; Kustannus Oy Duodecim

Susanna Rapo-Pylkkö, LT, geriatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri; Vantaan ja Keravan hyvinvointialue

Aleksi Raudasoja, LT, Käypä hoito -toimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Riitta Rosio, TtT, fysioterapeutti, lehtori; Satakunnan ammattikorkeakoulu

Anita Saariaho, LT, anestesiaerikoislääkäri, psykoterapeutti YET

Kalle Saikkonen, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri; Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala

Sanna Salanterä, TtT, professori; Turun yliopiston hoitotieteen laitos, ylihoitaja; Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Aleksi Varinen, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja; Tampereen yliopisto

Asiantuntijat:

Maija Paukkunen, ft (ylempi AMK), työfysioterapian erikoisasiantuntija, Käypä hoito -toimittaja (fysioterapia); Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Potilasviiteryhmän asiantuntijat eivät ole osallistuneet päätöksentekoon hoitosuosituksen sisällöstä ja muotoiluista.

Potilaiden osallisuus on toteutettu Käypä hoito -suosituksen Kipu yhteydessä kahdella viiteryhmän Teams-kokouksella. Viiteryhmä on antanut suosituksesta myös lausunnon.

Ritva Kotisaari, Pihtipudas

Henni Alava, Helsinki

Elina Kynnysmaa, Rovaniemi

Paula Luukko, Nokia

Sari Heiskanen, Närpiö

Minna Keskinen, Pori

Saana Särkilahti, Oulu

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 3.3.2026 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Olavi Airaksinen: Sivutoimet: konsultoiva lääkäri; Respecta Oy. Yksityisvastaanotot: Terveystalo Oy ja Pihlajalinna Oy. Tutkimus- ja kehitystyö: lääketutkimus: GSK. Koulutustoiminta: luentoja: Fysioline Oy, Viatris Oy, Pfizer Oy, Amgen Oy. Kongressit ja seminaarit: Amgen ja Striker. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Duodecimin valtuuskunnan jäsen. Toiminta terveydenhuollon ohjaukseen pyrkivissä hankkeissa: STM:n työryhmiä: Kunfo, kuntoutuksen uudistamiskomitean työryhmät, kuntoutuksen saatavuusperiaatteet.

Maija Haanpää: Sivutoimet: kipukonsultti; HYKS, Siltasairaala, neurokirurgian klinikka. Koulutustoiminta: Päijät-Hämeen hyvinvointialue, koulutustapahtuma, syksy 2025, ei palkkiota; Musiikkilääketieteen yhdistys, luento 24.11.2025. Muut sidonnaisuudet: Orton, pienimuotoinen yksityisvastaanotto.

Katri Hamunen: Sivutoimet: asiantuntija; Potilasvakuutuskeskus. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Nordic Education in Advanced Pain Medicine, puheenjohtaja.

Eveliina Heikkala: Sivutoimet: tutkijatohtori; Oulun yliopisto. Aiemmat sivutoimet: tutkija; Lapin hyvinvointialue. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomalainen Selkätutkimusseura ry, hallituksen jäsen. Muut sidonnaisuudet: vetäjä/päätutkija tutkimushankkeissa, jotka ovat saaneet rahoitusta seuraavilta tahoilta: valtion tutkimusrahoitus, Sakari Alhopuron säätiö, Suomen yleislääkärit GPF ry, Medical Research Center Oulu ja Suomen Kulttuurirahasto.

Tarja Heiskanen: Koulutustoiminta: Suomen Kivuntutkimusyhdistys. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen lääkäritoimikunnan jäsen.

Annikka Kalliokoski: Sivutoimet: lääketieteellinen toimittaja; Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim (1/2024–12/2025). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Lääkemarkkinoinnin Tarkastusvaliokunta I:n varajäsen (2025).

Pekka Mäntyselkä: Sivutoimet: ylilääkäri; Pohjois-Savon hyvinvointialue.

Susanna Rapo-Pylkkö: Tutkimus- ja kehitystyö: Kyowa Kirin, Trinity College Dublin. E-Stoic-projekti 2022–2023, opioidiummetustutkimus. Koulutustoiminta: Suomen Kipu ry koulutus kevät 2025, SKTY:n erityispätevyystoimikunnan sihteeri. Kongressit ja seminaarit: EAPC 2025 Helsinki (LOC = Local Organizing Committee), Geriatripäivät 2025 työantajan rahoittamana. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistys, hallituksen sihteeri 5/2018–3/2022, Suomen Lääkäriliiton Helsingin professiovaliokunnan jäsen 1/2020–, Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen kivunhoidon erityispätevyystoimikunta yleislääketieteen edustajana 2020–, Suomen Lääkärilehden toimitusneuvosto 2021.

Aleksi Raudasoja: Sivutoimet: päivystystyö; Pihlajalinna ja Med Group, ammatinharjoittaja; Pihlajalinna, Mehiläinen. Tutkimus- ja kehitystyö: Strategisen tutkimuksen neuvosto.

Riitta Rosio: Sivutoimet: tutkija; Varsinais-Suomen hyvinvointialue, tuntiopettaja; Avoin yliopisto, Turun yliopisto. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Kivuntutkimusyhdistys, hallituksen jäsen 2024–2025.

Anita Saariaho: Tutkimus- ja kehitystyö: Gyllenberg-säätiö, apuraha kipututkimusta varten. Koulutustoiminta: luentopalkkioita: TEVA, Duodecim, Yleislääkäriyhdistys. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Kivuntutkimusyhdistys, sihteeri.

Kalle Saikkonen: Sivutoimet: ammatinharjoittaja; Lääkärikeskus Aava, kliininen opettaja; Helsingin yliopisto. Koulutustoiminta: HUS-yhtymä / perusterveydenhuollon koulutus.

Sanna Salanterä: Sivutoimet: ylihoitaja; VARHA. Koulutustoiminta: Duodecim kivun hoitotyön suositukset. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Editorial Board, Nursing Research. Toiminta terveydenhuollon ohjaukseen pyrkivissä hankkeissa: sosiaali- ja terveysministeriö, terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta.

Aleksi Varinen: Sivutoimet: Kanta-Hämeen Keskussairaala, kipupoliklinikka, yksityislääkärin vastaanotto; Terveystalo Tampere, Mehiläinen Tampere ja Digiklinikka, Tampereen lääkäripäivien ohjelmasihteeri. Koulutustoiminta: Orion Pharma, Novo Nordisk, YTHS. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Lääkäriliiton TAYS-ERVA:n professiovaliokunta. Päätutkija lääketutkimuksissa Terveystalo Tampereella, jotka ovat Novo Nordiskin,Boehringer Ingelheimin ja Astra Zenecan rahoittamia.

Kirjallisuusviite

Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2026 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»10

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Niskakipu (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  2. Alaselkäkipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  3. Polvi- ja lonkkanivelrikko. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  4. Nivelreuma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Reumatologisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  5. Olkapään jännevaivat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  6. Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  7. Migreeni. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  8. Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  9. Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  10. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
  11. IASP. Terminology. https://www.iasp-pain.org/resources/terminology/?ItemNumber
  12. Schünemann HJ, Guyatt GH. Commentary--goodbye M(C)ID! Hello MID, where do you come from? Health Serv Res 2005;40(2):593-7 «PMID: 15762909»PubMed
  13. Salaffi F, Stancati A, Silvestri CA, ym. Minimal clinically important changes in chronic musculoskeletal pain intensity measured on a numerical rating scale. Eur J Pain 2004;8(4):283-91 «PMID: 15207508»PubMed
  14. Sabourin S, Tram J, Sheldon BL, ym. Defining minimal clinically important differences in pain and disability outcomes of patients with chronic pain treated with spinal cord stimulation. J Neurosurg Spine 2021;35(2):243-250 «PMID: 34087802»PubMed
  15. Kovacs FM, Abraira V, Royuela A, ym. Minimum detectable and minimal clinically important changes for pain in patients with nonspecific neck pain. BMC Musculoskelet Disord 2008;9():43 «PMID: 18402665»PubMed
  16. Farrar JT, Young JP Jr, LaMoreaux L, ym. Clinical importance of changes in chronic pain intensity measured on an 11-point numerical pain rating scale. Pain 2001;94(2):149-158 «PMID: 11690728»PubMed
  17. Breivik H, Collett B, Ventafridda V, ym. Survey of chronic pain in Europe: prevalence, impact on daily life, and treatment. Eur J Pain 2006;10(4):287-333 «PMID: 16095934»PubMed
  18. Mäntyselkä PT, Turunen JH, Ahonen RS, ym. Chronic pain and poor self-rated health. JAMA 2003;290(18):2435-42 «PMID: 14612480»PubMed
  19. Marttinen MK, Kautiainen H, Haanpää M, ym. Pain-related factors in older adults. Scand J Pain 2019;19(4):797-803 «PMID: 31085750»PubMed
  20. Karjalainen M, Saltevo J, Tiihonen M, ym. Frequent pain in older people with and without diabetes - Finnish community based study. BMC Geriatr 2018;18(1):73 «PMID: 29544464»PubMed
  21. Heikkala E, Oura P, Korpela T, ym. Chronotypes and disabling musculoskeletal pain: A Finnish birth cohort study. Eur J Pain 2022;26(5):1069-1078 «PMID: 35258149»PubMed
  22. GBD 2021 Low Back Pain Collaborators. Global, regional, and national burden of low back pain, 1990-2020, its attributable risk factors, and projections to 2050: a systematic analysis of the Global Burden of Disease Study 2021. Lancet Rheumatol 2023;5(6):e316-e329 «PMID: 37273833»PubMed
  23. Nordic Burden of Disease Collaborators. Life expectancy and disease burden in the Nordic countries: results from the Global Burden of Diseases, Injuries, and Risk Factors Study 2017. Lancet Public Health 2019;4(12):e658-e669 «PMID: 31759894»PubMed
  24. Kelan sairausvakuutustilasto 2022. Helsinki, Kela, 2023.
  25. Heidari F, Afshari M, Moosazadeh M. Prevalence of fibromyalgia in general population and patients, a systematic review and meta-analysis. Rheumatol Int 2017;37(9):1527-1539 «PMID: 28447207»PubMed
  26. Smith BH, Torrance N. Epidemiology of neuropathic pain and its impact on quality of life. Curr Pain Headache Rep 2012;16(3):191-8 «PMID: 22395856»PubMed
  27. Fayaz A, Croft P, Langford RM, ym. Prevalence of chronic pain in the UK: a systematic review and meta-analysis of population studies. BMJ Open 2016;6(6):e010364 «PMID: 27324708»PubMed
  28. Glette M, Stiles TC, Borchgrevink PC, ym. The Natural Course of Chronic Pain in a General Population: Stability and Change in an Eight-Wave Longitudinal Study Over Four Years (the HUNT Pain Study). J Pain 2020;21(5-6):689-699 «PMID: 31698134»PubMed
  29. Landmark T, Dale O, Romundstad P, ym. Development and course of chronic pain over 4 years in the general population: The HUNT pain study. Eur J Pain 2018;22(9):1606-1616 «PMID: 29754398»PubMed
  30. Mäntyselkä P, Kumpusalo E, Ahonen R, ym. Pain as a reason to visit the doctor: a study in Finnish primary health care. Pain 2001;89(2-3):175-80 «PMID: 11166473»PubMed
  31. Harte N, Aaron RV, Bhattiprolu K, ym. The association between anxiety and depression symptoms and pain and function in adolescents and young adults with chronic pain: A meta-analysis. J Psychosom Res 2024;187():111945 «PMID: 39368427»PubMed
  32. Foley HE, Knight JC, Ploughman M, ym. Association of chronic pain with comorbidities and health care utilization: a retrospective cohort study using health administrative data. Pain 2021;162(11):2737-2749 «PMID: 33902092»PubMed
  33. Stubhaug A, Hansen JL, Hallberg S, ym. The costs of chronic pain-Long-term estimates. Eur J Pain 2024;28(6):960-977 «PMID: 38214661»PubMed
  34. Vainio A. Kipupotilaan hoitosuhde. Kirjassa: Kipu. Kalso E, Haanpää M, Hamunen K, Kontinen V, Vainio A. (toim.). 4., uudistettu paino. Kustannus Oy Duodecim2018.
  35. Gatchel RJ, Neblett R, Kishino N, ym. Fear-Avoidance Beliefs and Chronic Pain. J Orthop Sports Phys Ther 2016;46(2):38-43 «PMID: 26828236»PubMed
  36. Senba E, Kami K. Exercise therapy for chronic pain: How does exercise change the limbic brain function? Neurobiol Pain 2023;14():100143 «PMID: 38099274»PubMed
  37. Vlaeyen JWS, Linton SJ. Fear-avoidance model of chronic musculoskeletal pain: 12 years on. Pain 2012;153(6):1144-1147 «PMID: 22321917»PubMed
  38. Nicholas MK. The biopsychosocial model of pain 40 years on: time for a reappraisal? Pain 2022;163(Suppl 1):S3-S14 «PMID: 36252231»PubMed
  39. Nijs J, Malfliet A, Roose E, ym. Personalized Multimodal Lifestyle Intervention as the Best-Evidenced Treatment for Chronic Pain: State-of-the-Art Clinical Perspective. J Clin Med 2024;13(3): «PMID: 38337338»PubMed
  40. Cleeland CS, Ryan KM. Pain assessment: global use of the Brief Pain Inventory. Ann Acad Med Singap 1994;23(2):129-38 «PMID: 8080219»PubMed
  41. Webster BS, Bauer AZ, Choi Y, ym. Iatrogenic consequences of early magnetic resonance imaging in acute, work-related, disabling low back pain. Spine (Phila Pa 1976) 2013;38(22):1939-46 «PMID: 23883826»PubMed
  42. Graves JM, Fulton-Kehoe D, Jarvik JG, ym. Health care utilization and costs associated with adherence to clinical practice guidelines for early magnetic resonance imaging among workers with acute occupational low back pain. Health Serv Res 2014;49(2):645-65 «PMID: 23910019»PubMed
  43. Brinjikji W, Luetmer PH, Comstock B, ym. Systematic literature review of imaging features of spinal degeneration in asymptomatic populations. AJNR Am J Neuroradiol 2015;36(4):811-6 «PMID: 25430861»PubMed
  44. Register B, Pennock AT, Ho CP, ym. Prevalence of abnormal hip findings in asymptomatic participants: a prospective, blinded study. Am J Sports Med 2012;40(12):2720-4 «PMID: 23104610»PubMed
  45. Herrero P, Val P, Lapuente-Hernández D, ym. Effects of Lifestyle Interventions on the Improvement of Chronic Non-Specific Low Back Pain: A Systematic Review and Network Meta-Analysis. Healthcare (Basel) 2024;12(5): «PMID: 38470617»PubMed
  46. Trouvin AP, Attal N, Perrot S. Lifestyle and chronic pain: double jeopardy? Br J Anaesth 2022;129(3):278-281 «PMID: 35803752»PubMed
  47. Gilanyi YL, Wewege MA, Shah B, ym. Exercise Increases Pain Self-efficacy in Adults With Nonspecific Chronic Low Back Pain: A Systematic Review and Meta-analysis. J Orthop Sports Phys Ther 2023;53(6):335–342 «PMID: 37161890»PubMed
  48. Okifuji A, Hare BD. The association between chronic pain and obesity. J Pain Res 2015;8():399-408 «PMID: 26203274»PubMed
  49. Raman S, Sharma P.Self-efficacy as a mediator of the relationship between pain and disability in chronic pain patients: a narrative review. Bulletin of Faculty of Physical Therapy 2022;27:42
  50. Wang Y, Aaron R, Attal N, ym. An update on non-pharmacological interventions for pain relief. Cell Rep Med 2025;6(2):101940 «PMID: 39970872»PubMed
  51. Salathé CR, Melloh M, Crawford R, ym. Treatment Efficacy, Clinical Utility, and Cost-Effectiveness of Multidisciplinary Biopsychosocial Rehabilitation Treatments for Persistent Low Back Pain: A Systematic Review. Global Spine J 2018;8(8):872-886 «PMID: 30560041»PubMed
  52. Saariaho A, Saariaho T. Krooninen kipu. kirjassa Kognitiivinen Psykoterapia. Kähkönen S, Karila I, Koivisto M, Holmberg N. (toim.) 9.–10., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2022
  53. Zhang Q, Jiang S, Young L, ym. The Effectiveness of Group-Based Physiotherapy-Led Behavioral Psychological Interventions on Adults With Chronic Low Back Pain: A Systematic Review and Meta-Analysis. Am J Phys Med Rehabil 2019;98(3):215-225 «PMID: 30277912»PubMed
  54. Alldredge C, Burlingame G, Rosendahl J. Group psychotherapy for chronic pain: A meta-analysis. Psychotherapy (Chic) 2023;60(2):194-205 «PMID: 36996160»PubMed
  55. Geneen LJ, Moore RA, Clarke C, ym. Physical activity and exercise for chronic pain in adults: an overview of Cochrane Reviews. Cochrane Database Syst Rev 2017;4(4):CD011279 «PMID: 28436583»PubMed
  56. Zhang YH, Hu HY, Xiong YC, ym. Exercise for Neuropathic Pain: A Systematic Review and Expert Consensus. Front Med (Lausanne) 2021;8():756940 «PMID: 34901069»PubMed
  57. Grooten WJA, Boström C, Dedering Å, ym. Summarizing the effects of different exercise types in chronic low back pain - a systematic review of systematic reviews. BMC Musculoskelet Disord 2022;23(1):801 «PMID: 35996124»PubMed
  58. Gibson W, Wand BM, O'Connell NE. Transcutaneous electrical nerve stimulation (TENS) for neuropathic pain in adults. Cochrane Database Syst Rev 2017;9(9):CD011976 «PMID: 28905362»PubMed
  59. Clijsen R, Stoop R, Hohenauer E, ym. Local Heat Applications as a Treatment of Physical and Functional Parameters in Acute and Chronic Musculoskeletal Disorders or Pain. Arch Phys Med Rehabil 2022;103(3):505-522 «PMID: 34283996»PubMed
  60. Coxib and traditional NSAID Trialists' (CNT) Collaboration, Bhala N, Emberson J, ym. Vascular and upper gastrointestinal effects of non-steroidal anti-inflammatory drugs: meta-analyses of individual participant data from randomised trials. Lancet 2013;382(9894):769-79 «PMID: 23726390»PubMed
  61. Kroenke K, Bair MJ, Damush TM, ym. Optimized antidepressant therapy and pain self-management in primary care patients with depression and musculoskeletal pain: a randomized controlled trial. JAMA 2009;301(20):2099-110 «PMID: 19470987»PubMed
  62. U.S. Food&Drug Admistration. Nonsteroidal Anti-Inflammatory Drugs (NSAIDs): Drug Safety Communication - Avoid Use of NSAIDs in Pregnancy at 20 Weeks or Later. 10/15/2020. https://www.fda.gov/safety/medical-product-safety-information/nonsteroidal-anti-inflammatory-drugs-nsaids-drug-safety-communication-avoid-use-nsaids-pregnancy-20?utm_medium
  63. Stika CS, Gross GA, Leguizamon G, ym. A prospective randomized safety trial of celecoxib for treatment of preterm labor. Am J Obstet Gynecol 2002;187(3):653-60 «PMID: 12237643»PubMed
  64. Groom KM, Shennan AH, Jones BA, ym. TOCOX--a randomised, double-blind, placebo-controlled trial of rofecoxib (a COX-2-specific prostaglandin inhibitor) for the prevention of preterm delivery in women at high risk. BJOG 2005;112(6):725-30 «PMID: 15924527»PubMed
  65. Nury E, Schmucker C, Nagavci B, ym. Efficacy and safety of strong opioids for chronic noncancer pain and chronic low back pain: a systematic review and meta-analyses. Pain 2022;163(4):610-636 «PMID: 34326292»PubMed
  66. Solomon DH, Rassen JA, Glynn RJ, ym. The comparative safety of analgesics in older adults with arthritis. Arch Intern Med 2010;170(22):1968-76 «PMID: 21149752»PubMed
  67. Burgstaller JM, Held U, Signorell A, ym. Increased risk of adverse events in non-cancer patients with chronic and high-dose opioid use-A health insurance claims analysis. PLoS One 2020;15(9):e0238285 «PMID: 32925928»PubMed
  68. Kotlińska-Lemieszek A, Żylicz Z. Less Well-Known Consequences of the Long-Term Use of Opioid Analgesics: A Comprehensive Literature Review. Drug Des Devel Ther 2022;16():251-264 «PMID: 35082488»PubMed
  69. Salkar M, Ramachandran S, Bentley JP, ym. Do Formulation and Dose of Long-Term Opioid Therapy Contribute to Risk of Adverse Events among Older Adults? J Gen Intern Med 2022;37(2):367-374 «PMID: 34258726»PubMed
  70. Klimas J, Gorfinkel L, Fairbairn N, ym. Strategies to Identify Patient Risks of Prescription Opioid Addiction When Initiating Opioids for Pain: A Systematic Review. JAMA Netw Open 2019;2(5):e193365 «PMID: 31050783»PubMed
  71. Busse JW, Wang L, Kamaleldin M, ym. Opioids for Chronic Noncancer Pain: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA 2018;320(23):2448-2460 «PMID: 30561481»PubMed
  72. Jamison RN, Dorado K, Mei A, ym. Influence of opioid-related side effects on disability, mood, and opioid misuse risk among patients with chronic pain in primary care. Pain Rep 2017;2(2):e589 «PMID: 29392205»PubMed
  73. Higgins C, Smith BH, Matthews K. Evidence of opioid-induced hyperalgesia in clinical populations after chronic opioid exposure: a systematic review and meta-analysis. Br J Anaesth 2019;122(6):e114-e126 «PMID: 30915985»PubMed
  74. Solomon DH, Rassen JA, Glynn RJ, ym. The comparative safety of opioids for nonmalignant pain in older adults. Arch Intern Med 2010;170(22):1979-86 «PMID: 21149754»PubMed
  75. Tölle T, Fitzcharles MA, Häuser W. Is opioid therapy for chronic non-cancer pain associated with a greater risk of all-cause mortality compared to non-opioid analgesics? A systematic review of propensity score matched observational studies. Eur J Pain 2021;25(6):1195-1208 «PMID: 33533519»PubMed
  76. Thomas KH, Dalili MN, Cheng HY, ym. Prevalence of problematic pharmaceutical opioid use in patients with chronic non-cancer pain: A systematic review and meta-analysis. Addiction 2024;119(11):1904-1922 «PMID: 39111346»PubMed
  77. Cragg A, Hau JP, Woo SA, ym. Risk Factors for Misuse of Prescribed Opioids: A Systematic Review and Meta-Analysis. Ann Emerg Med 2019;74(5):634-646 «PMID: 31229388»PubMed
  78. Nevantaus J, Simojoki K, Hamunen K, Heiskanen T, Kalso E. Opioidit pitkäkestoisten kivun hoidossa. Suom Lääkäril 2013;68:3329-35
  79. Haanpää M, Soinila S. Neuropaattisen kivun diagnostiikka tarkentuu. Suom Lääkäril 2008;63:2900-3
  80. Barr B, Low H, Howkins E. Interprofessional education in pre-registration courses: a CAIPE Guide for Commissioners and Regulators of Education. London: United Kingdom Centre for the Advancement of Interprofessional Education 2012. Caipe. Foreham 2012
  81. Kehlet H, Jensen TS, Woolf CJ. Persistent postsurgical pain: risk factors and prevention. Lancet 2006;367(9522):1618-25 «PMID: 16698416»PubMed
  82. Walton DM, Macdermid JC, Giorgianni AA, ym. Risk factors for persistent problems following acute whiplash injury: update of a systematic review and meta-analysis. J Orthop Sports Phys Ther 2013;43(2):31-43 «PMID: 23322093»PubMed
  83. Forbes HJ, Thomas SL, Smeeth L, ym. A systematic review and meta-analysis of risk factors for postherpetic neuralgia. Pain 2016;157(1):30-54 «PMID: 26218719»PubMed
  84. Artus M, Campbell P, Mallen CD, ym. Generic prognostic factors for musculoskeletal pain in primary care: a systematic review. BMJ Open 2017;7(1):e012901 «PMID: 28096253»PubMed
  85. Sullivan MJ, Adams H, Martel MO, ym. Catastrophizing and perceived injustice: risk factors for the transition to chronicity after whiplash injury. Spine (Phila Pa 1976) 2011;36(25 Suppl):S244-9 «PMID: 22020619»PubMed
  86. Ramond A, Bouton C, Richard I, ym. Psychosocial risk factors for chronic low back pain in primary care--a systematic review. Fam Pract 2011;28(1):12-21 «PMID: 20833704»PubMed
  87. Blasini M, Peiris N, Wright T, ym. The Role of Patient-Practitioner Relationships in Placebo and Nocebo Phenomena. Int Rev Neurobiol 2018;139():211-231 «PMID: 30146048»PubMed
  88. Bernaers L, Cnockaert E, Braeckman L, ym. Disability and return to work after a multidisciplinary intervention for (sub)acute low back pain: A systematic review. Clin Rehabil 2023;37(7):964-974 «PMID: 36573030»PubMed
  89. Choi BK, Verbeek JH, Tam WW, ym. Exercises for prevention of recurrences of low-back pain. Cochrane Database Syst Rev 2010;2010(1):CD006555 «PMID: 20091596»PubMed
  90. Simula AS, Malmivaara A, Booth N, ym. Effectiveness of a classification-based approach to low back pain in primary care - a benchmarking controlled trial. J Rehabil Med 2024;56():jrm28321 «PMID: 38643363»PubMed
  91. Hill JC, Whitehurst DG, Lewis M, ym. Comparison of stratified primary care management for low back pain with current best practice (STarT Back): a randomised controlled trial. Lancet 2011;378(9802):1560-71 «PMID: 21963002»PubMed
  92. Maher C, Underwood M, Buchbinder R. Non-specific low back pain. Lancet 2017;389(10070):736-747 «PMID: 27745712»PubMed
  93. Linton SJ, Nicholas M, MacDonald S. Development of a short form of the Örebro Musculoskeletal Pain Screening Questionnaire. Spine (Phila Pa 1976) 2011;36(22):1891-5 «PMID: 21192286»PubMed
  94. Meyer C, Denis CM, Berquin AD. Secondary prevention of chronic musculoskeletal pain: A systematic review of clinical trials. Ann Phys Rehabil Med 2018;61(5):323-338 «PMID: 29578102»PubMed
  95. Schofield P, Dunham M, Martin D, ym. Evidence-based clinical practice guidelines on the management of pain in older people - a summary report. Br J Pain 2022;16(1):6-13 «PMID: 35111309»PubMed
  96. Kivelä SL, Räihä I. Iäkkäiden lääkehoito. Kapseli 35. Helsinki: Lääkelaitos ja Kela 2007
  97. Abdulla A, Adams N, Bone M, ym. Guidance on the management of pain in older people. Age Ageing 2013;42 Suppl 1():i1-57 «PMID: 23420266»PubMed
  98. Makris UE, Abrams RC, Gurland B, ym. Management of persistent pain in the older patient: a clinical review. JAMA 2014;312(8):825-36 «PMID: 25157726»PubMed
  99. Lawn T, Aman Y, Rukavina K, ym. Pain in the neurodegenerating brain: insights into pharmacotherapy for Alzheimer disease and Parkinson disease. Pain 2021;162(4):999-1006 «PMID: 33239526»PubMed
  100. Achterberg W, Lautenbacher S, Husebo B, ym. Pain in dementia. Pain Rep 2020;5(1):e803 «PMID: 32072098»PubMed
  101. Edinoff A, Sathivadivel N, McBride T, ym. Chronic Pain Treatment Strategies in Parkinson's Disease. Neurol Int 2020;12(3):61-76 «PMID: 33218135»PubMed
  102. Oikarinen N, Brück A. Parkinson-potilaan kipu jää usein tunnistamatta ja hoitamatta. Suom Lääkäril 2025;80:e42991
  103. Fimea. Lääke75+. Available from: https://fimea.fi/laakehaut_ja_luettelot/laake75-
  104. Markkula R, Zetterman T, Mali M. Fibromyalgian monisyinen patofysiologia. Duodecim 2019;135(1):53-60
  105. Wolfe F, Clauw DJ, Fitzcharles MA, ym. 2016 Revisions to the 2010/2011 fibromyalgia diagnostic criteria. Semin Arthritis Rheum 2016;46(3):319-329 «PMID: 27916278»PubMed
  106. Häuser W, Fitzcharles MA. Facts and myths pertaining to fibromyalgia. Dialogues Clin Neurosci 2018;20(1):53-62 «PMID: 29946212»PubMed
  107. Walitt B, Fitzcharles MA, Hassett AL, ym. The longitudinal outcome of fibromyalgia: a study of 1555 patients. J Rheumatol 2011;38(10):2238-46 «PMID: 21765102»PubMed
  108. Vecchio E, Lombardi R, Paolini M, ym. Peripheral and central nervous system correlates in fibromyalgia. Eur J Pain 2020;24(8):1537-1547 «PMID: 32478943»PubMed
  109. Reyes Del Paso GA, Garcia-Hernandez A, Contreras-Merino AM, ym. A two-component model of hair cortisol concentration in fibromyalgia: Independent effects of pain chronicity and severity. Eur J Pain 2024;28(5):821-830 «PMID: 38102835»PubMed
  110. Häuser W, Jones G. Psychological therapies for chronic widespread pain and fibromyalgia syndrome. Best Pract Res Clin Rheumatol 2019;33(3):101416 «PMID: 31703789»PubMed
  111. O'Callaghan C, Kveraga K, Shine JM, ym. Convergent evidence for top-down effects from the "predictive brain". Behav Brain Sci 2016;39():e254 «PMID: 28355846»PubMed
  112. Lugassy-Galper BE, Amital M, Amital H, ym. The Role of Obsessive Compulsive Traits in Fibromyalgia: Is Pain-Related Obsessive Ideation Involved in Pathogenesis? Medicina (Kaunas) 2024;60(7): «PMID: 39064456»PubMed
  113. Hazra S, Venkataraman S, Handa G, ym. A Cross-Sectional Study on Central Sensitization and Autonomic Changes in Fibromyalgia. Front Neurosci 2020;14():788 «PMID: 32848561»PubMed
  114. Varinen A, Vuorio T, Kosunen E, ym. Experiences of patients with fibromyalgia at a Finnish Health Centre: A qualitative study. Eur J Gen Pract 2022;28(1):157-164 «PMID: 35726620»PubMed
  115. Munipalli B, Chauhan M, Morris AM, ym. Recognizing and Treating Major Depression in Fibromyalgia: A Narrative Primer for the Non-Psychiatrist. J Prim Care Community Health 2024;15():21501319241281221 «PMID: 39279389»PubMed
  116. Koechlin H, Kharko A, Probst T, ym. Placebo Responses and Their Clinical Implications in Fibromyalgia: A Meta-Analysis Using SSRI and SNRI Trials. Front Pain Res (Lausanne) 2021;2():750523 «PMID: 35295427»PubMed
  117. Zetterman T, Markkula R, Kalso E. Glucose tolerance in fibromyalgia. Medicine (Baltimore) 2021;100(46):e27803 «PMID: 34797307»PubMed
  118. Zetterman T, Markkula R, Kalso E. Elevated highly sensitive C-reactive protein in fibromyalgia associates with symptom severity. Rheumatol Adv Pract 2022;6(2):rkac053 «PMID: 35832286»PubMed
  119. Mathur N, Pedersen BK. Exercise as a mean to control low-grade systemic inflammation. Mediators Inflamm 2008;2008():109502 «PMID: 19148295»PubMed
  120. Johnson MI, Paley CA, Jones G, ym. Efficacy and safety of transcutaneous electrical nerve stimulation (TENS) for acute and chronic pain in adults: a systematic review and meta-analysis of 381 studies (the meta-TENS study). BMJ Open 2022;12(2):e051073 «PMID: 35144946»PubMed
  121. Deare JC, Zheng Z, Xue CC, ym. Acupuncture for treating fibromyalgia. Cochrane Database Syst Rev 2013;2013(5):CD007070 «PMID: 23728665»PubMed
  122. Zhang XC, Chen H, Xu WT, ym. Acupuncture therapy for fibromyalgia: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. J Pain Res 2019;12():527-542 «PMID: 30787631»PubMed
  123. Wicksell RK, Kemani M, Jensen K, ym. Acceptance and commitment therapy for fibromyalgia: a randomized controlled trial. Eur J Pain 2013;17(4):599-611 «PMID: 23090719»PubMed
  124. Bergenheim A, Juhlin S, Nordeman L, ym. Stress levels predict substantial improvement in pain intensity after 10 to 12 years in women with fibromyalgia and chronic widespread pain: a cohort study. BMC Rheumatol 2019;3():5 «PMID: 31286111»PubMed
  125. Bakker MH, Hugtenburg JG, Bet PM, ym. Effectiveness of low-dose amitriptyline and mirtazapine in patients with insomnia disorder and sleep maintenance problems: a randomised, double-blind, placebo-controlled trial in general practice (DREAMING). Br J Gen Pract 2025;75(756):e474-e483 «PMID: 39814428»PubMed
  126. Wood MJ, Kay R, Dworkin RH, ym. Oral acyclovir therapy accelerates pain resolution in patients with herpes zoster: a meta-analysis of placebo-controlled trials. Clin Infect Dis 1996;22(2):341-7 «PMID: 8838194»PubMed
  127. Pinchinat S, Cebrián-Cuenca AM, Bricout H, ym. Similar herpes zoster incidence across Europe: results from a systematic literature review. BMC Infect Dis 2013;13():170 «PMID: 23574765»PubMed
  128. Ferraro MC, O'Connell NE, Sommer C, ym. Complex regional pain syndrome: advances in epidemiology, pathophysiology, diagnosis, and treatment. Lancet Neurol 2024;23(5):522-533 «PMID: 38631768»PubMed
  129. Pons T, Shipton EA, Williman J, ym. Potential risk factors for the onset of complex regional pain syndrome type 1: a systematic literature review. Anesthesiol Res Pract 2015;2015():956539 «PMID: 25688265»PubMed
  130. Treede RD, Jensen TS, Campbell JN, ym. Neuropathic pain: redefinition and a grading system for clinical and research purposes. Neurology 2008;70(18):1630-5 «PMID: 18003941»PubMed
  131. Attal N, Cruccu G, Baron R, ym. EFNS guidelines on the pharmacological treatment of neuropathic pain: 2010 revision. Eur J Neurol 2010;17(9):1113-e88 «PMID: 20402746»PubMed
  132. Cruccu G, Gronseth G, Alksne J, ym. AAN-EFNS guidelines on trigeminal neuralgia management. Eur J Neurol 2008;15(10):1013-28 «PMID: 18721143»PubMed
  133. Chaparro LE, Wiffen PJ, Moore RA, ym. Combination pharmacotherapy for the treatment of neuropathic pain in adults. Cochrane Database Syst Rev 2012;2012(7):CD008943 «PMID: 22786518»PubMed
  134. Limerick G, Christo DK, Tram J, ym. Complex Regional Pain Syndrome: Evidence-Based Advances in Concepts and Treatments. Curr Pain Headache Rep 2023;27(9):269-298 «PMID: 37421541»PubMed
  135. Harden NR, Bruehl S, Perez RSGM, ym. Validation of proposed diagnostic criteria (the "Budapest Criteria") for Complex Regional Pain Syndrome. Pain 2010;150(2):268-274 «PMID: 20493633»PubMed
  136. Shafiee E, MacDermid J, Packham T, ym. Rehabilitation Interventions for Complex Regional Pain Syndrome: An Overview of Systematic Reviews. Clin J Pain 2023;39(9):473-483 «PMID: 37224001»PubMed
  137. Melf-Marzi A, Böhringer B, Wiehle M, ym. Modern Principles of Diagnosis and Treatment in Complex Regional Pain Syndrome. Dtsch Arztebl Int 2022;119(51-52):879-886 «PMID: 36482756»PubMed
  138. Louis MH, Meyer C, Legrain V, ym. Biological and psychological early prognostic factors in complex regional pain syndrome: A systematic review. Eur J Pain 2023;27(3):338-352 «PMID: 36516373»PubMed
  139. Pohjolainen T. Ison sarvennoisenkipu. Duodecim 2020;136:798-804
  140. Pelto-Vasenius K, Pehkonen T, Ryynänen K. Lantiorenkaan kiputila - usein hyvänlaatuinen, toimintakykyä heikentävä vaiva. Duodecim 2024;140(1):17-25
  141. Takatalo J, Määttä J, Tarnanen S. Bursiitit: diagnostiikka ja hoito. Suom Lääkäril 2020;39:1989-94
  142. Kjeldsen T, Hvidt KJ, Bohn MB, ym. Exercise compared to a control condition or other conservative treatment options in patients with Greater Trochanteric Pain Syndrome: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Physiotherapy 2024;123():69-80 «PMID: 38295551»PubMed
  143. Stuge B, Laerum E, Kirkesola G, ym. The efficacy of a treatment program focusing on specific stabilizing exercises for pelvic girdle pain after pregnancy: a randomized controlled trial. Spine (Phila Pa 1976) 2004;29(4):351-9 «PMID: 15094530»PubMed
  144. Hillilä M. Ärtyvän suolen oireyhtymä. Kirjassa Gastroenterologia ja hepatologia. Färkkilä M, Isoniemi H, Heikkinen M, Puolakkainen P. (toim.) Kustannus Oy Duodecim 2018
  145. Proctor M, Farquhar C. Diagnosis and management of dysmenorrhoea. BMJ 2006;332(7550):1134-8 «PMID: 16690671»PubMed
  146. Baldaszti E, Wimmer-Puchinger B, Löschke K. Acceptability of the long-term contraceptive levonorgestrel-releasing intrauterine system (Mirena): a 3-year follow-up study. Contraception 2003;67(2):87-91 «PMID: 12586318»PubMed
  147. Han S, Park KS, Lee H, ym. Transcutaneous electrical nerve stimulation (TENS) for pain control in women with primary dysmenorrhoea. Cochrane Database Syst Rev 2024;7(7):CD013331 «PMID: 39037764»PubMed
  148. Oh JH, Jung B, Kim ES, ym. The effect of continuity of care on medical costs in patients with chronic shoulder pain. Sci Rep 2021;11(1):4077 «PMID: 33603083»PubMed
  149. Sheehan LR, Di Donato M, Gray SE, ym. The Association Between Continuity of Care With a Primary Care Physician and Duration of Work Disability for Low Back Pain: A Retrospective Cohort Study. J Occup Environ Med 2022;64(10):e606-e612 «PMID: 35901194»PubMed
  150. Jung B, Cho KH, Lee DH, ym. The effects of continuity of care on hospital utilization in patients with knee osteoarthritis: analysis of Nationwide insurance data. BMC Health Serv Res 2018;18(1):152 «PMID: 29499719»PubMed
  151. Huttunen MH, Paananen M, Miettunen J, ym. Multidisciplinary management of persistent pain in primary care-A systematic review. Eur J Pain 2024;28(6):886-900 «PMID: 38294101»PubMed
  152. Connell NB, Prathivadi P, Lorenz KA, ym. Teaming in Interdisciplinary Chronic Pain Management Interventions in Primary Care: a Systematic Review of Randomized Controlled Trials. J Gen Intern Med 2022;37(6):1501-1512 «PMID: 35239110»PubMed
  153. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita. Kroonisen ja syövän aiheuttaman kivun hoidon asiantuntijaryhmä. Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2020. Helsinki. 2017;4 http://urn.fi/URN:ISBN:978-52-00-3850-2
Artikkelin tunnus: hoi50103 (050.103)
© 2026 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

A

Does VZV vaccination prevent herpes zoster in elderly people?

Vaccination with live attenuated VZV zoster vaccine or adjuvanted recombinant VZV subunit zoster vaccine markedly decreases the risk of herpes zoster for at least 3 years in elderly people (60 years of age or older).

A

Harjoittelu pitkittyneessä alaselkäkivussa

Pitkittyneessä alaselkäkivussa harjoittelu lievittää hieman kipua ja parantaa toimintakykyä verrattuna lumehoitoon ja muuhun tavanomaiseen hoitoon, mutta toimintakyky ei parane kliinisesti merkittävästi.

A

Parasetamolin vaikutus kipuun polvi- ja lonkkanivelrikkopotilailla

Parasetamoli lievittää nivelrikkoon liittyvää kipua, ja meta-analyysien mukaan sen vaikutus on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden.

A

Tulehduskipulääkkeet alaselkäkivussa

Tulehduskipulääkkeet lievittävät hieman kipua ja parantavat toimintakykyä akuutissa ja pitkittyneessä alaselkäkivussa verrattuna parasetamoliin ja lumeeseen, mutta vaikutuksen suuruus ei ole kliinisesti merkittävä.

B

Aciclovir and famciclovir for preventing postherpetic neuralgia

Oral aciclovir or famciclovir do not appear to significantly reduce the incidence of postherpetic neuralgia in immunocompetent patients.

B

Amitriptyline in treatment of fibromyalgia

Amitriptyline likely decrease fibromyalgia-related pain and fatigue.

B

Antidepressants in pain of patients having irritable bowel syndrome

Antidepressants likely alleviate pain in patients with irritable bowel syndrome.

B

Capsaicin for neuropathic pain

Capsaicin likely has little to no impact on neuropathic pain.

B

Cognitive psychotherapy for chronic pain

Cognitive psychotherapy likely has little to no impact on chronic pain.

B

Combined oral contraceptive pills in primary dysmenorrhoea

Combined oral contraceptive pills likely reduce pain in primary dysmenorrhoea.

B

Effectiveness of exercise in treating primary dysmenorrhea

Exercise likely reduces pain in primary dysmenorrhea.

B

Gabapentinoids for neuropathic pain

Gabapentinoids medications likely decrease neuropathic pain.

B

Naltrexone for fibromyalgia

Low dose Naltrexone likely provides little to no benefit on fibromyalgia symptoms.

B

Nonsteroidal anti-inflammatory drugs in primary dysmenorrhea

Nonsteroidal anti-inflammatory drugs likely have a large impact on primary dysmenorrhea related pain.

B

Ohje pysytellä aktiivisena akuutissa alaselkäkivussa ja iskiaksessa

Ohje pysytellä aktiivisena ilmeisesti johtaa nopeampaan työkyvyn palautumiseen akuutissa alaselkäkivussa kuin ohje vuodelevosta.

B

Opioids for chronic nonmalignant pain

Opioids likely reduce chronic pain slightly.

B

Pregabalin in treatment of fibromyalgia

Pregabalin likely decreases fibromyalgia-related pain slightly.

B

SNRI medications for neuropathic pain

SNRI medications likely decrease neuropathic pain.

B

SNRI medications in treatment of fibromyalgia

SNRI medications likely decrease fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain slightly.

B

TENS treatment in any type of pain

TENS likely decreases pain in patients with any type of pain.

C

Aerobic exercise in treatment of fibromyalgia

Aerobic exercise may reduce fibromyalgia-related symptoms including pain.

C

Cannabinoids for chronic pain

Cannabinoids may have little to no impact on chronic pain.

C

Cognitive behavioral therapy for fibromyalgia

Adding cognitive behavioral therapy to other standard care may slightly improve fibromyalgia-related symptoms compared to standard care only or active control.

C

Effectiveness of education and exercise in the treatment of greater trochanteric pain syndrome (GTPS) compared to wait and see.

Education and exercise may reduce pain in GTPS compared to wait and see approach.

C

Gabapentin in treatment of fibromyalgia pain

Gabapentin probably decreases fibromyalgia-related pain.

C

Group psychotherapy in chronic pain

Group psychotherapy may decrease pain in patients with chronic pain.

C

Mirtazapine in treatment of fibromyalgia

Mirtazapine may have little or no impact on fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain.

C

Pieniannoksinen amitriptyliini yli 60-vuotiaiden vyöruusun jälkisäryn estossa

Heti ihottuman puhkeamisen jälkeen aloitettu pieniannoksinen amitriptyliini saattaa estää yli 60-vuotiaiden potilaiden vyöruusun jälkisärkyä.

C

Pregabalin for irritable bowel syndrome

Pregabalin may relief pain related to irritable bowel syndrome.

C

Pregabalin in treatment of pain in patients with chronic pancreatitis

Pregabalin may relief pain in patients with chronic pancreatitis.

C

SSRI medications in treatment of fibromyalgia

SSRI medications may decrease fibromyalgia symptoms and fibromyalgia-related pain slightly.

C

Tricyclic antidepressants for neuropathic pain

Tricyclic antidepressants may decrease neuropathic pain.

C

Vitamin C in the prevention of Complex Regional Pain Syndrome (CRPS) after surgery or fracture

Vitamin C supplement may decrease incidence of CRPS after orthopedic surgery or fractures.

D

Do meditative exercise interventions improve symptoms of fibromyalgia (compared to no intervention)?

Meditative exercise interventions may slightly improve fibromyalgia symptoms, but the evidence is very limited.

D

Effectiveness of Glucocorticoid injection for Greater Trochanteric Pain Syndrome

The evidence on glucocorticoid-injection for Greater Trochanteric Pain Syndrome is very uncertain.

D

Monoamine oxidase inhibitors (MAOIs) in treatment of fibromyalgia

The evidence on MAOIs in treatment of fibromyalgia is uncertain.

D

Quetiapine in treatment of Fibromyalgia

Quetiapine may decrease fibromyalgia-related pain and other fibromyalgia symptoms slightly, but the evidence is very uncertain.

D

SNRI drugs in treatment of irritable bowel syndrome

SNRI drugs may reduce pain and other symptoms in patients with irritable bowel syndrome but the evidence is very uncertain.

D

Strengthening exercise in treatment of fibromyalgia

Strengthening exercise may reduce fibromyalgia-related pain and increase quality of life, but the evidence is very uncertain.

D

The effect of antispasmodics on pain of patients with irritable bowel syndrome

Antispasmodics may decrease symptoms of irritable bowel syndrome, but the evidence is very uncertain.

D

The effect of peppermint oil on pain of patients with irritable bowel syndrome

Peppermint oil may decrease the symptoms of irritable bowel symptoms, but the evidence is very uncertain.

Kipupiirros

Välilehdelle on koottu suosituksen keskeisimmät materiaalit.

Voit hyödyntää niitä potilastyössä, oman toimipaikkasi koulutuksissa ja itseopiskelussa.

Tiivistelmä ja potilasversiot

Suosituksen tiivistelmä «Kipu»1

Suosituksen yleiskielinen potilasversio suomeksi ja ruotsiksi (päivityksessä)

Taulukot

Pitkäaikaisen kivun hoitomuotojen vaikutus kipuun ja yleisimmät haitat «Kipu»2

Fibromyalgian lääkehoitoihin liittyvät hyödyt ja yleisimmät haitat «Kipu»2

Neuropaattisen kivun lääkehoito «Kipu»2

Kuva

Kipupiirros «Kipupiirros»1

Kuva 1.

Kipupiirros. Merkitse kuviin kaikki alueet ja paikat, joissa olet tuntenut kipua, puutuneisuutta tai tunnottomuutta viimeksi kuluneen viikon aikana. Käytä merkitsemiseen alla olevan linkin pdf-versiota ja siinä seuraavia merkintätapoja:

  • särky, jomotus: ××××××
  • pistävä, vihlova kipu: //////////
  • puutuneisuus: ======
  • tunnottomuus: oooooooo

Tulostettava uudistettu pdf-versio

Lisätietoa

Kivun arvioinnin mittarit «Kivun arvioinnin mittarit»1

Kipupotilaan kohtaaminen ja hoitoon sitoutuminen «Kipupotilaan kohtaaminen ja hoitoon sitoutuminen»2

Aikuisten lääkkeetön kivunhoito «Aikuisten lääkkeetön kivunhoito»3

Kipupotilaan kuntoutus «Kipupotilaan kuntoutus»4

Vältä viisaasti -suositus

Tramadolin ja serotoniinioireyhtymän riski «Tramadoli ja serotoniinioireyhtymän riski»5

Artikkelin tunnus: ook00044 (050.103)
© 2026 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Muut versiot

Miten käytän Käypä hoito -suositusta?
Anna palautetta suosituksesta

Aiheeseen liittyviä suosituksia